Kulttuuripläjäys

Ei päivää ilman kulttuuria.

Tänään tuli nautittua ruumiin kulttuurin lisäksi hengenruokaa.

Kohteeksi tuli lähikinolassa Aki Kaurismäen uutuus Kuolleet lehdet.
Se oli ohjaajalta taattua tavaraa, mustavalkoinen kertomus miehestä, viinasta ja orastavasta rakkaudesta.

Vaikka päähenkilöt eivät olleet mykkiä, niin paljolti mentiin mykkäelokuvan ehdoilla – siis vaikka päähenkilöt eivät olleetkaan naimisissa, keskenään, ainakaan vielä.

Kuvakulmien mukaan olisi tapahtumat voineet ajoittua 60-luvulle, televisiota ja tietokonetta ei missään näkynyt – radio sen sijaan löytyi.
Ja radion uutisissa kerrottiin Venäjän iskuista Ukrainaan, ainoastaan se paljasti kertomuksen ajankohdan.

Elokuva oli apaattisen synkkä, mutta muutamat repliikit onnistuivat saamaan aikaan naurua yleisössä.

Minä pidin elokuvasta, mutta varmasti löytyy niitä, jotka ihmettelevät, miksi tällaista tehdään.

Jälkiruuaksi menimme nauttimaan päivällistä Tårget-ravintolaan.
Nimestään huolimatta kyseessä oli italialainen ravintola.

Ei ruuasta mitään valittamista, mutta parasta Tårgetissa oli italialainen tarjoilijamme. Ja hänen kontrastinsa Kaurismäen elokuvaan!

Kino Piispanristi on siitä erilainen elokuvateatteri,
että katsomoon voi viedä baarista ostetun oluen tai viinin.
Meillä oli kyllä vain pullo Jaffaa!