Valitsin lyhyen radan - kahdesta syystä.
En ollut oikein varma, miten metsässä liikkuminen sujuu näiden vammojeni kanssa ja toiseksi piti mennä nostamaan vene ylös merestä ennen auringonlaskua.
Homma sujui loistavasti viitosrastille asti, paitsi että kakkoselta lähtiessä otin alleni heikon polun (jota ei ollut kartassa) ja sen takia reittisuunnitelmani hieman muuttui.
Kutosella olin kartalla vielä sata metriä ennen rastia, mutta sitten vinttikammarissa sekosi täysin.
Olin kielletyllä alueella eikä siellä pystynyt näkemään vihreän alta karttamerkkejä. Kompassin olin unohtanut kokonaan ja pummia tuli sellainen 12 minuuttia ennen kuin tajusin missä olen.
Vielä kasirastilla katsoin kartasta että rasti on ylhäällä kumpareiden välissä. Kun pääsin sinne eikä lippua löytynyt, katsoin rastimääritteen: rasti oli alhaalla jyrkänteen alla.
Onneksi uskaltauduin suunnistamaan. En kaatunut eikä päässä huimaus tuntunut.
Mutta tuo emäpummi kyllä hiukan jäi kaivelemaan. Pitää sinne metsään mennä vielä tänä vuonna!!!
Niin, venekin tuli kuivalle maalle ennen kuin aurinko meni unten maille!
 |
| Se oli ihan siinä kintaalla, että kehtasiko tällaisen suorituksen laittaa esille. Mutta olen minä isompiakin pummeja suunnistaessa tehnyt... 😟 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti