Se olis nyt tämä lokakuu lusittu.
Kuukausi oli pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri harppaus minulle. Jalka alkaa olla kunnossa, sillä voi kävellä ontumatta ja jopa juosta. Ensi vuonna KOVAA!Viikonloppuna pimeässä ja sateessa aloitin viimeistellä suunnistuskarttojeni skannaamista digitaaliseen asuun. Työn alla on kolme viimeistä mapillista karttoja ja tuloksia.
Kartat aion kaikki skannata, mutta tulokset vain tärkeimpien osalta.
Kyllä niistä herää muistoja. Tosin, kun asenteeni on olla murehtimatta menneitä ja tulevia, niin aika hatarat ovat muistikuvani yksittäisistä kisoista.
Mutta kyllä jotkut rastiviikot ovat vielä aika elävästi muistissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti