Hellehelvetti

Tässä on pidennyt hellesäitä melkein viikon ja unet ovat jääneet mökille vähille ja mikä pahinta laatukin on ollut huonoa.

Niinpä lähdin perjantaina kotiin ja jätin Ullan yksin mökille, siitä lienee vuosikymmeniä kun hän viimeksi on ollut täällä yksin.

Mutta nukuin kotonakin huonosti ja lähdin kuitenkin Metsämaalle suunnistuskisoihin. Niitä ei ole montaa tullut tänä kesänä.
Kyseessä oli tänään keskimatkan suunnistus.

Minä varmaan luulin, että kyseessä sprintti ja suunnistin vain kaksi ensimmäistä rastia.

Sitten aivot sumenivat ja harhailin väärällä mäellä, se aiheutti sen, että korkeuskäyrät eivät avautuneet.

Kymmenen minuutin jälkeen totesin, että otan suunnan etelään ja saatan löytää tien, joka johtaa maaliin.

Selvisin maaliin eikä hellekään lannistanut täysin miestä.

Paluumatkalla autossa seurakaverini kyseli, mikä on suunnitelmani jatkon suhteen.
Kerroin, että ensi vuosi!

Ykköselle menin hyvin.
Polkukierto kakkoselle oli oli hitaampi kuin suora vaihtoehto,
mutta pelkäsin vihreän alueen hitautta.
Kolmoselle tien ylityksen jälkeen taisi kompassissa olla väärä suunta ja luulin olevani 3-rastin mäellä ja yritin löytää sieltä sijaintini - mikään ei täsmännyt.
Helteen takia lopetin harhailun ja keskeytin kisan.