Rogainingin Euroopan mestaruuskilpailu

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia!

Ja siitä syystä ilmoittauduimme siskon kanssa rogaingin EM-kisaan.
Tavoitteena ei ollut Euroopan mestaruus, vaan nauttia ulkoilusta metsäisessä maastossa. Varsinkin kun sää suosi, syyskuussa yli +20 astetta ja aurinko paistoi. Startti oli lauantaina 9.9.23 klo 13.00. Aikaa suoritukseen oli 24 tuntia.

Aurinko ei pahemmin paistanut suoritukseemme. Teimme kauheita pummeja - tosin emme me niitä tehnyt, minä olin vastuussa suunnistuksessa ja töppääjä olin siis minä!

Näin se homma eteni:

Lähtö-25: Viime aikojen vesisateet saivat suot litimärjiksi ja jo ensimmäisellä rastivälillä jalkamme olivat märkiä, onneksi vesi oli lämmintä.

25-75: Jo ensimmäisellä rastivälillä tutustuimme Raasin metsien pöheikköihin ja muutimme reittiämme metsätiepainotteisiksi - jätimme rastin 54 väliin. Rasti 75 löytyi hyvin ja saimme hiukan avustaa lopussa kahta kuvankaunista neitosta.

75-53: Pientä siksakkia rastiympyrässä. Kartan mittakaava 1:30.000 ei oikein hyvin kuvannut maastoa ja rastipisteen löytäminen oli vaikeaa.
Osansa siihen vaikutti miljoonat hirvikärpäset, joita joutui kartanluvun ohessa tappamaan kymmenittäin...

53-89: Ensin suoraan pohjoiseen suota välttäen. Sitten länteen. Matkan  mittaaminen unohtui ja teimme turhan rastihaun liian aikaisin. Seuraavassa kohdassa haimme rastia noin 20 minuuttia tuloksetta. Pienen neuvottelun jälkeen totesin Maijalle, että otetaan suunta koilliseen ja päästään ehkä siellä kulkevalle metsäautotielle. 
Sata metriä käveltyämme törmäsimme nelihenkiseen latvialaisjoukkueeseen. Neuvottelimme hetken ja se taisi olla Maija, joka totesi, että tuon mäen huipulla näkyy olevan rastilippu!

89-106: Päätimme loppumatkalla käyttää kartanluvun asemasta kompassia ja matkan mittausta.
Sillä tavalla tavalla tulimme suoraan rastin 106 juurelle. Luin rastimääritteen väärin ja teimme 5 min mutkan länteen. Siellä ei ollut rastia mutta palasimme kiltisti takaisin ja nousimme rastimäelle.

106-92: Samaan aikaan rastille 106 tuli kaksi latvialaista nuorta neitoa, he kyselivät huonolla englannilla, mihin olemme menossa. Kerroimme menevämme metsäautotielle, juomarastille ja sitten 92:lle. Eivät liittyneet seuraamme!
Juomarastilla tankkasin kaksi puolen litran vesipulloa täyteen, sen verran oli alkumatkalla nestettä kulunut.

Rasti löytyi hyvin, kun Maijan mittaama matka täyttyi, pysähdyimme tälle vaikealle rinnerastille ja näimme rastilipun meistä vasemmalle. Maijan mukaan 50 metrin päässä, totuus lienee ollut 47 metriä - sen verran oli rinne viettänyt kulkuamme.
Tässä vaiheessa kahden viikon ankara ripuli oli vienyt kaikki voimani ja sanoin Maijalle, että lienee parasta hoippua tietä pitkin maalin - sillä tavalla saattaisin selvitä hengissä tästä reissusta.

92-108: Näin päätimme. Mutta kun olimme pari kilometriä löntysteelleet metsäautotietä, totesin, että ehkä voisimme noukkia pari rastia matkalla - saattaisimme ehtiä löytämään ne ennen auringonlaskua.
Tietä pitkin pääsimme 300 metrin päähän rastista ja se löytyi hyvin.

108-66: Maastopohja oli kamalaa ryteikköä koko matkan kahdelle väsyneelle kulkijalle. 
Me olimme mahdollisimman epätäydellinen rogainingpari. Maija kävelee paljon kovempaa vauhtia tiellä. Minä olen taas nopeampi metsässä - Maija täyttää viikon päästä 82 vuotta, joten se on ymmärrettävää. Aika harva sen ikäinen selviäisi tästä reissusta maaliin omin jaloin!
Mutta tämäkin rasti löytyi hyvin.

66-Maali: Edes maalin lähestyminen ei tuonut voimia takaisin ja loppukiri jäi ottamatta.
Mutta hyvissä ajoin ennen aikarajaa 24 tuntia pääsimme maaliin.
Aikaa käytimme runsaat 8 tuntia ja matkaa taittui 25 kilometriä.

Paluumatkalla Turkuun kertasimme tätä kokemusta ja sen antia. Kumpikin olimme sitä mieltä, että nämä pidemmät rogaining-kisat ovat osaltamme taakse jäänyttä historiaa. Mutta mitään emme kadu, emme edes tätä viimeistä epäonnistumistamme!

Jos tämäkään nyt oli mikään suuri katastrofi! Tavoitteemme oli sijoittua sarjassamme viidenneksi ja sen me teimme.

Maija esittelee suunnittelemaamme reittiä ennen kilpailun lähtöä.
Tässä vaiheessa hymy oli herkässä!

Tässä Garminin raportti toteutuneesta reitistä.
Tuo rastin nro 89 pummi harmitti raskaasti! Kisassa kerättiin pisteitä, rastin ensimmäinen numero ilmoittaa siitä saatavan pistemäärän.
Yli sadan numeroisesta rastista sai kymmenen pistettä.
Eniten pisteitä kerännyt voitti kisan tai sarjan.

Kun esittelin suunnitelmaamme, Ukko Yli-jumala loihti tuollaisen sädekehän otsalleni.
Hirvikärpästen johdosta jouduin matkan aikana peittämään sen Buffilla! 😂