Saksa on paska maa!

Kyllä tänään tuli moneen kertaan mieleen Seppo Rädyn legendaarinen kuvaus Saksasta.

Hotellimme aamiainen oli hyvä, siitä ei mitään negatiivista sanottavaa.
Kello oli kymmenen kun saimme itsemme pihalle hotellista, emmekä edes pahemmin kastuneet, kun matkaa ovelta autolle oli parikymmentä metriä.

Skodan katto pitää vettä, joten automatka oli kuivaa, vaikka vettä tuli koko päivän. Välillä vähän ja välillä vielä vähemmän. Mutta pilvetöntä ei ollut koko päivänä ja moottoritieltä nousi vetistä sumua tuulilasiin. Näkyvyys oli välillä 50 metriä ja välillä huono.

Matka kuitenkin joutui, vaikka välillä se otti kuskin korvien väliin. Onneksi puoli vuosisataa vierelläni ollut nainen kannusti minua koko ajan. Arvostellen ajotyyliäni, ajonopeuttani ja Skodan kiihtyvyyttä.

Franfurtiin saakka matka kuitenkin sujui juohevasti. Kaupungin ohituskin meni melkein huomaamatta. Ero Lyoniin oli merkittävä. Lyonissa kaikki takkusi, vaikka sen kaupungin alueella asustaa ”vain” pari miljoonaa ihmistä. Frankfurtin metropolin alueella asuu viisi miljoonaa saksalaista, ja kaikki toimii. Siinä on se pieni ero Saksan ja Ranskan välillä. Sanoimme me siinä vaiheessa.

Matkalla Frankfurtista Kasseliin maisema muuttui mäkiseksi. Emme siitä mitään nähneet, mutta autoa ajaessa ylä- ja alamäet antoivat siitä tietoa kaasupolkimeen.
Ja myös se, että pahimmillaan ohitimme noin kymmenen kilometriä pitkän rekkajonon, joka seisoi paikallaan. Jos rekan keskipituus on kaksikymmentä metriä, niin jonossa mateli ehkä jopa viisituhatta rekkaa. Tuli mieleen, että Euroopan talous seisoo erään tietyn viruksen takia. Mutta kaipa syy tähän seisontaan oli jossakin muualla.

Pääsimme Kasselin ohi, vaikka ylimääristä aikaa tuhraantui yli puoli tuntia.

Varsinaiset ärräpäät alettiin lukea vasta välillä Kassel-Hannover. Se oli lähes koko matkan tietyömaata. Kolmikaistaisen moottoritien liikenne oli ahdettu kahdelle kapealle kaistalle, välillä vain yhdelle. Parhaimmillaan nopeus nousi jopa 60 km/h, mutta väliillä matelimme kävelyvauhtia ja aina silloin tällöin vedimme henkeä paikallaan seisten. 

Meillä meni siihen ylimääräistä aikaa tunnin verran, mutta sääliksi kävi niitä rekkakuskeja. Heille tulee yö vastaan ennen kuin ruuhkat rekkakaistalta on purettu.

Pääsimme sentään valoisaan aikaan hotelliimme ja pitää nyt mainita, että kylmä, saksalainen olut maistui pahuksen hyvälle.
Että ei tämä nyt niin paska maa sitten olekaan.