Terveen paperit

Kävin maanantaina fysioterapeutilla – hänellä, joka on hoitanut jalkojani koko vuoden.

Totesimme yhdessä, että jalkani ovat siinä kunnossa, että pitää lopettaa itkeminen ja aloittaa kunnon kohentaminen tosissaan.
Kun kysyin, josko voisin mennä marraskuun lopulla juoksemaan puolimaratonin yhden kaverini 70-vuotispäivän kunniaksi, niin en saanut oikein positiivista palautetta.

Kun tähän asti tänä vuonna lenkkini ovat olleet kahta puolta viittä kilometriä, niin ne eivät luo kovin hyvää pohjaa puolikkaan juoksemiselle.
Kerroin, että päivänsankarit jalat ovat vielä huonommassa kunnossa kuin minun, joten jos yhdessä etenisimme, niin vauhti olisi lähinnä kävelyä. PT sanoi, että siitä huolimatta lenkkejä pitäisi pidentää. Ja antoi luvan omasta puolestaan tälle toimenpiteelle.

Siispä lähdin tänä aamuna hölkkäämään tavoitteena liikkua ainakin tunnin.
Kun tunti täyttyi, niin voimia oli vielä tallella eivätkä jalatkaan protestoineet. Eli tein pieniä kiemuroita ja juoksin kymmenen kilometriä täyteen.

Viimeksi olen juossut kympin viime joulukuussa, sen jälkeen ovat jalkavaivat estäneet.
Edellinen kymppi tuli juostua yli puoli minuuttia nopeammalla km-vauhdilla ja keskisyke oli viisi lyöntiä alempi. Joten paljon on töitä tehtävä ennen kuin kunto on palannut samalle tasolle.

Mutta ensi keväänä olen samalla tasolla kuin vuosi sitten!

Kiertosuunta oli vastapäivään.