Takaisin Nauvoon

Lauantai-iltana Juha palautti Aronan ja vei pois sähköautonsa.

Ei minusta tämän kokemuksen jälkeen taida tulla sähköauton omistajaa. Vaikka molemmat pojat ajelevat jatkossa täyssähköautolla. Jani nimittäin teki kaupat Audista, tosin saa sen vasta syksyllä – pitkät toimitusajat.

Sunnuntaina laitoin Ullan polttavan vessan autoon ja suunnistimme kohti Nauvoa.
Sain rouvan vessan perille ehjänä ja se lähti hienosti toimimaan. Samaa ei voi sano minun selästäni – se ei tykännyt raskaan laitteen nostamisesta epäergonomisessa asennossa.

Perillä meitä tervehti västäräkki – kesä siis lähestyy. Lisäksi yläpuolellamme kierteli viitisen minuuttia yli kahdenkymmenen kurjen rykelmä korkeutta keräten. Aikansa kierreltyään ne lähtivät kohti koillista.

Ursan jäsenenä latasin kännykkääni Ursan tähtikartan, jonka avulla on helppo oppia löytämään uusia tähtiä. Siis eivät ne tähdet järin uusia ole, mutta minulle tuntemattomia.
Kymmeneltä ennen nukkumaan menoa tähtiä ei vielä näkynyt kuin muutama kirkkain.
Opin nyt tuntemaan tähtikuvion Pieni koira ja sen kirkkaimman tähden Procyonin.

Heräsin puolen yön jälkeen heräsin tarpeilleni ja puin vaatteet päälleni. Taivaalla loisti valtava määrä tähtiä, vaikka puolikuu valaisi maisemaa. Kirkkaimpana kaakon suunnalla Arcturus.

Myös perhoset ovat heränneet kevääseen

Aina eivät kurjet lennä aurassa!