Saaristorastit

Tänään suunnistusta Nauvossa.

Sanoin vaimolle lähtiessäni, että helteen takia otan kahden kilometrin radan ja tulen aikaisin mökille

Kerroin tämän ratamestarille ja hän kysyi, että osaanko suunnistaa.
Sanoin, että viimeisten esitysten mukaan en osaa, mutta olen pari tuhatta suunnistusta tehnyt ja periaatteessa siis osaan.

Hän ei suostunut myymään lyhyttä rataa vaan tyrkytti 3,5 km radan. Koska olen heikko vastustamaan niin suostuin. Ja leimasin Emittini kartan myynnissä.

Lähtö oli puolen kilometrin päässä ja siellä huomasin, että Emit unohtui varmaan autoon, jossa kävin kartan oston jälkeen. Lähdin matkaan ilman ajanottoa.

Ykkönen löytyi hyvin, samoin kakkonen vaikka olin vielä nousemassa ylemmäs, kun näin rastilipun.

Kolmoselle käytin apunani tietä ja nelonen oli lyhyt siirtymä etelään.

Viitoselle suunnittelin meneväni tielle ja pellon kulmasta nousta mäkeen. Tuo vihreä tien jälkeen oli niin sankkaa viidakkoa, että päätin kiertää sen eli rastilta olisi pitänyt lähteä suoraan itään.
Isossa mäessä oli paljon enemmän käyrää ja jyrkänteitä kuin kartassa. Olin kyllä kartalla suota ennen olevan suon suhteen, mutta silti rastille meno otti aikaa.

Loppu tarkasti ja rastitkin löytyivät hyvin.

Alkaa taas uskoa, että osaan sittenkin suunnistaa.

Ja selvisin myös hyvin korkeuskäyristä, nousua tuli yli 200 metriä!

Hain autosta Emittini ja kävin ilmoittamassa maalissa, että olen hengissä ja löytänyt kaikki rastit. Sain jopa ajan, mutta se ei ollut ihan oikea aika.

Parkkipaikka oli Dalkarby sanan D-kirjaimen kohdalla.

Neljä punkkia ja Viides 30.7.25

Tulimme jo viikonlopuksi takaisin Nauvoon.

Kyllä täällä pientä aktiviteettia löytyi, vaikka mitään isompaa urakkaa ei ole enää täksi kesäksi hankkeissa.
Mutta näissä tontin käytävissä riittää raivaamista, kasvu kun tänä kesänä on ollut rajua.

Kun lämpötila on yötä päivää hellerajalla, niin asu on ollut T-paita ja shortsit.
Niissä olen käynyt myös sienestämässä ja kasvustoa raivaamassa.

Seurauksena on ollut se, että sunnuntaina otin yhden punkin ihostani, eilen kaksi ja vielä tänään yhden. 

Punkkilive eli www.punkkilive.fi/ilmoita-havainnosta kiittää!

Kuva on otettu netistä.
Kaikki minussa olleet ovat olleet noita vasemmanpuoleisia yhden millimetrin pituisia nymfejä.
Yhden havaitsin jo kun se käveli herkkureittiäni pitkin. 😒
Muut ehtivät tehdä reiän silkinpehmeään ihooni.
Lähtivät irti, kun pinseteillä hiukan kosketti.

Tänään otin viidennen punkin ihostani.
Se säilyi ehjänä ja sain siitä kuvan.
Pituutta itikalla oli noin 1,5 mm.

Ylöjärvellä!

Kävimme eilen Janin perheen kesämökillä Näsijärven rannalla.

He hankkivat mökin viime talvena, mutta emme ole ”ehtineet” sinne aikaisemmin.
Mökille on matkaa Tampereelta veneellä noin 15 kilometriä, mutta autolla sinne saa ajella tuplamatkan.

Sijainti on hieno Näsijärven länsirannalla ja sijainti hyvin rauhallinen. Tontti on iso ja molemmin puolin mökkiä on talviasuttava rakennus.

Rakennuksia on edellinen omistaja rakentanut runsaasti. On kesämökki, sauna, savusauna ja muutama pienempi tupa. Ahtautta ei tarvitse tuntea, kun tontilla on kokoa hehtaarin verran.

On myös laituri, johon voi ajella Tampereelta, jossa heillä on venepaikka. Ja nuoriso ainakin tuntui käyttävän tätä liikkumistapaa mielellään.

Hiekkaranta houkuttelee uimaan, veden lämpötila oli 26 astetta – tosin me Ullan kanssa jätimme uimisen nuoremmille…

Myös omaa kädenjälkeä oli näkyvissä. Rakennuksia oli maalattu, uusia istutuksia oli myös näkyvissä ja tontin polkuja oli kunnostettu.

Eli olivat hankkineet itselleen kunnon pakkotyölaitoksen. Vähän niin kuin me Ullan kanssa samoissa vuosissa!

Tässä me istumme saunamökin terassilla ihastelemassa näkymää Näsijärven selälle.

Varsinainen mökki oli käyntimme aikana maalattavana - sekä sisältä että ulkoa.

Savusaunan ystävät tunnistavat tämän seinä väristä.
Ja minä siitä, että kolautin pääni erittäin matalaan kulkuaukkoon.
Ei pääse savut harakoille kun aukko on matala.
Tätä ei ole vielä tänä kesänä koepoltettu! 😈

Turku-Rastit

Kun on tullut mokailtua suunnistuksissa pahemman kerran, päätin mennä Turku-Rasteilla sen lyhimmän radan ja hakea sieltä hiukan itseluottamusta.

Sehän on tarkoitettu lapsille ja seniileille - lapsi en enää ole, mutta tuo toinen viiteryhmä kyllä napsahti todella lähelle.

Muuten meni hyvin, mutta kolmosella tuli kyllä parin minuutin pummi. Mielestäni käyräkuvaus ei tuossa pitänyt lainkaan paikkansa, enkä siis syytä pummista itseäni.

Harvoinhan suunnistuksessa kukaan itseään syyttää.

Vika on yleensä kartassa, maastossa, ratamestarissa, pusikoissa, risukoissa, Yläkerran Isännässä - siis yleisimmät mainitakseni...

Itseluottamus kyllä parani - tosin vain noin kahdella prosentilla.

Sarjassa oli osallistujia 36, lasten sarjassa oli yksi parempi, seniileissä olin selvä ykkönen.

Olin porukan nopein rastivälillä 5-6.
Kolmoselle menossa olin 12. nopein! 😂

Hellettä pakoon!

Vanha hirsitalo on siitä hyvä, että se ei heti lämpiä asuinkelvottomaksi. Mutta nyt kun lämmintä on ollut pitkään, niin kyllä siinä hiki tulee jopa yöllä.

Onneksi nykytekniikka ratkaisee ongelmat.

Juhalta jäi siirrettävä lämpöpumppu ylimääräiseksi, kun he muuttivat lämmityssysteemiään.
Se on pari vuotta ollut mökillä käyttämättömänä.

Nyt siirsin sen mökkimme kauppaan – tämä mökkihän oli viime vuosisadalla ollut saaristokauppa ja se kaupan huone on säilyttänyt nimensä.

Minä muutin kauppaan nukkumaan, se on talon lämpimin huone, kun siinä on ikkunat kolmeen ilmansuuntaan.

Niinpä asensin lämpöpumpun siten, että hukkalämpö johdetaan ulos kaupan eteisen kautta. Ensin siinä oli lakana estämässä lämpimän ilman paluuta. Mutta sitten sain Maijalta vanhanajan viltin ja siitä tulikin erinomainen.

Homma toimii, huoneen lämpötila on nyt noin 21 astetta ja minä saan nukkua yöni hyvin myös helteisellä ilmalla!

Kotimatkalla lautalla oli seuranamme haarapääskyjä.
Poikaset istuivat keularampilla suut auki odotellen emon tuomaa ruokaa.
Emo ei istunut viereen, vaan lensi poikasen yläpuolelle ja antoi ruuan vasta kun poikanen nousi lentoon hakemaan suupalaa.
Jos ihminen simputtaisi lastaan yhtä kovin, niin heti olisi lastensuojeluviranomaiset paikalla? 😋

Tässä ilmalämpöpumppu ja putki, joka johdattaa lämpimän ilman ulos.
Sen ilman lämpötila on varmaan yli 40 astetta.

Tässä putken ulostulo.
Ulko-oveen on putken päästä alle metri.
Vaikka asennukset ovat vielä hieman vaiheessa, niin homma toimii erinomaisesti.
Ja jäävätkin vaiheeseen, koska elokuun alkupuolella tämä puretaan. 😜

Hellehelvetti

Tässä on pidennyt hellesäitä melkein viikon ja unet ovat jääneet mökille vähille ja mikä pahinta laatukin on ollut huonoa.

Niinpä lähdin perjantaina kotiin ja jätin Ullan yksin mökille, siitä lienee vuosikymmeniä kun hän viimeksi on ollut täällä yksin.

Mutta nukuin kotonakin huonosti ja lähdin kuitenkin Metsämaalle suunnistuskisoihin. Niitä ei ole montaa tullut tänä kesänä.
Kyseessä oli tänään keskimatkan suunnistus.

Minä varmaan luulin, että kyseessä sprintti ja suunnistin vain kaksi ensimmäistä rastia.

Sitten aivot sumenivat ja harhailin väärällä mäellä, se aiheutti sen, että korkeuskäyrät eivät avautuneet.

Kymmenen minuutin jälkeen totesin, että otan suunnan etelään ja saatan löytää tien, joka johtaa maaliin.

Selvisin maaliin eikä hellekään lannistanut täysin miestä.

Paluumatkalla autossa seurakaverini kyseli, mikä on suunnitelmani jatkon suhteen.
Kerroin, että ensi vuosi!

Ykköselle menin hyvin.
Polkukierto kakkoselle oli oli hitaampi kuin suora vaihtoehto,
mutta pelkäsin vihreän alueen hitautta.
Kolmoselle tien ylityksen jälkeen taisi kompassissa olla väärä suunta ja luulin olevani 3-rastin mäellä ja yritin löytää sieltä sijaintini - mikään ei täsmännyt.
Helteen takia lopetin harhailun ja keskeytin kisan.

Lippu salkoon

Runsas vuosi sitten kesämökkimme lipputanko mätäni alaosastaan.

Sen kaataminen oli vielä kohtuullisen helppoa.
Tutkittuani tankoa sahasin siitä runsaan metrin pois ja maalasin lipputangon.
Porasin uuden kiinnitysreiät ja kun sisareni olivat viime heinäkuussa kylässä, niin yritimme nostaa sen ylös. Tuulessa taitomme ja voimamme eivät riittäneet sen pystyttämiseen.

Siinä alkoi elää ajatus, että voisin siirtää lipputangon ylös kalloille ja hankkia sinne lujitemuovinen tanko – se ei paljon paina ja tällainen ikääntynyt atleetti saa sen pystyyn jopa yksin.

Tilasin tangon ja viime viikolla se tuli mökille Kaukokiidolla.
Olin myös hankkinut tarvittavat pultit ja kiviporanterät. Minulla oli mökillä iskuporakone. Sellainen halpamalli, mutta uskoin ja toivoin, että se kestää kolmen reiän poraamisen graniittiin.

Ostin 10 mm terän esireiän tekemiseen 14 mm terän lopullista reikää varten.
Torstaina aloitin urakan. Ensimmäisen reiän sain valmiiksi iltapäivällä ja aloitin toisen poraamisen samana iltana.

Viiden sentin jälkeen löysin varmaan jonkin jalokiven, homma ei edennyt laisinkaan. Lopetin työn siltä päivältä.
Perjantaina jatkoin työtä ja parin tunnin uurastuksen jälkeen se reikä tuli valmiiksi.

Kolmas reikä alkoi sujuvasti, mutta taas löysin ison timantin ja enkä sitä pystynyt lävistämään ennen iltaa. Siinä vaiheessa alkoi pahasti viluttamaan, etten vuokrannut kunnon konetta työtä varten.

Lauantaina työ jatkui ja sain kun sainkin reiän valmiiksi.
Pulttien kiinnittäminen oli helppo nakki.

Sitten oli vuorossa alemman kiinnityslevyn kiinnittäminen kallioon.
Siinä meni sormi suuhun. Olin nitkuttanut reikiä tuolilla istuen ja ikäväkseni huomasin, että pultit eivät olleet täysin pystysuorassa. Eli pulttien päät eivät osuneet kiinnityslevyn reikiin.
Talosta löytyi sentään viila ja aloitin kahden reiän suurentamisen. Tunnin jälkeen se työ oli valmis.

Sitten varustelin lipputangon valmiiksi ja nostin sen pystyyn.
Ylälevyn reiät oli hieman suuremmat, joten viila sai levätä.

Pieni virhe siihen jäi. Yksi pultti oli hieman alempana kuin kaksi muuta, eikä säätövara mahdollistanut tangon säätämistä täysin kohtisuoraksi kohti taivasta.
Mutta kun isoäitini suku on kotoisin Hämeen ja Savon rajoilta, niin tällainen venkoilu kuuluu kuvaan.

Mutta siellä se isännän viiri iloisesti hulmuaa!

Kyllä kännykälläkin hyviä kuvia saa.
Olen siis parempi kameramies kuin lipputangon pystyttäjä! 😃

Tässä kuva kiinnityslevyistä.
Tuon alemman kanssa oli siis pieniä ongelmia...

Skärgårdsskärmarna, Nauvo

Eilen Nauvossa sai suunnistaa kotimaastoissa - matkaa mökiltä kilpailukeskukseen oli pyörän mittarin mukaan 3,7 km.

Olin koko päivän touhunnut auringossa lipputangon kiinnitysreikiä poraillen halpismallisella iskuporakoneella - en ollut ihan hehkeimmilläni lähtiessä metsään.

Joten otin rauhallisesti ja luin karttaa huolellisesti, virheitä ei tullut ennen kuin neloselta lähtiessäni ajauduin hiukan liikaa oikealle. Näin kun Metsänpoika (myöhemmin MP) tuli luonnollisesti suoraan rastille ja leimasimme yhtä aikaa. Totesin, että taidan ottaa peesin, johon MP siitä vaan ja tiellä ohi!

En päässyt ohi, mutta juosten tiellä taisin saada pari metriä kiinni, kun MP ei sellaista kiellettyä lajia kuin juoksu harrasta. Hän meni tietä pitkin ylös mäkeen, emmekä enää maastossa nähneet.

Pitkällä rastivälillä 6-7 tuli ainoa virhe. En pysynyt suunnassa, enkä osannut lukea käyriä, ajauduin liikaa oikealle ja kun näin alhaalla rastilipun, niin pakkohan se oli käydä katsomassa. Koodi ei ollut oikea, mutta kun näin pellon luoteessa, niin ymmärsin missä olin.
Tästä tuli nousumetrejä ja noin 4 min pummi.

Lopussa ei ongelmia.

Maalissa oli MP veljensä kanssa ja näin heidät kun olin jo hakenut pyöräni lautapinon takaa.
Juttelimme siinä hetken jos toisenkin. Mutta olin niin puhki, että otteeni pyörästä irtosi ja se vehje kaatui MP:n jaloille.

Hän väitti, ettei osuma aiheuttanut fyysistä vammaa, toivon, että hän pysyi totuudessa.

Minä sen sijaan en puhunut totta, kun MP kysyi kuinka paljon olen tällä pyörällä ajanut. Vastasin, että varmaan noin tuhat kilsaa.
Laitan aina Garminiin tiedot millä ajan ja G:n totuus oli tämän päivän ajojen jälkeen 2745 km.

Kulttuurikävely

Vein ensimmäisen vaimoni jalkahoitoon Humalistonkadulle ja sain tunnin omaa aikaa.

Lähdin siis kävelemään, ensin Puolalanmäelle ja sieltä alas Kauppatorille.

En siellä langennut mansikoihin, jäätelöön, kahviin enkä edes oluelle, vaan jatkoin Aurajoen rantaan.

Päätin ylittää kaikki keskikaupungin sillat järjestyksessä Tuomiokirkkosilta, Kirjastosilta, Auransilta, Teatterisilta, Myllysilta ja Martinsilta. Kaksi viimeksimainittua myös alitin kahteen kertaan molemmat.

Hyvin riitti tunti tähän rentoon kävelyyn.

Kun kaksitoistavuotiaana muutimme Turkuun, näistä vain kolme oli olemassa.

Ja Myllysilta rakennettiin tänä aikana jopa kahteen kertaan. Ensimmäisessä versiossa insinöörit tekivät kunnon suunnitteluvirheen ja silta piti purkaa ja koota uudelleen...

Tamperelaisille ja muille ulkomaalaisille tiedoksi, että kiertosuunta oli myötäpäivään.
Lähtö ja paluu tuosta punaisesta merkistä.

Synttärit

 Yläkerran isäntä järjesti meille Ullan kanssa ikimuistettavan juhlan yhteiselle syntymä- ja nimipäivällemme.

Menin nukkumaan juhlan aattona kymmenen jälkeen kuten tavallisesti.

Ja kun vuorokausi vaihtui, niin tuuli nousi myrskylukemiin – puuskissa yli 25 m/s. Nimekseen myrsky sai Ullan päivän johdosta Ulla-myrskyn.

Meidän yli kaksisataa vuotta vanha mökkimme alkoi helistä, vinkua ja paukkua. Myös sähköt katkesivat, tosin tähän aikaan vuodesta ulkona näkee hyvin keksiyön jälkeenkin.

Juha oli ajanut illalla veneensä meidän suojaiseen satamaan ja lähti autollamme kotiinsa.
Minä kun olen yrittäjäurani aikana joutunut miettimään mitä tehdä, jos pahin mahdollinen tapahtuu.

Totesin, että olemme saaressa ilman autoa turvanamme kaksi kännykkää, joiden lataus ei ihan sataprosenttinen. Mikään muu sähkölaite ei toiminut eikä vara-akkuja ollut käytössämme.
Vähän aikaa murehdittuani totesin, että voin ihan rauhassa nukkua – mitään muutakaan ei voi tehdä.

Mutta pari tuntia siinä meni ennen kuin uni uudestaan tuli silmään.

Heräsin viideltä, sähköt olivat palanneet ja yritin nukahtaa uudelleen.
Ei siitä mitään tullut, tein aamupalan ja keittelin kahvit.

Yhdeksän aikoihin myrsky oli sen verran laantunut, että ulkona pystyi kävelemään kaatumatta.
Lähdin tutkimaan, mitä tuhoja Ulla-myrsky oli tehnyt. Sähköt olivat poikki siksi, että puu oli kaatunut linjan päälle.

Tein 7,8 kilometrin kävelylenkin, mutta en nähnyt mitään dramaattisia tuhoja alueellamme.

Suunnitelmani oli tehdä 78 kilometrin pyöräily tänään, mutta sää peruutti sen eikä viime yön unilla muutenkaan olisi kannattanut sellaista tehdä.

Ensi vuonna sitten 79 kilometriä!!!

Riistakamera kuvasi tänä aamuna, juuri kun olin lähtenyt kävelemään,
peuran ja sen kaksi vasaa.
En niitä kohdannut - olisin kutsunut juhlimaan synttäreitä! 💗

Tässä reittini aamukävelyllä.
Garminin säätietojen mukaan silloin tuulen nopeus oli 39 km/h eli yli 10 m/s.
Puuskissa lukema oli vielä noin 17 m/s,
mutta se ei haitannut, kun kuljin aika suojaisia teitä.
Ja lämpötila oli heinäkuinen 12,8 astetta! 😂

Emäpummien emäpummi!

Heinäkuu ja suunnistukset Nauvossa alkoivat.

Minulta unohtui EMIT ja kompassi kotiin, mutta täällä mökillä on yksi hyvän näköinen kompassi, joka ei oikein kunnolla toimi, siksi se onkin ollut täällä muutaman vuoden käyttämättömänä - otin sen mukaani.

Ysirastille saakka kaikki meni kuin elokuvissa. Kartta oli selkeä lukea eikä kompassia pahemmin tarvinnut käyttää.

Otin suunnan kymppirastille ja hetken päästä vasemmalla puolella oli kyllä suota ja sen takana kallio hiukan liian lähellä. 
Mutta kompassi näytti suuntani olevan oikea - ainakin lähes oikea.

Suon jälkeen pieni nousu, sen jälkeen vähän pöhelikköä ja ojan ylitys. Kartassa ei ollut ojaa, mutta niitä puuttuu kartoista usein.

Sitten näin edessäni tien. Totesin olevani kymppirastin ja maalin välissä. Lähdin kapuamaan länteen mäen rinnettä ja jyrkänteen pitäisi tulla vastaan pikaisesti.
Ei tullut ja palasin takaisin omia jälkiäni.

Menin tielle ja ymmärsin missä olin.
Väliaikojen perusteella pummi oli noin 13 minuuttia.

Postikuluja vastaan lähetän tämän kompassin jollekin, joka haluaa vain parasta... ;)

Tuo kuutosrasti oli oikea nähtävyys.
Komeat jyrkänteet ja yhdessä kolossa rastilippu.