Maanantaina tuli kuluneeksi kaksi viikkoa siitä,
kun minuun iski raju ripuli. Sen jälkeen olen istunut joka Ukko Yli-Jumalan
aamu pari tuntia vessan pöntöllä suoli pitkällä tuskan hikeä vääntäen.
Parin Imodiumin jälkeen puoleen päivään mennessä olen saanut itseni siihen kuntoon,
että voin varovaisesti tassutella postilaatikolle hakemaan Turun Sanomia
tarvitsematta pelätä, että puolessa välissä joudun kyykistymään tarpeilleni.
Kun mitään ei kuulunut, lähetin keskiviikkona uuden kyselyn ja laitoin mukaan sen aamupäivän tiedot: 6.30 herätys, 7.30 aamupuuro, 8.00 aamukahvi ja pari voileipää, 9.00-11.00 vessapytyllä 7 kertaa - tehollinen pytyllä istumisaika 1h 20min.
Puolen päivän jälkeen istuimme ensimmäisen vaimoni kanssa keittiön pöydän ääressä ja hallituksemme puheenjohtaja oli vakaasti sitä mieltä, että minun on syytä pikaisesti tilata aika erikoislääkärille.
Samassa soi puhelin ja siellä ystäväni omalääkäri kertoi, että oli saanut kyllä viestini, mutta Varhan asiat ovat sen verran sekaisin, että hän ei niihin pysty vastaamaan netin kautta.
Lääkärin kanssa kävimme perusteellisesti läpi tilanteeni sekä mahdolliset syyt ja seuraukset.
Sain luvan jatkaa Imodiumin popsimista ja kysyin myös voinko osallistua lauantaina Rogainingin 24 h kisaan.
Sain luvan siihenkin ja sovimme, että jos vielä viikon päästä ripuli jatkuu yhtä voimakkaana, niin sitten aloitetaan tutkimukset syiden selvittämiseksi.
Lääkärini valoi minuun uskoa, että minusta saadaan vielä jonkintasoinen ihminen eikä hän uskonut, että vielä tarvitsisi miestä viedä saunan taa ja lopettaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti