Karanteenissa

Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä kun lähdimme Torreviejasta kohti kotimaata.

Vaikka Torrevieja on kuin Baabelin torni, sekoitus eri kansakuntia, kieliä ja tapoja, niin siellä ei virus riehu vieläkään. Joten jos me jonkin tartunnan olemme saaneet, niin todennäköisimmin se olisi tullut matkalla pohjoiseen.
Vaikka matkalla välttelimmekin ihmisiä, niin kyllä hotelleissa, ravintoloissa ja huoltoasemilla joutui kosketuksiin toisten kanssa.

Kummallakaan meistä ei ole ollut mitään oireita koronan suuntaan. Vähän nuhaa ja pientä yskää lukuunottamatta. Kuumetta ei ole eikä hengenahdistusta. Eikä muutenkaan pahempaa ahdistumista.

Ulla ei ole poistunut kämpästä kuin pari kertaa kävelylenkille. Minä olen käynyt kolme kertaa kaupassa. Ja päivittäin juoksemassa ja kävelemässä. Juoksukunto on heikko, mutta muuten olo on ihan normaali.

Toisaalta omaa etua ajatellen olisi ollut hyvä hankkia se virus itselle ennen kuin tehohoitopaikat täyttyvät. Nythän pandemiaa yritetään hillitä ja saamaan sen kesto pitkäksi, jotta sairaita pystyttäisiin hoitamaan. 

Mutta kyllä sekin yhteiskuntaa rassaa, jos rajoituksia vielä tiukennetaan ja ulkonaliikkumiskielto on voimassa puoli vuotta.

Viisaat päättäjämme luottavat päätöstensa tehoavan. Mutta se, olivatko ne oikeita, selviää vasta jälkeenpäin. Jos silloinkaan!