Olen eilen ja tänään leikannut tonttimme ympärillä olevia aitoja.
Toinen niistä on hennompaa pensasta, mutta toinen on Unkarin syreeniä. Se kasvaa hullun tavalla ja mahdoton hallita meikäläisen taidoilla.Työnjohtaja – ensimmäinen vaimoni – sanoi, että viritä siihen sellainen naru, jolla saisit kerrankin suoran leikkausjäljen.
Kerroin, ettei luonto harrasta suoria linjoja eivätkä pensaatkaan kasva neliön muotoon.
Joten tein työtä kuten aina ennenkin.
Yhden poutapäivän ja tämän sateisen päivän tänään jälkeen työ on jo hyvässä mallista, vajaa kolmasosa työstä on tekemättä.
Mutta selkä ja hartiat vaativat taukoa.
Onneksi huomenna ja vielä seuraavana päivänä on parempaa tekemistä.
Perjantaina olen taas iskussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti