Oravatonni

Tänään pääsin pitkästä aikaa kilpailemaan suunnistuskisoissa. Siellä oli mukana H75-sarjan tämän vuoden maailmanmestarikin. En hävinnyt hänelle edes puolta tuntia!

Kuusi kuukautta oli aikaa edellisestä.
Ei tarvinnut pahemmin hermoilla, kun tiesin maaston ja sen, että siellä meikäläinen joutuu kävelemään.

Suunnistus oli suhteellisen sujuvaa.
3-4 -rastivälillä en oikein tunnistanut kuviorajoja mutta selvitin tämänkin välin kohtuullisesti. 

Aikaa kului turhaan kengännauhojen solmimiseen - se nyt melkein kuuluu asiaan oravanpolkukisassa.
Gaussin käyrän mukaan alan taas olla samalla tasolla kuin kymmenvuotiaat. Tosin en vauhdissa - ne huitelivat ohi oikealta ja vasemmalta!

Viitoselle päätin mennä mäen huipun kautta. Sieltä olisi hyvä tulla rastilla kompassin avulla. Tosin en osannut käyttää kompassia ja tein parin minuutin mutkan.

Silläkään välillä en ollut hitain - ainoastaan maalisuoralla jäin väliajoissa viimeiseksi.
Kokonaiskisassa sijoitukseni oli 23/25.

Pahin ongelma oli se, että jaloissa ei ole voimaa. Toinen on se, että tasapaino on huono ja polven takia ei uskalla juosta kivikossa ja kalliorinteissä.

Töitä on tiedossa siis kun kisat taas alkavat ensi keväänä!

Käänsin kartan niin, että pohjoinen osoittaa vasemmalle.
Siten sain kartan isommaksi ja helpommaksi lukea.