Kuten olen tainnut joskus kirjoittaa, vaimoni sairastaa MS-tautia – se on perinnöllinen sairaus, jonka ovat Suomeen jättäneet viikingit purjehtiessaan rannikoilta sisämaahan johtaneita jokia.
Tästä syystä tautia esiintyy erityisesti Satakunnassa ja Pohjanmaalla.Sieltä – Pohjanmaalta – se on periytynyt vaimollenikin.
Tauti johtaa krooniseen väsymykseen. Sen takia sairastuneella aktiivinen päivä vaatii päivän tai kahden palautumisen.
Lainasin lauantaina autoamme Juhalle, hän kävi hakemassa Annan lentokentältä myöhäislennolta ja heidän sähköautonsa kantama on tällä hetkellä vain 130 km, Helsingin reissu olisi vaatinut kahta parin tunnin lataustaukoa.
Joten sovimme, että Juha ajaa meidän kärryllä Helsinkiin ja takaisin Airistolle ja me vaihdamme autoa sunnuntaina mennessämme Nauvoon.
Kaikki meni kuin elokuvissa kunnes maanantaina kännykkäni ilmoitti, että minulla tiistaina fysioterapia. Olin sen tyystin unohtanut Nauvon matkaa suunnitellessamme.
Kun ilmoitin emännälle pienestä (parin päivän) muutoksesta paluuseemme Turkuun, hän ei puhjennut riemun kiljahduksiin.
Vuorisaarnan ja itkupotkuraivarin jälkeen HPJ ilmoitti, että pakkaa auto ja sassiin.
Tein töitä käskettyä ja
totesin, että rauha palaa takaisin seesteiseen avioliittoomme – jos ei tällä
viikolla, niin sitten hiukan myöhemmin.
Näistä lepopäivän tarpeista johtuen emme enää voi mennä autolla talveksi Espanjaan – matka kestäisi koko talven!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti