Merimatka

Vietimme alkuviikon synttäreitä.

Ulla täytti vuosia ja lähdimme jo sunnuntai-iltana vierastulvaa pakoon Ruotsinlaivalle.

Valitsimme jälleen Tallinkin laivan – sinne kun saa ajaa autolla sisään laivaan ja jättää sen sinne risteilyn ajaksi. Se helpottaa liikuntarajoitteisen ihmisen elämää. Ja myös kuskia, oluet ja viinit voi tilata auton luokse paluumatkalla, ei siis tarvitse kantaa näitä kuin vasta kotona.

Ilma oli hieno, menomatkalla ei laiva keinunut ja yöunet olivat hyvät – ainakin minulla. Rouva kun ei oikein nuku hyvin matkoilla eikä ainakaan laivassa.

Paluumatkalla söimme hyvin, muutenkin matka meni rauhallisesti.

Tänään oli sitten syntymäpäivä mutta sekin kului rauhallisesti.
Ulla nukkui pitkään ja lepäsi muutenkin raskaan matkan jälkeen.

Minä paikkasin tänään eilisen matkustuksen takia vähiin jäänyttä liikuntaa.

Päivänsankarin kukkaloistoa.

Paluumatkalla Nauvon edustalla oli tyyntä, vaikka merellä hiukan aallokko keinutti.
Tässä Lövskär ja majakka.
Sinne on mökiltämme matkaa pari kilometriä.
Näin saaren tänä kesänä ensimmäisen kerran,
meillä kun ei ole muuta venettä kuin soutuvene.
Pitänee hankkia siihen ensi kesäksi moottori! 👌

Yksityisnäytös elokuvateatterissa

 Lähdimme Ullan kanssa elokuviin tänään iltapäivällä.

Kohteena oli Kino Piispanristi ja elokuva nimeltään Elämä on Juhla.

Se on pääosin kuvattu Nauvon kirkonkylässä ja pitihän sitä tuttuja maisemia mennä katsomaan.

Kovin hyviä arvosteluja se ei ole kriitikoilta saanut, joten tällainen maallikko olisi voinut pitää sitä loistavana kappaleena.

Oli siellä ammattinäyttelijöitä esittämässä miten saaristossa Juhannuksena juodaan miestä väkevämpää. 
Mutta tällaisella kuulovammaisella oli vaikeuksia seurata, kun äänitys oli epäonnistunut pahemman kerran. Oli siinä ruotsinkielinen tekstitys, mutta sitäkään en pystynyt seuraamaan, kun juoppojen jutut ovat sellaisia, että tekstiä tulee rajusti.

Teatterin penkit olivat kyllä hyviä, mutta Ullaa häiritsi se, että valuin aina välillä lähes vaakasuoraan asentoon.

Mutta ensimmäisen kerran tässä elämässä olimme tilanteessa, että katsomossa ei ollut ketään muita kuin me kaksi. 😀

Se asia olikin ainoa, mistä tämä filmi tulee jäämään mieleen pitkäksi aikaa!

Tilaa oli siis runsaasti.
Kun toisen kerran valuin makuuasentoon, niin Ulla kehotti minua siirtymään pari riviä taaemmaksi.
En mennyt ja siitähän emäntä pahastui... 😋

Paluu suunnistuksen pariin

Valitsin lyhyen radan - kahdesta syystä.

En ollut oikein varma, miten metsässä liikkuminen sujuu näiden vammojeni kanssa ja toiseksi piti mennä nostamaan vene ylös merestä ennen auringonlaskua.

Homma sujui loistavasti viitosrastille asti, paitsi että kakkoselta lähtiessä otin alleni heikon polun (jota ei ollut kartassa) ja sen takia reittisuunnitelmani hieman muuttui.

Kutosella olin kartalla vielä sata metriä ennen rastia, mutta sitten vinttikammarissa sekosi täysin.

Olin kielletyllä alueella eikä siellä pystynyt näkemään vihreän alta karttamerkkejä. Kompassin olin unohtanut kokonaan ja pummia tuli sellainen 12 minuuttia ennen kuin tajusin missä olen.

Vielä kasirastilla katsoin kartasta että rasti on ylhäällä kumpareiden välissä. Kun pääsin sinne eikä lippua löytynyt, katsoin rastimääritteen: rasti oli alhaalla jyrkänteen alla.

Onneksi uskaltauduin suunnistamaan. En kaatunut eikä päässä huimaus tuntunut. 

Mutta tuo emäpummi kyllä hiukan jäi kaivelemaan. Pitää sinne metsään mennä vielä tänä vuonna!!!

Niin, venekin tuli kuivalle maalle ennen kuin aurinko meni unten maille!

Se oli ihan siinä kintaalla, että kehtasiko tällaisen suorituksen laittaa esille.
Mutta olen minä isompiakin pummeja suunnistaessa tehnyt... 😟

Mökki talviteloille

Kaksi päivää ankaraa ahkerointia syyssäässä ja poistuimme mökiltä tämän kesäkauden osalta.

Veneen olin vinssannut kuivalle maalle jo viime kerralla ja jopa tehnyt sille katerakennelman, ettei ainoa veneemme Terhi joutuisi säiden armoille.

En löytänyt Puuilosta neljämetristä pressua joten jouduin tyytymään liian isoon viisimetriseen peittoon.
Kätevänä poikasena sain sen kyllä viritettyä paikoilleen.
Helpompaa tietysti olisi ollut kääntää vene ylösalaisin, mutta voimat eivät siihen enää riittäneet eikä mökkinaapureitakaan ollut paikalla.

Lämmityksen katkaiseminen oli helppoa ja samoin veden tulon katkaiseminen.

Kaksisataa vuotta vanha rakennus on hieman hatara. Se tarkoittaa sitä, että hiiret ja myyrät valtaavat mökin kun me poistumme. Joten sänkyjen ja tiettyjen tekstiilien ja vuodevaatteiden suojaaminen näiden elukoiden ulosteilta vaatii sekä fyysisiä suorituksia että kokemusten opettamien tekojen suorittamista.

Maanantaina tein hartiavoimin töitä pimeän tuloon asti ja tänään aloitin työt kuuden jälkeen - tosin ensin pitäen tunnin kahvi- ja lukutuokion.

Ensimmäinen vaimoni ei häirinnyt töitten tekoa, mutta puolen päivän aikoihin hän ilmoitti tarvitsevansa aamukahvin.

Lopuksi piti kerätä kaikki ylimääräinen tavara mukaan kotiin vietäväksi.
Sitä olikin runsaasti. Me kun elämme aika huoletonta elämää ja ostamme aina mökille tullessamme pientä purtavaa muistamatta mitä siellä on jo entuudestaan.

Muutama kestokassillinen tavaraa tuli mukaamme. Jonkin verran joukossa oli mukana syötävää, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt aikapäiviä sitten.

Pitänee pyytää virkavaltaa asettamaan meidät holhoukseen tai ainakin  uudelleenkoulutukseen! 😂

3,75 metrinen Terhi on paketissa.
Talvimyrskyjen aikaan vedenpinta nousee yli metrillä ja sen takia vene on
kiinnitetty köydellä saunan rakenteisiin.
Kyllä me talven mittaan pari kertaa käymme tarkistamassa mökin voinnin ja kyllä siellä pari pikkuasiaa vielä pitää tehdäkin...

Terveen kirjoihin

Tässä on oltu hiukan huonossa hapessa kuukauden verran.

On ollut kaikenlaista kremppaa, se kuuluu tietysti tähän ikääntymiseen. Mutta olin myös kolme päivää kuumeessa. Sellaisessa 37,5 asteen tilassa. Toisilla se on melkein normaali lämpö, mutta minä olen silloin ihan voimaton.

Mutta kun olin sen kolme vuorokautta vaakasuorassa asennossa, niin siinä taisi samalla se pahin huimaus mennä ohi.
Kävin kyllä labrakokeissakin, siellä havaittiin, että rauta-arvot olivat hieman alle suosituksen. Se lääkäri, joka tutki huimaustani, totesi, ettei se ole vielä niin paha, että sen takia tarvitsisi ryhtyä minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Sanoi, että voisin kyllä syödä hieman maksalaatikkoa ja maksamakkaraa - kyllä se siitä.

Viikonvaihteessa juoksin perjantaina kympin, lauantaina vitosen ja sunnuntaina yhdeksän kilometriä rauhallisesti.
Kuten Tahko Pihkala jo vuosisata sitten totesi, ei matka tapa vaan vauhti.
Ja kun säilyin elossa, niin tänään lähdimme mökille laittamaan sitä talviteloille.

Muuten hommat sujuivat hienosti mutta kun ryhdyin poimimaan viinirypälesatoa, niin siinä työssä havaitsin, että hiukan sitä huimausta on vielä jäljellä.
Mutta en kaatunut enkä pyörtynyt. Se olisikin ollut ensimmäinen pyörtyminen vaiherikkaan elämäni aikana...   

Tässä osa satoamme.
Suurin osa jäi vielä poimimatta, kun alkoi huojuttamaan.
Ja marjojen laatukin oli hieman vaihtelevaa.
Ei siitä mitään huippuviiniä taida saada! 😏

Seuraneiti

Viime torstai-iltana meille ilmestyi hoitokoira, Gaia.
Ja saimme sen iloksemme viikoksi.

Hiukan pelokkaana suhtauduin koiran tuloon. Elokuun alkupuolella alkanut huimaus on kyllä hieman parantunut, mutta aika hoippuvaa kulkuni on ollut.
Tasapainon horjuminen näkyy parhaiten, kun nousen ylös tai muutan asentoani. 
Jos parkkeeraan autoni poliisiauton viereen, niin todennäköisesti jeparit kehottavat minua puhaltamaan alkometriin.

Kulkuni on ihan kohtuullista kun kävelen suoraan enkä vilkuile sivulle enkä alas.
Ja jos käännän katseeni suoraan ylöspäin, niin siitä on seurauksena melkoisella varmuudella kaatuminen.

Gaian kanssa kaikki on sujunut oikein hyvin. Olen kyllä ollut kohtuullisen varovainen.

Suunnistusta en ole tämän huimaussairauden aikana harrastanut. Mutta ajattelin mennä lauantaina kokeilemaan sitäkin. 
Saattaa kyllä leikki loppua lyhyeen. Kun pitäisi katsoa jatkuvasti karttaa, maastoa, jalkojaan ja mahdollisesti ylöspäinkin, niin lopputulos ei voine olla muu kuin kaatuminen.

Sitä olen kyllä harjoitellut monta kertaa yli kahdentuhannen suunnistuskisani aikana, joten kokemusta on!

Ei parta...

Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville.
Tämä on yksi Suomen kansan sananlaskuja.

Tässä maailmantilanteessa on parempi tyytyä tähän kuin arvostella sitä, kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.

En nyt tarkoita Putinia enkä Trumpia.

Jos niillä olisi edes vähän järkeä, niin maailma olisi paljon parempi paikka.

Mutta jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia.

Parempi jättää arvostelu tähän, ettei tule kunnianloukkaussyytettä.

Tosin em. herroilla ei enää ole jäljellä edes kunnian rippeitä, niin niitä ei voi loukata.

65-lääkärillä

 Lääkärillä käynti oli virhe. Se johti välittömästi toiseen!

Kuukausi sitten kävin apteekissa ja kysyin olisiko teillä jotain keinoa, jolla poistaisin vaikkua korvistani. Ei se muuten minua häiritse, mutta kuulolaite ei toimi, kun vaha tukkii kuulolaitteen röörit.

Sain Otocur korvasuihketta, jota sumutetaan korvakäytävään.
Kolmen päivän käytön jälkeen minulta katosi tasapaino ja huimausta esiintyi varsinkin kun kumarruin alaspäin tai tuijotin taivaan lakeen. En kertaakaan kaatunut, mutta lähellä oli lukemattomia kertoja.

Lopetin käytön mutta kahteen kertaan aloitin sen uudelleen.
Pari viikkoa sitten totesin, että suihkeen käyttö loppuu nyt ja lopullisesti. Mutta huimaus ei kadonnut minnekään vaikka tein kaikenlaisin jumppia sen poistamiseen.

Syyskuun 1. päivänä alkoi kokeilu, jossa yksityisille terveysasemille pääsi 65 täyttänyt henkilö alle kolmen kympin maksulla yleislääkärin juttusille.

Tilasin ajan Pihlajalinnasta ja sain ajan seuraavaksi päiväksi. Laitoin käynnin syyksi huimaus eli sen verran lääkäri tiesi vaivastani ennen käyntiä.

Vastaanoton aluksi käytiin läpi vaivani ja sen lyhyt historia. Kerroin miten huimaus ilmenee ja että olen selannut hiukan nettiä ja tehnyt muutaman kerran Epleyn manööverin, mutta ei se ole vaikuttanut minuun.

Lääkäri tunsi Epleyn ja muutenkin hänellä tuntui olevan tietoa huimauksesta.
Hän teki ahkerasti tutkimuksia tilastani, mutta ei runsaan puolen tunnin istunnon päätteeksi pystynyt antamaan minulle tarkkaa lausuntoa, mikä tasapainossani oikein mättää ja miten se korjataan.

Antoi lähetteen labratesteihin ja kertoi, että tällä samalla rahalla voin tilata häneltä puhelinajan.

Todella positiivisen vaikutuksen sain tästä käynnistä yleislääkärillä. 

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Täällä Yliopistonkadulla minä kävin hoidattamassa itseäni.
Kuvakaappaus Pihlajalinnan nettisivuilta.