Menin taas aamulla fysioterapeutilleni. Siinä keskusteltiin laajasti jalkojeni kunnosta ja päädyimme siihen, että olen terve. Siis ainakin lähes!
Sain luvan aloittaa juoksuharjoittelut. Tosin jalkojen kunto on sellainen, että juoksusta ei vielä tule mitään.Sieltä lähdin kehittämään lääkettä.
Tällä kertaa parannan maailmaa olemalla koekaniini kehitettäessä rokotetta borrelioosiin.
Olen sopiva koekaniini – terve, kuntoileva nuorukainen, joka viettää kesät punkkeja vilisevällä saarella.
Keskustelin ensin puoli tuntia lääkärin kanssa. Oli sitä mieltä, että olen sopiva piikitettäväksi. Kuulin kyllä pientä piikittelyä lekurin äänensävyssä!
Sitten neidot ottivat minusta muutaman purkin verta, en kysynyt syövätkö he päivälliseksi verilettuja.
Ja sitten minut rokotettiin. Eivät kertoneet sainko neulasta suolaliuosta vai rokotetta.
Illalla minulla oli lievästi kuumeinen olo. Olen elämäni aikana sen verran liikaa suolaa syönyt, että varmaankin sain oikeaa rokotetta.
Asia selviää noin neljän vuoden kuluttua, jolloin rokotetutkimus valmistuu.
Edellisestä rokotetutkimuksesta en ole vielä saanut loppuraporttia, joten en tiedä mitä ainetta minuun silloin piikitettiin.
 |
| Tulevan talven aikana minua pistellään ainakin tällaisella ruiskulla influenssa-, korona- ja borrelioosirokotuksissa! Onneksi minulla ei ole pienintäkään neulakammoa. Kuva: Timo Sihvonen / Yle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti