Vinttikammarissa vippaa

Me saimme tästä ihastuttavasta hotellista hienoon huoneen ja leveän parisängyn. Ja yhden peiton – kaikkihan ymmärtävät, että 50 vuotta naimisissa olleet, normaalisti omissa huoneissaan nukkuvat, tarvitsevat kaksi peittoa. Ongelma siis oli se, että ensimmäisenä yönä taistelimme siitä, kumpi saa tapansa mukaan kietoa itsensä kunnolla peiton sisään. Vaikka peitto oli iso, se ei ollut hehtaarien kokoinen. Ja se aiheutti taas sen, että vuorotellen toisen päältä peitto oli siirtynyt toisen ympärille. 

Eilen illalla teimme ratkaisun, että Ulla nukkuu peiton alla ja minä kääriydyn lakanan alle. Taatakseni lämpimänä pysymisen, puin jalkaan suunnistustrikoot, ainoat mukanani olleet pitkät vaatteet päälihousujen lisäksi. Jaloissahan minulla on heikoin verenkierto sormien ja vinttikammarin lisäksi. Hieno ratkaisu, nukuin kuin porsas. Ehkä siitäkin syystä, että söin illalla porsaan jalan ja join sikamaisesti, peräti kaksi olutta.

Kello soi aamukuudelta, nousin ylös ja yritin lähteä vessaan. Kävelystä ei tullut mitään, huojuin kuin heinämies mutta seinään tukien pääsin tyhjentämään rakkoni.
Söin aamiaista ja yritin hieman jumpata saadakseni itseni suunnistuskuntoon.
Mitään vakuuttavia edistysaskeleita ei syntynyt, vaikka pystyin jo kävelemään ilman tukea.

Suuresti ihmettelin mistä äkillinen rampaantuminen voisi johtua. En oikein muuta keksinyt kuin ylirasituksen – eilinen suunnistus otti kyllä hiukan voimille. Viime vuonna peruskunnon hakkiminen jäi akillesvamman takia olemattomiin ja viimeiset puolitoista kuukautta kovine suunnistuksineen on ottanut koville.

Tein ainoan järkevältä tuntuvan päätöksen ja jätin päivän suunnistuksen väliin. Täkäläisessä maastossa huonolla tasapainolla olisi voinut tulla pää edellä alas jyrkiltä rinteiltä. Vaikka kova pääni kyllä kestää, niin hauraat luut olisivat voineet olla kauttaaltaan sirpaleina.

Ajoin suoraan majapaikkaamme Torreviejaan, puolentoista tunnin ajomatka meni aivan normaalisti.
Kävin tunnin kävelylenkillä ja se sujui ihan mallikkaasti.

Iltasella jäin miettimään aamuista tilannettani. Oikeastaan ainoa järkevä selitys lienee se, että nukuttuani kahdeksan tuntia tiukoissa trikoissa, se aiheutti joitain verenkiertohäiriöitä jaloissa. Se, yhdistettynä liialliseen rasitukseen, teki sitten tepposet. Ehkä näin, ehkä toisin. Kyllä patologi aikanaan kertoo totuuden!

Hotellihuoneemme terassilta avautui ao. näkymä lähivuorelle ja hotellin viinitarhaan. Heillä on oma viinimerkki, Casa Boquera. Pääasiassa tuottavat punaviiniä, laatu erinomainen!