Kännykkää ostamassa...

Minulla on ollut käytössäni Samsung S10 kännykkä vuosia. Sen akku on tullut tiensä päähän, vaikka känny olisi vielä minulle riittänyt.

Ajattelin ensin, että voisin saada siihen uuden akun takuuna ja löysin tositteen sen ostosta – siitä oli jo aikaa vierähtänyt melkein kuusi vuotta, vaikka vaimo aina väittää, että minä vaihdan näitä vempaimia kerran vuodessa.

Joten takuun asemasta etsin, mitä akun vaihto maksaa. Viidellä kympillä sen saisi.
Sitten etsin tarjouksia uusista. Saman valmistajan malli A16 oli tarjouksessa hintaan 69 euroa. Laite oli viime vuoden mallia, mutta minun käyttööni ihan passeli.

Riensin DNA:n myymälään Skanssiin, jossa oli netin mukaan yksi kappale hyllyssä.
Myymälässä oli hieman kansaa, kun päivä oli Black Friday.
Kun pääsin myyjän juttusille ilmeni, että se oli myyty jo tunteja sitten. Mutta myyjä kertoi, että keskusvarastolla niitä vielä riittää, joten tilasin sellaisen.

Sain sen käteeni eilen ja siirsin tietoni uuteen laitteeseen. Mutta kun Boomeri tekee näitä hommia, niin onnistuminen oli huonolaatuinen.

Sain kyllä puhelimen käyntiin, osan tiedoista siirrettyä ja nettiyhteyden toimimaan.
Mutta pankkiin en päässyt ja muutama muukin elintärkeä yhteys katosi.

Tänään sitten luovutin. En mennyt hirteen, vaan ajoin kuopuksemme luokse.
Kaikki – lukuisat -- ongelmat ratkesivat noin puolessa tunnissa.

Aikaa kului vasta kun siirryimme autoon. Nykyautossa pitää olla toimiva yhteys auton ohjelmien ja käyttäjän kännykän välillä ennen kuin tietyt asiat toimivat moitteetta.
Siinä Juhalla taisi mennä enemmän aikaa tietokoneen kanssa.
Mutta kaikki pelaa nyt autossa, tietokoneessa, kännykässä, Garminissa ja Ourassa.

Kyllä elämä oli helppoa ennen tätä tietotekniikan orjana olemista...😒

Kuvakaappaus Samsungin nettisivuilta.

Sisarustapaaminen Sastamalassa

Kävimme tiistaina Maijan ja Leenan kanssa tervehtimässä siskoamme Sirkkaliisaa Vammalassa.

Hän asustaa nykyään Tupahoiva-nimisessä hoitokodissa Vammalassa, paikka on sama, jossa hänen miehensä Risto vietti viimeiset vuotensa.

Siskolla on käytössään huone, jossa oli todella hieno näköala ikkunasta. Sen alla solisi puro kuohuvana koskena – ainakin näin sateisena syksynä.

Sirkkaliisa vaikutti hyvin tyytyväiseltä asumiseensa siellä.
Henkilökunta oli todella ystävällistä, joten hän on hyvässä hoidossa.

Vietimme siellä parisen tuntia menneitä muistellen, nautimme talon tarjoamista kahveista ja Maijan tuomista glögeistä.

Hyvillä mielin jätimme siskomme ja palailimme takaisin Turkuun tuulilasin pyyhkimien liikettä katselle. Vettä ei satanut mutta nastat irrottavat tien pinnasta mustaa mönjää, joka vaati ikkunan pesua säännöllisesti.

Poikkeuksellisesti meitä on kuvassa vain neljä!
Velipoika oli katkonut luita käsivarrestaan eikä päässyt osallistumaan.
Jospa ensi kesänä saisimme taas koko porukan koolle!