Pitkän nauttiminen

Otsikko ei nyt tarkoita pitkää huurteista vaan sitä, että olen syyskuun alusta lähtien tehnyt kerran viikossa ns. pitkiksen eli pitkän juoksun.

Ottaen huomioon ikäni ja kehnohkon kuntoni olen katsonut, että minulle pitkiksen kestoksi riittää puolitoista tuntia. Ehkä suurin syy aikatavoitteen lyhentämiseen on ollut kuitenkin se, että tällaisen lenkin pystyy tekemään ilman juomapulloa.

Nuorena miehenä eli silloin kun en ollut täyttänyt vielä seitsemääkymmentä vuotta, minun pitkikseni olivat yli kaksituntisia juoksuja.

Nyt kun olen Camillan ohjauksessa, niin nämä lenkit toistaiseksi pitää suorittaa PK-alueella eli keskisyke pitäisi olla korkeintaan 120. Se tarkoittaa, että aina välillä on otettava kävelyjaksoja, jotta syke ei nouse liian korkeaksi. Tänään kävelyn osuus lenkistä oli viidennes.

Pitkiä lenkkejä tarvitaan ja niiden pituutta ja vauhtia tulee lisätä.
Ei sen takia, että olisin kauniimpi vaan siksi, että huhtikuussa minun pitäisi pystyä juoksemaan maraton ja vähän enemmänkin.

Henkinen kantti kyllä riittää, yli viidenkymmenen maratonin kokemus auttaa jaksamaan 6-7 tunnin kuntoilun.
Ja harjoituksen pitkäjänteisyydenkin pystynen toteuttamaan ilman ongelmia.
Ainoa, joka voi kariuttaa tavoitteeni, on polvien ja akillesjänteiden mahdollinen ylirasitus tai vioittuminen.

Mutta uskon, että lihashuollolla ja jumpalla pystyn pitämään nekin riittävässä kunnossa.

Tässä tiedot tämän päivän lenkin sykealueista.
Garminin tulkinnan mukaan olen lähes koko lenkin liikkunut lämmittelyvauhdeilla.
Minä kyllä kutsuisin sitä rauhalliseksi hölkäksi.
Juoksua se ei tietenkään ollut.
Silloin kun syke nousee alueelle neljä, huononäköinen saattaisi kutsua sitä jo juoksuksi.
Juoksija sanoisi sitä hiipimiseksi. 😢