Tässä on oltu hiukan huonossa hapessa kuukauden verran.
On ollut kaikenlaista kremppaa, se kuuluu tietysti tähän ikääntymiseen. Mutta olin myös kolme päivää kuumeessa. Sellaisessa 37,5 asteen tilassa. Toisilla se on melkein normaali lämpö, mutta minä olen silloin ihan voimaton.
Mutta kun olin sen kolme vuorokautta vaakasuorassa asennossa, niin siinä taisi samalla se pahin huimaus mennä ohi.
Kävin kyllä labrakokeissakin, siellä havaittiin, että rauta-arvot olivat hieman alle suosituksen. Se lääkäri, joka tutki huimaustani, totesi, ettei se ole vielä niin paha, että sen takia tarvitsisi ryhtyä minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Sanoi, että voisin kyllä syödä hieman maksalaatikkoa ja maksamakkaraa - kyllä se siitä.
Viikonvaihteessa juoksin perjantaina kympin, lauantaina vitosen ja sunnuntaina yhdeksän kilometriä rauhallisesti.
Kuten Tahko Pihkala jo vuosisata sitten totesi, ei matka tapa vaan vauhti.
Ja kun säilyin elossa, niin tänään lähdimme mökille laittamaan sitä talviteloille.
Muuten hommat sujuivat hienosti mutta kun ryhdyin poimimaan viinirypälesatoa, niin siinä työssä havaitsin, että hiukan sitä huimausta on vielä jäljellä.
Mutta en kaatunut enkä pyörtynyt. Se olisikin ollut ensimmäinen pyörtyminen vaiherikkaan elämäni aikana...
Tässä osa satoamme.
Suurin osa jäi vielä poimimatta, kun alkoi huojuttamaan.
Ja marjojen laatukin oli hieman vaihtelevaa.
Ei siitä mitään huippuviiniä taida saada! 😏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti