Oi aikoja, oi tapoja

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tai mielenvikaisia aikoja, kun tarkastelee niitä aivoja, joilla maita ja mantuja nykyään johdetaan.

Bunkkeri-Putin johtaa maataan vararikkoon älyttömällä sodallaan. Venäjä on kuulemma konkurssissa muutamassa kuukaudessa.

Lännen tiedustelu epäilee, että Venäjä lavastaa alueellaan ydinonnettomuuden ja syyttää siitä sitten Ukrainaa. Tällä toivotaan, että Euroopan tuki Ukrainalle loppuu ja selviäisivät sodasta voittajana - kun omat sotajoukot ovat liian heikkoja tuhoamaan Ukrainan.

Jos ei sotaa pystytä lopettamaan, niin sitten omat joukot ottavat vallan Venäjällä. Mitä siitä seuraa, sitä ei kukaan uskalla ennustella. Demokratiaa ei siihen maahan kukaan osaa povata.

Rapakon toisella puolella lapsen tasolle jäänyt miesoletettu hallitsee kohtuullisen isoa ja voimakasta valtiota. 
Siellä liehutukkainen vanhus pyrkii keskittämään kaiken rahan ja vallan itselleen sekä siinä ohessa siirtämään maansa demokratiasta yksinvaltaiseksi.

Se ei sentään onnistu, mutta jo tällainen pyrkimys entisessä (?) suurvallassa aiheuttaa monia ongelmia demokraattisissa valtioissa.

Nykypäivän ainoa suurvalta Kiina vaikuttaisi nykypäivänä oleva ainoa järkevästi johdettu maa näiden kolmen vanhoina hyvinä aikoina suurvalloiksi kutsutuissa valtioissa.

Ei hyvältä näytä maapallomme tulevaisuus.
Onneksi minun ei tarvitse tätä kaaosta katsella enää kovin montaa vuotta!

LISÄYS:

Kun olin tämän tekstin julkaissut ja kävin netissä katsomassa viime uutiset, niin siellä kerrottiin, että USA ja Israel olivat ryhtyneet pommittamaan Irania ja Teherania.
Nyt ei piru vieköön näytä kovin hyvältä tämä tilanne! 😨 

Kuvakaappaus Facebookista.
Kun maapallon maat kuvataan tasopinnassa, niin kaukana päiväntasaajasta olevat maat
vääristyvät kokoaan paljon suuremmiksi.
Tässä kartassa maat on kutistettu todelliseen kokoon tummalla värillä
ja esim. Venäjä, Kanada ja Grönlanti ovat pienentyneet radikaalisti.
Tästä kartasta Putin tuskin tykkää kauheasti...

Street-O, Hirvensalo

Yöllä oli pakkasta 18 astetta, mutta lähdimme Maijan kanssa retkellä puolilta päivin ja lukema oli inhimillinen -5 astetta.
Kyllä me molemmat teimme ihan ikioman reitin, mutta kaksi kertaa tulimme toisiamme vastaan kisan aikana.

Ensimmäinen rasti minulla oli nro 51 ja mietin pitääkö sinne kiertää tietä myöten. Ei tarvinnut, näin että joku oli kahlannut ennen minua rinnettä ylös.

Sitten lisää nousua ja lasku merenpinnan tasolle rastille 52.

Sen jälkeen pääsi hyvin hoidetuille pyöräteille ja vauhti nousi hetkeksi. Hirvensalon nousut kyllä hyvin nopeasti saivat vauhdin laskemaan hitaaksi hölkäksi rastien 31-21-42-23 35 kautta.

Olin suunnitellut seuraavaksi käydä rastilla 32, mutta jätin sen pois ja jatkoin 22-43-46-56-34-24-33-36-M.

Ihan mukavasti sieltä pisteitä herui, vaikka kolme 50 pisteen rastia jäi käymättä. Ei se Taatan jalka enää nouse kuin noilla nuorukaisilla ja neitosilla.

Aikaa jäi käyttämättä 5 minuuttia, joten olisin kyllä sen 32:n ehtinyt hakemaan...

Lähtö ja maali kartan vasemmassa yläkulmassa.

Talvirastit Ruissalossa

Talvirastit olivat nimensä mukaiset. Lunta sateli hissukseen ja maa oli tasaisen valkoinen.

Ratamestari oli päättänyt, että tänään mennään ensi itään ja sitten tullaan takaisin länteen. Tuuli tuli lännestä, mutta ei se haitannut puiden katveessa.

Rata oli helppo ja polut auttoivat myös, vaikka ei niitä aina erottanut.

Jo kilometrin jälkeen huomasin, että tasamaalla juostut hitaat treenikilometrit eivät juuri auttaneet liukkailla kallioilla kiivetessä.

Huonolla tasapainolla ylämäet sujuivat hitaasti ja varmasti.
Alamäissä oli pakko turvautua puiden oksiin ja niistä kiinni pitäen varmistaa terve maaliintulo.

Mutta rastit löytyivät ja selvisin kaatumatta maaliin.

Pakkasta pitelee

Miesmuisti on tunnetusti lyhyt.

Tässä on ollut itsellä sellainen tuntuma, että koko tämän vuoden mittari on näyttänyt pakkaslukemia Turussa.

Lähin virallinen mittausasema on Artukaisissa entisellä lentokentällä. Siitä on mereen matkaa kilometrin verran Turun kaupungin ruutukaava-alueelle vähän enemmän.

Hain netistä aseman tiedot ja sieltä löysin tiedon, että viimeksi Artukaisissa on mitattu suojasäätä tammikuun 19 päivä klo 08.00.

Saman aseman ennusteen mukaan plussan puolelle päästään helmikuun 22 päivänä klo 12.00.

Eli pakkasjakso olisi yli kuukauden mittainen.

Olen asunut Turussa tai lähistöllä vuodesta 1960 lähtien.
Oman kokemukseni mukaan täällä ei pakkasjakso ole omassa havaintohistoriassa milloinkaan kestänyt näin pitkään. 

Saatan kyllä olla väärässä...

Tässä huoneeni mittarin lukema tänä iltana 18.2.26.

Street Orienteering, Varissuo

Pitkästä aikaa pääsin suunnistamaan tätä katusuunnistusta, joka sopiikin hyvin tällaiselle loppusuoraa etenevälle vanhukselle.

Lähdin etelään eli alku 15-36-55-53-35-52-24.

Tähän saakka meni täydellisesti ja lähtö rastilta 24 ihan OK, mutta sitten vintti pimeni ja lähdin pöpelikköön etsimään jotakin...

En tiennyt mitä etsin ja pysähdyin. Pienen mietiskelyn jälkeen ymmärsin missä olen ja jatkoin suunnitelmani mukaan 56-46-45-22.

Tältä rastilta mietin lähdenkö kiertämään katuja pitkin vai oikaisenko metsäpolkuja. Valitsi metsälenkin ja jäisillä poluilla vauhti hiljeni enkä löytänyt polkua, joka veisi länteen kadulle.
Jouduin sitten kielletylle alueelle ja sieltä kuljin tonttirajaa, se oli merkitty lippusiimalla ja löysin kadun.

Siitä lähdin vielä väärään suuntaan, taisin olla pahasti maitohapoilla.
Palasin reitilleni kohti rastia 44.
Jatkossa piti käydä vielä 23, mutta katsoin, että aika ei riitä, kun juoksuvauhti oli tiessään.

Mutta kokonaisuutena olin ihan tyytyväinen suoritukseeni. Ja pisteitäkin keräsin kohtuullisesti.

Lääkäriltä lääkärille

 Viime syksynä aloitin käymään ahkerasti lääkärillä.

Tänä vuonna olen jatkanut samaa rataa.

Viime viikolla olin ensin hammaslääkärillä - paikattiin yksi hammas.

Ja sitten myös TYKSin kuulokeskuksessa kuulemassa tuomion huimaustaudistani.
Lääkäri oli tutustunut pääkopan magneettikuvaukseen ja aikaisempiin tutkimuksiin huimauksestani.

Ja teki kaikenlaisia kokeita eri instrumenteilla.

Mitään kovin huolestuttavaa ei löytynyt. Ja totesinkin lääkärille, että onko tässä nyt kyseessä luulosairaus.
Ei suoralta kädeltä hyväksynyt minun diagnoosia taudista, kun tätä esiintyy monilla iäkkäillä ihmisillä. Varsinkin kun minulla on tämä alhainen verenpaine, niin se itsessään aiheuttaa monessa kohtaa huimausta ja pyörryttävää tunnetta.

Totesi, että seurataan tätä ja antoi sitten ohjeeksi verenpaineen nostamiseksi suolattuja salmiakkikarkkeja. Eikä kieltänyt suolan käyttöä, vaikka sitä nykyään vierastetaankin.

Yksi lääkärikeikka on vielä edessä huomisen hammaslääkärikäynnin lisäksi.
Kun tämä muistini on tullut hieman valikoivaksi, niin minulta otettiin verinäyte ja se lähetettiin oikein ulkomaille tutkittavaksi. Sieltä voidaan ehkä löytää orastava Alzheimerin tauti. Ja jos löytyy niin sitä kuulemma voidaan hoitaa. Ei niin, että se voimistuu vaan joillakin lääkkeillä sen tuloa voidaan hidastaa.

Tämän labrakokeen tulokset pitäisi tulla tällä viikolla. Joten jännittävää riittää muustakin kuin suomalaisten menestymisestä talviolympialaisissa!

Kuva Majakkasairaalasta, jossa kävin tutkituttamassa huimaustani.

Pakkasta

Tässä on pari viikkoa pidellyt kunnon pakkasia.

Ulkoilut ovat jääneet vähemmälle, kun tuo ääreisverenkierto on huono ja varpaat, sormet sekä nenä jäätyvät.

Juoksut ovat jääneet vähiin, mutta sunnuntaina sain koiran hoitoon. Se oli tämä Koda, joka ei pakkasta pelkää ja todella pitää ulkoilusta.

Aina kun nostin takapuoleni tuolista, niin Koda hypähti ylös ja riensi ulko-ovelle näyttämään suuntaa mihin pitäisi lähteä.

Eilen aamulla oli pakkasmittarissa lukema -25 ja kun kävimme aamutoimilla ja hakemassa lehden, niin ensimmäisen kerran koira käveli kolmella jalalla. Oma koiramme Jade oli hieman herkempi ja toimi näin muutama astetta lämpimämmällä säällä.

Aiemmilla kerroilla olemme Kodan kanssa kävelleet noin kymmenen kilometriä päivässä, mutta nyt jouduimme tinkimään tästä tavoitteesta.

Esitinkin koiran omistajalle, että seuraavalla kerralla voitaisiin sopia, että lämpötila saisi olla alle korkeintaan kaksikymmentä astetta pakkasen puolella.

Hiukan surulliselta koira näyttää, kun joutuu istumaan
poseerausasennossa kahdenkymmenen asteen pakkasella!