Vein taas Ullan jumppaansa ja lähdin itse kävelemään mukavassa syyssäässä.
Menin ensin Rauhankadulle ja sitä edetessäni tuli mieleen, että pian yhytän vanhan koulutieni.Koulutieni (kartassa purppuran värillä!) kulki Ratapihankadulta Jarrumiehenkadulle (missä Paavo Nurmi asusti), sitten Rauhankatua ja Mannerheimin puiston läpi Puistokadulle. Yli Aurajoen Stålarminkadulle ja sieltä Norssiin.
Kuljin matkan usein kävellen, mutta myös pyörällä kelien salliessa.
Ja oikein pahalla säällä ja kovilla pakkasilla äiti piffasi matkan kolmosen ratikalla. Pysäkille oli matkaa molemmissa päissä alle sata metriä.
Otsikkohan jatkuu V. A. Koskenniemen runon mukaan:
Olen unessa useasti sinun kaduillas koulutie.
Kotiportilta kouluun asti minun askeleeni vie.
En kyllä ollut unessa koulutiellä.
Ilmeisesti sen sijaan koulussa - ainakin koulumenestyksestäni päätellen!
 |
| Kuusi vuotta kuljin kouluun purppuranpunaisen reitin mukaisesti. Joten tutuksi tuo väylä on tullut vuosien varrella. Myöhemmin olen asunut kartan alueella neljässä paikassa. Ensin Puolalanmäellä, sitten kahdessa paikassa Linnankadulla ja myös Eerikinkadulla postia vastapäätä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti