Yläkerran isäntä järjesti meille Ullan kanssa ikimuistettavan juhlan yhteiselle syntymä- ja nimipäivällemme.
Menin nukkumaan juhlan
aattona kymmenen jälkeen kuten tavallisesti.
Ja kun vuorokausi
vaihtui, niin tuuli nousi myrskylukemiin – puuskissa yli 25 m/s.
Nimekseen
myrsky sai Ullan päivän johdosta Ulla-myrskyn.
Meidän
yli kaksisataa vuotta vanha mökkimme alkoi helistä, vinkua ja
paukkua. Myös sähköt katkesivat, tosin tähän aikaan vuodesta
ulkona näkee hyvin keksiyön jälkeenkin.
Juha oli ajanut
illalla veneensä meidän suojaiseen satamaan ja lähti autollamme
kotiinsa.
Minä kun olen yrittäjäurani aikana joutunut
miettimään mitä tehdä, jos pahin mahdollinen tapahtuu.
Totesin,
että olemme saaressa ilman autoa turvanamme kaksi kännykkää,
joiden lataus ei ihan sataprosenttinen. Mikään muu sähkölaite ei
toiminut eikä vara-akkuja ollut käytössämme.
Vähän aikaa
murehdittuani totesin, että voin ihan rauhassa nukkua – mitään
muutakaan ei voi tehdä.
Mutta pari tuntia siinä meni ennen kuin
uni uudestaan tuli silmään.
Heräsin viideltä, sähköt
olivat palanneet ja
yritin nukahtaa uudelleen.
Ei siitä mitään tullut, tein
aamupalan ja keittelin kahvit.
Yhdeksän aikoihin myrsky oli sen
verran laantunut, että ulkona pystyi kävelemään
kaatumatta.
Lähdin tutkimaan, mitä tuhoja Ulla-myrsky oli
tehnyt. Sähköt olivat poikki siksi, että puu oli kaatunut linjan
päälle.
Tein 7,8 kilometrin kävelylenkin, mutta en nähnyt
mitään dramaattisia tuhoja alueellamme.
Suunnitelmani oli
tehdä 78 kilometrin pyöräily tänään, mutta sää peruutti sen
eikä viime yön unilla muutenkaan olisi kannattanut sellaista tehdä.
Ensi vuonna sitten 79 kilometriä!!!
Riistakamera kuvasi tänä aamuna, juuri kun olin lähtenyt kävelemään,
peuran ja sen kaksi vasaa.
En niitä kohdannut - olisin kutsunut juhlimaan synttäreitä! 💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti