Olen suuri näkkileivän ystävä.
Paras kaikista oli Ylhäisten näkkileipä – siis ennen kuin Vaasan osti sen ja pilasi tuotteen. Kyllähän sitä vieläkin syö, mutta ei se sitä samaa ole kuin silloin ennen!Kun näen jonkin uuden näkkileipäpaketin kaupassa, niin pakkohan se on ostaa ja kokeilla.
Viimeksi löysin paketin, joka oli varsin iso ja pyöreä. Siinä päällä luki Skedvi Bröd.
Ruotsalaisten näkkileivät ovat kyllä pääosin olleet sellaisia, että kerta riittää ja karkuun.
Pakkauksen sisältä löytyi ohutta näkkileipää. Se oli helppo paloitella ja ruotsalaiseen tapaan helppo syödä. Sitä popsimalla ei hampaat lohkea.
Oli hiukan sellainen tunne, että kannattaako edes maistaa!
Onneksi maistoin.
Ei se ollut mitään nykyruotsalaista tai -suomalaista tuotetta. Siinä oli muistettu laittaa hiukan suolaakin sekaan. Paisto oli sellainen uunissa hiilloksilla paistetun tuntuinen. Vähän oli palanut ja nokinen leipä.
Mutta maku oli hieno – tätä täytyy saada lisää.
Ainoa ongelma on, että en muista mistä sen ostin. Ja voi olla, ettei sitä Ååbuseen äkkiä lisääkään tule.
Mutta ei hätää. Kun korona helpottaa, niin lähden pyhiinvaellusmatkalle Taalainmaahan. Tehdas sijaitsee lähellä Falunia eikä Moraankaan ole pitkä matka. Sinne olen aina halunnut ja nyt se sitten toteutuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti