Neljäs ajopäivä

Näin se homma etenee. Korona niittää kansaa ympäriltä kuin heinää, mutta me vaan porskutamme.

Näitä Manner-Euroopan moottoriteitä kun on ajeltu neljä päivää litran kokoisella turbomoottorilla, niin on havainnut, että hienosti se kehrää. Mutta kyllä tämän Skodan kanssa jää jalkoihin, kun pitäisi ylämäessä kiihdyttää ohittamaan edellä matelevaa rekkaa. 

Eikä se auta, vaikka autokuume on iskenyt ja olen kotimaahan päästyämme sopinut parista koeajosta. Nimittäin niissäkin on samanlainen eläkeläisäijän vajaatehoinen moottori. 

Tosin kyllä tämä on viimeinen matka autolla Saksan autobaanoille. Ei ne ole tarkoitettu näin rauhalliselle miehelle, jolla rauhaton vaimo. Tai jos totuuden lausuu, niin näin rahattomalle miehelle, jolla rahaton vaimo.

Saksa jäi taakse, kun ajoimme Puttgardenissa autolauttaan.
Tanskassa meitä oli vastassa poliisi, joka halusi nähdä ajokorttini. Sanoin, että se on jo hyllyllä mutta kelpaisiko passi. Kelpasi ja matka jatkui.
Tanska jäi taakse yhdessä hujauksessa. Moottoriteillä ei goolemapin mukaan ollut peltipoliiseja, joten hanaa sanoi Häkkinen.

Ruotsiin ajoimme siltaa pitkin ja sen jälkeen poliisi oli taas kiinnostunut passeistamme. Enemmän me odotimme, että ne mittaavat kuumeen ja jättävät meidät karanteeniin rajalle kahdeksi viikoksi. 

Hotellimme oli Helsingborgin ulkopuolella ja tänään sain kurkkuuni päivän ensimmäinen kylmän oluen jo heti viiden jälkeen.
Koti lähestyy, jo sitä on kohta kolme kuukautta kaivannutkin.