Koirahoitolan arki

Saimme sunnuntaina Kodan hoidettavaksemme.
Siis hoito on sitä, että minä syötän ja ulkoilutan koiran ja Ulla rapsuttaa, jos jaksaa.

Minä otan tämä kestävyysharjoituksena.

Kolme tuntia kävelyä koiran kanssa alkaa pikkuisen väsyttää mutta kyllä se sitten palkitsee hyvinä yöunina. Jos kohta mä nukun erittäin hyvin ilman koiraakin.

Tällaiselle kuntourheilijalle luulisi, että se kolmen tunnin kävely pikku juttu kun kilometrejä ei siinä tul kuin vähän yli kymmenen kilometriä. Mutta täytyy kyllä todeta PK-lenkkinä tehty viidentoista kilometrin juoksu on kyllä kevyempi tämä kävely kolmantena päivänä.

Joten kyllä se kuntoa rakentaa...

Tämä Koda on kyllä helppo pakkaus. Se nukkuu hyvin.  Tulee toimeen kaikkien kanssa eikä rähjää kenellekään. Ja tottelee pienintäkin elettä.

Osaa tämä Koda levätäkin.
Laiska se ei ole. Jos menen lähellekin ulko-ovea, niin tämä ilmestyy sinne salamana.

Tässä Ouran ilmoitus tänä aamuna.

Olisi syytä juhlia.
Nythän sitä voisi harkita kun koira haettiin pois!

Ei tämä yksin ole koiran syytä, resilienssi nousi korkeimmalle tasolle jo ennen koiran tuloa.