Gaia kylässä

Olin juomassa aamukahvia, kun ovikello soi. Tai ei ihan ovikello, vaan koiran haukkuminen kuului keittiöön.

Anna toi meille Gaian hoitoon pariksi päiväksi. Anna tietää, että Ulla nukkuu vielä puoli kahdeksalta, joten ovikelloa ei soitettu. Vain koiran sulosointuja sain kuunnella.

Kahvin ja aamutoimien jälkeen lähdin koiran kanssa lenkille.
Olin pukeutunut kävelyä varten, mutta koira päätti toisin – hölkäksi se meni.

Viimeksi kun se oli meillä, sillä oli juoksu ja piski pysähtyi sadan metrin välein merkkaamaan maastoa ilmoittaakseen uroksille, että olen täällä!
Tänään tahti oli toinen, ensimmäinen pissa puolen kilometrin jälkeen ja toinen kun matkaa oli taitettu yli kilsa.

Ahkerasti se haisteli maastoa, mutta välit koira juoksi. Joten kun viiden kilometrin jälkeen tulimme kotiin, paita oli minulla märkä ja suihku kutsui.

Gaiakin oli lenkin jälkeen pitkän aikaa ihan tyytyväisenä jaloissani nukkuen.

Toista tuntia lenkkiin meni aikaa.
Kun se vaatii kolme tällaista lenkkiä päivittäin, niin kaksi päivää sitä kestää hyvin. Mutta kolmas päivä voisi olla jo liikaa.

Omistajat ovat luvanneet hakea koiran pois huomenna, mutta kassissa, jonka he toivat, oli kyllä ruokaa vaikka viikoksi.
Saas nähdä kuinka tässä käy!