Pakkasimme
tavaramme ja automme aamulla.
Luovutimme avaimet kymmeneltä ja lähdimme matkaan.
Luovutimme avaimet kymmeneltä ja lähdimme matkaan.
Olimme suunnitelleet matkaavamme halki Espanjan ylängön ja laitoin TOMTOMiin ensimmäiseksi kohteeksi kaupungin Almansa. Matka sujui hienosti, vaikka hienoinen jännitys aiheutti lievää kuumeilua.
Hieman ennen Almansaa sanoin Ullalle, että
vaihtaa laitteeseen kohteeksi Jacan, jossa meillä oli
hotellivaraus.
Heti tuli käännös, mutta niin muistikuvani mukaan pitikin tulla. Kun tienvarren kyltti ilmoitti etäisyyden Valenciaan, niin totesin jotain olevan väärin. Seuraavalle liittymälle oli matkaa varmaan parikymmentä kilometriä ja siellä pysähdyimme. Kartan tutkimisen jälkeen päätimme jatkaa matkan Tomin ohjeiden mukaan.
Heti tuli käännös, mutta niin muistikuvani mukaan pitikin tulla. Kun tienvarren kyltti ilmoitti etäisyyden Valenciaan, niin totesin jotain olevan väärin. Seuraavalle liittymälle oli matkaa varmaan parikymmentä kilometriä ja siellä pysähdyimme. Kartan tutkimisen jälkeen päätimme jatkaa matkan Tomin ohjeiden mukaan.
Juuri ennen Valenciaa pysähdyimme ja pidimme neuvottelutauon. Totesin, että oloni on nyt sellainen, että kiertoajelu Euroopassa ei kiehdo pennin vertaa. Sen sijaan paluu kotiin terveenä olisi poikaa.
Joten teimme totaalisen reitinmuutoksen ja päätimme ajaa suorinta tietä kotiin.
Nähtävyyksiä emme käyneet ihailemassa paitsi kukkuloiden huipulle rakennettuja linnoja. Niitä tuli vastaan tiheästi, välillä sai ihmetellä miksi niitä oli rakennettu.
Kai vähän samasta syystä kuin raitiotie Turkuun. Ei varsinaiseen tarpeeseen, vaan päättäjien egon kohotukseen. Ihminen on pieni, muistomerkit ovat suuria.
Rauhallisesti ajaen etenimme ja yövyimme Espanjassa, juuri ennen Ranskan rajaa La Jonguera -nimisessä kylässä. Kaipa siellä joku asuikin, mutta rekkoja siellä oli sadoittain ellei tunhansittain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti