Viime torstai-iltana meille ilmestyi hoitokoira, Gaia.
Ja saimme sen iloksemme viikoksi.
Hiukan pelokkaana suhtauduin koiran tuloon. Elokuun alkupuolella alkanut huimaus on kyllä hieman parantunut, mutta aika hoippuvaa kulkuni on ollut.
Tasapainon horjuminen näkyy parhaiten, kun nousen ylös tai muutan asentoani.
Jos parkkeeraan autoni poliisiauton viereen, niin todennäköisesti jeparit kehottavat minua puhaltamaan alkometriin.
Kulkuni on ihan kohtuullista kun kävelen suoraan enkä vilkuile sivulle enkä alas.
Ja jos käännän katseeni suoraan ylöspäin, niin siitä on seurauksena melkoisella varmuudella kaatuminen.
Gaian kanssa kaikki on sujunut oikein hyvin. Olen kyllä ollut kohtuullisen varovainen.
Suunnistusta en ole tämän huimaussairauden aikana harrastanut. Mutta ajattelin mennä lauantaina kokeilemaan sitäkin.
Saattaa kyllä leikki loppua lyhyeen. Kun pitäisi katsoa jatkuvasti karttaa, maastoa, jalkojaan ja mahdollisesti ylöspäinkin, niin lopputulos ei voine olla muu kuin kaatuminen.
Sitä olen kyllä harjoitellut monta kertaa yli kahdentuhannen suunnistuskisani aikana, joten kokemusta on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti