Raju pudotus katuojasta Trumpin tasolle

 Koska olen menestynyt erittäin huonosti suunnistuskisoissa viime vuosina, niin päätin tehdä tänään testin. Siitä myöhemmin... 😅

Otin lähtöämpäristä D75-sarjan kartan ja lähdin liitämään kohti rasteja kuin telkkä pöntöstä.

Ykkösen löysin ongelmitta, samoin kakkonen, kun valitsin turvallisen kiertotien polkuja pitkin.

Kolmoselle valitsin suoremman reitin lännen puolelta, vaikka itäinen polkuvaihtoehto olisi saattanut olla nopeampi.

Neloselle mennessä ylittäessäni peltoa huomasin kartasta, että maali lähestyy, vaikka meillä piti olla kahdeksan rastia.
Sitten vilkaisin kartan yläreunaan ja siellä komeili teksti D75.

Eli minut hylättäisiin, kun juoksin väärän radan.

Sen jälkeen kaikki pasmani menivät sekaisin ja yritin mennä seuraavalle rastille upottavan suon yli. Ehkä olisi ollut parempi vajota suon silmään, niin säästyisi tältäkin häpeältä.
Mutta itsesuojeluvaisto pakotti minut nousemaan ylös ja siirtymään rauhallisesti ilman paniikkia maaliin.

Niin se testi!
Sarjassa D75 olisin jäänyt kolmanneksi, joten luovun ajatuksesta mennä sukupuolen vaihtoleikkaukseen. En pärjäisi ikäsarjassa edes naisten puolella.

Vanhuus ei tule yksin.
Se tulee kaikenlaisten kremppojen ja korvien välin sammalloitumisen kanssa... 😢

Ikimuistoinen matka

Teimme tuttavapariskunnan kanssa pikaisen risteilyn Tukholmaan ja takaisin.

Kun molempien perheiden paremmat puolisot käyttävät rollaattoria pidemmillä kävelyillä, niin otimme mukaan laivalle auton, johon saimme mukaan riittävästi tavaraa. Eikä tarvinnut kävellä pitkiä käytäviä satamassa.

Matka sujui hyvin, söimme ja joimme hyvin – lukuun ottamatta paluumatkaa, jolloin kuski joutui olemaan mietojen nesteiden varassa.

Pienenä haittana oli myös se, että paluumatkalla pelasimme korttia FastLane baarissa. Lähellä pöytäämme oli ovi kannelle ja tupakoitsijat kulkivat sitä nauttimaan häkämyrkytystä.

Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta tupakoimatta ja elin sellaisessa harhaluulossa, että vain ani harvat polttavat enää nykyään.
Mutta se ovi kävi koko ajan ja ulkoa puhalsi pöytäämme raikasta kaksiasteista ilmaa. Minulla on olematon ääreisverenkierto ja sormeni olivat kohmeessa pelin jälkeen.

Tästä siirryimme ruokailemaan. Minä otin tietenkin kunnon sisäfilepihvin, vaikka olimme kalaravintolassa. Ruokaryypyksi otin 2 cl skottiviskiä, vaikka juuri minä olin se autokuski. Alkoi veri välttävästi kiertämään.

Laiva tuli satamaan ja pääsin ajamaan ulos laivasta toisena. Ajoin viskin takia nopeusrajoituksen 20 km/h mukaisesti ja edessäni ajanut auto katosi horisonttiin.
Tullia ei ollut ja vanhana turkulaisena kadotin opastuksen ulos satamasta ja päädyin ajamaan Viking-Linen autojen sisääntuloon.

Koska meillä ei ollut lippuja toiseen risteilyyn, pysähdyin ennen lippujen tarkistusta ja kävin kysymässä, miten täältä pääsisi pois. Sain vastauksen, että pitää ajaa takaisin yksisuuntaista väylää väärään suuntaan. Minua kehotettiin ajamaan varovaisesti vasenta reunaa – lipuntarkastaja totesi hymyillen, etten ollut ensimmäinen virheen tehnyt.

Koko tämän virheprosessin ajan seuralaiseni nauroivat hillittömästi – joko sen kirvoitti vahingonilo tai laivalla nautitut juomat. Varsinkin tuttavapariskunnan vaimo iloitsi vilpittömästi. Hänen miehensä mainitsi, ettei ole vuosiin nähnyt vaimoaan näin iloisena.

Minunkin mielestäni matka onnistui loistavasti ja päätös täydellisesti johtuen maagisista kyvyistäni loihtia iloa ja hymyä tähän synkkään maailmanpoliittiseen ilmastoon.
Vaikka tein sen tällä kertaa tahattomasti... 😃

Tässä ohitamme Nauvoa paluumatkalla.
Kuvassa on ensimmäinen vaimoni ja taustalla Lövskärin majakka.
Matkaa tästä on mökillemme noin kolme kilometriä.
Noilta vesiltä olen nuorempana narrannut monta ahventa.

Paluumatkalla tuuli nousi Ahvenanmerellä aika kovaksi.
Laiva hiukan keinahteli ja pärskeet nousivat hyttimme ikkunan tasolle.

Satarastit, Littoinen

Kehuivat kutsussa, että käytössä on uusi kartta. Kysyin lähdössä kun sain kartan, mistä sen erottaa vanhasta. En saanut vastausta, mutta näyttäisi siltä, että korkeuskäyrien väri on vaaleampi kuin vanhassa kartassa!

Heti ykkösellä minuutin pummi, kun kivikon ylitettyäni lähdin väärään suuntaan.

Seuraava virhe tuli, kun neloseltä lähtiessäni en käyttänyt kompassia ja tein kunnon mutkan pohjoiseen...

Loppu meni haparoiden väsymyksen ja jalkojen voimattomuuden takia kivikoissa ja rinteissä. Varsinkin nousu ysille oli tuskien tie.

Loppumatkan kyselin itseltäni onko tässä touhussa mitään järkeä.
Tiedän vastauksen omalta kohdaltani - ei ole!
Silti pelkään pahoin, että pian löydän taas itseni metsän siimeksestä kartta kädessä.

Vaikka lahjani viittaavat siihen, että minun pitäisi mennä metsän siimekseen ilman karttaa ja maata siellä selälläni ihailemassa pilvien liikettä...

Äänestämässä

Kävimme tänään Ullan kanssa äänestämässä – ajoimme Skanssiin jo eilen samassa tarkoituksessa, mutta jono oli niin pitkä, että käännyimme takaisin.

Tänään jonotus kesti alle puoli tuntia, kohtuuttoman pitkä aika kiireiselle eläkeläiselle. 😂

Äänestimme sekä kuntavaaleissa että aluevaaleissa. Kuntavaalien äänestyslippu oli puhtaan valkoinen. Aluevaaleissa se oli punertava – sanoin että helppo muistaa kun niillä valittiin hyvinvointialueen päättäjät. Ne vievät rahat meidän vanhusten hoidolta ja sehän tietää verisiä aikoja.

Päivällä radiossa kerrottiin, että näitä kaksoisvaaleja on ollut ennenkin.
Esimerkiksi kun Manu valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi, niin äänestettiin suoraan presidenttiehdokkaita ja eri lipukkeella valitsijamiehiä.

Tästä minulla ei ollut mitään muistikuvaa, mutta äänestin niissäkin vaaleissa kuten kaikissa muissakin vaaleissa, joihin minulla on ollut oikeus antaa ääneni.
Kuntavaaleissa äänestin Olli Mannia – hän kun kertoi, ettei äänestä raitiovaunuliikenteen puolesta.

Valkohäntäpeura

Olimme lähdössä äänestämään, kun katsoin ikkunasta ulos.
Siinä oli parin metrin päässä Peura syömässä vuorenkilven lehteä.

Tarkemmin kun katseli, niin sillä oli oikea etujalka loukkaantunut - se ei varannut sille jalalle lainkaan.

Yleensä vuorenkilpi ei kelpaa millekään eläimelle, mutta viimeisen viikon aikana sitä käyty syömässä. Lienee tälle kapiselle eläimelle ainoa ruoka, johon voimat riittävät?

Ilmoitin asiasta eläinsuojeluun. Jos se on kapinen, niin olisi varmaan parasta saada se pois päiviltä.
tietysti saattaa olla myös mahdollista, että eläin vaihtaa karvansa kesäaikaan!

Tarkkana se pälyili, kun minä kuvasin sitä ikkunan läpi.
Välillämme oli ikkunan lasit ja vajaat kaksi metriä!

Tässä näkee etujalan, joka ei ole todellakaan terve!

Nauvossa

Lähdimme keskiviikkona Nauvoon.

Sää oli hieno, perillä 14 astetta, aurinko paistoi eikä tuulikaan häirinnyt.
Tosin pakkotyömaalla ei ollut oikein tarjolla ulkotöitä.

Ensin piti siivota kämppä niin, että siellä voi tehdä ruokaa ja yöpyä.
Joten sängyt ja patjat piti tuulettaa ja vuoteet sijata. Olimme hankkineet uuden lämpöpeiton ja kun sen laittoi päiväksi lämmittämään niin illalla oli lämmin peti odottamassa.

Kun tuvan sai kuntoon niin siirryin saunalle. Kiukaan asentaminen vei aikaa, mutta sain sen lopulta illaksi kuntoon.

Minä kun en enää nykyään ole mökki-ihmisiä, niin yö meni huonojen unien kanssa. Oma sänky kotona on parasta, mitä tämän ikäinen ihminen tarvitsee!

Torstaiaamuna lämmitin saunan ensimmäisen kerran tänä vuonna. Tosin en saunonut, koska uusi kiuas pitää lämmittää kuumaksi, jotta kiukaan käryt poistuvat ilmaan. Ja todella sieltä tuli savuja saunaan, vaikka piippu veti hyvin. Ja kiukaan 30 litran vesisäiliö lämpeni huomattavasti nopeammin kuin vanhan kiukaan.

Laitoin myös vesijärjestelmän kuntoon ja pesin auton ensimmäisen kerran tänä vuonna.

Vielä piti vaihtaa maitokärryihin uudet renkaat. Hyvin ne vanhatkin kestivät 25 vuoden auringonpaisteen – kilometrejä ei renkaille paljoa sinä aikana kertynyt.
Illaksi palasimme kotiin.

Sitruunperhosia oli paljon ja yksi nokkosperhonenkin näkyi!

Krookus kukki kauniisti keittiön ikkunan alla.

Harmaahaikara seisoi vastarannalla.
Kuva otettu siis kaukaa ja laatu siksi heikko.

Kiukaan ensipoltto.
Saunan lattia ehkä vaatisi uusimista, mutta ei vielä minun elinaikanani! 😅

Vuoristokiipeilyä

Olin varustautunut tänään suunnistamaan kortteleissa, mutta lietolaiset olivat tehneet radan metsämaastoon.

Kaiken lisäksi reitti oli pelkkää nousua tai laskua - onneksi kalliot olivat kuivat, muuten olisin ollut lenkkareillani monta kertaa turvallani.

Kartan mittakaava oli 1:4000 ja se teetti muutaman virheen.
Ensimmäinen tuli rastilla 3, vauhdikkaasti sata metriä pitkäksi, sitten palasin alas rastille ja nousin takaisin ylös.

Sitten oli pari rastiväliä hieman tasaisempaa ja rastit löytyivät.
Kuutoselta noustiin melkein pilvien yläpuolelle ja jalat alkoivat täristä.

Seiskan jälkeen olin niin hapoilla, etten ymmärtänyt kartasta mitään.

Kasi löytyi, mutta eteneminen muuttui kävelyksi - kaiken lisäksi hyvin hitaaksi kävelyksi.

Pari kertaa harkitsin vakavasti keskeyttämistä, jalat olivat aivan hyytelönä.

Nousua tuli 154 metriä Garminin mukaan. Olin kyllä matkalla sitä mieltä ainakin kilsa nousua oli tullut jo puolessa matkassa.

Kun pullamössöpoika on koko talven suunnistanut Street Orienteeringia kaupunkien kaduilla, niin ei siellä voimat kehity.

Tarttis varmaan tehrä jottain. Mutta mitä - siinäpä vasta visainen kysymys!

Lähtö urheilukentän luoteiskulmasta.

Kilpailukausi alkoi

Olen kyllä runsaasti harrastanut suunnistusta tämän vuoden kuluessa, mutta eilen oli vuorossa ensimmäinen oikea kilpailu.

Se oli sprinttikilpailu aika tutuissa maastoissa Naantalissa, tosin sprintissä ei kotimaaston etu aina ole kovin hyvä.

Juoksu sujui ja olin kuin mullikat keväisellä laitumella, keskisyke oli todella korkea.
Se oli kyllä osoitus huonosta kunnosta ja helposta radasta. Vauhtia pystyi pitämään, kun radassa ei ollut mitään vaikeaa tehtävää.

Välillä 1-2 olin yllättäen toiseksi nopein, en ymmärrä mitä minua nopeammat juoksijat olivat töpeksineet!

Ainoa virhe tuli välillä 3-4, kun tulin umpipihasta takaisin kadulle syöksyin vastapäiseen aukkoon ennen kuin huomasin, että olisi pitänyt kääntyä 90 astetta vasemmalle. Siinä hukkui puoli minuuttia.

Rastivälillä 5-6 olin myös toiseksi nopein. Tässä kyllä nautiskelin maaston tuntemuksesta. Oikean kierrossa säästi runsaasti nousumetrejä ja se palkittiin.

Loppu olikin sitten taistelua maitohappoja vastaan mutta pystyin pitämään nelossijani maaliin asti.
Tappiota tuli voittajalle 63 sekuntia - tasaista oli!

Sarjassamme oli seitsemän suunnistajaa.

Reittiviivan väri kertoo vauhdin.
Vihreä on juoksua, punainen kävelyä.

Tässä tulokset.
Hävisin voittajalle siis minuutin ja kolme sekuntia.
Suunnistuksessa se on kuin tappio maalikameran kuvassa!

Kiitos mutsi geeneistä!

Kun äitini täytti 80 vuotta, niin me lapset perheineen teimme hänelle runokirjan. Siinä jokainen kirjoitti pienen runon kukin kykyjensä mukaan.

Minä aloitin omani: Kiitos mutsi geeneistä, jokseenkin fiineistä…
Runon jatkua en enää muista.

Meidän viiden sisaruksen geenit ovat kyllä ihan kiitettävät. Olemme kaikki seitsemänkymmentä viisi vuotta täyttäneitä ja kaikki puhkuvat vielä voimakkaasti elämää – toki kaikenlaista kremppaa esiintyy.

Sisarusparven puolisotkin ovat pärjänneet hyvin, mutta tänään olin mukana ensimmäisen hautajaisissa. Pikkusisareni aviosiippa menehtyi vaikeaan sairauteen, joten sain taas muistutuksen, että emme elä ikuisesti.

Ja nyt kun viikatemies tuli kylään, niin se aloitti nuorimmasta päästä.

Se on suuri vääryys, että nuoret kuolevat ensin. Pitänee lähettää noottia Ukko Yli-Jumalalle tällaisesta vääryydestä!

Sisareni Leenan aviosiippa lähti viimeiselle matkalleen.
Siunaus tapahtui meidän lähimpien mukana ollessa.
R.I.P. Hannu. 

Tyttö tuli taloon

Eilen saimme pitkästä aikaa Gaian hoitoomme ihan yön yli.

Anna toi koiran aamulla ennen kahdeksaa, kun olin juomassa aamukahviani.
Siksi pääsimme lenkille vasta kun olin saanut aamutoimeni tehtyä.

Koiralle hankittiin vuoden vaihteessa uusi vedon estävä panta. Yllättäen se jopa toimi ehkäisevästi ja se on kaiken lisäksi mukavampi pukea koiran päälle. Tosin Gaia ei mielellään sitäkään päällensä ottaisi ja siinä meni aina tovi jos toinen ennen kuin olimme valmiita lenkille.

Tein päivän mittaan kolme vajaan tunnin mittaista ulkoilua – yllättäen koira näytti viimeisen lenkin jälkeen raukeammalta kuin minä.

Yönsä Gaia nukkuu erinomaisesti ja myös minun uneni oli normaalia parempi – se ehkä johtuu enemmän siitä, että kävelylenkit ovat unen kannalta parempia kuin kovat juoksulenkit.

Gaia mielipaikallaan ikkunan edessä.
Siitä on helppo tarkkailla naapureiden liikkeitä ja haukkua varsinkin autoja.

Eilen kolmannen lenkin jälkeen Gaia romahti lattialle ja otti torkut silmät kiinni ja toinen jalka pystyssä.
Kun kaivoin kännykän esille, niin koira avasi silmänsä muttei muuttanut asentoaan!

Oura kehui, että nukuin hyvin.
Mutta ei ymmärtänyt kehua, että se johtui koiran vaikutuksesta!

Pienet Jumalat

Sain tänään luetuksi Bratchettin kirjan Pienet Jumalat.

Se on mielipuolinen tarina maailmasta, jota hallitsevat uskonnot ja sitä kautta johtajat, jotka eivät kuuntele ketään, ruokkivat korruptiota ja valitsevat virkoihin kyvyttömiä joo-miehiä. Tämä sitten johtaa jatkuvaan sotimiseen ja viattomien tappamiseen.

Väkisin tuli mieleen Vladimir Putin, Donald Trump ja Benjamin Netanjahu.
Terry Bratchett kirjoitti tämän vuonna 1992, joten nämä miehet eivä vielä silloin sekoittaneet maailmoja.

Mutta Terry tiesi, että tällaiset kääpiöt ovat tulossa tuhoamaan maailmaamme. Mitä enemmän meillä on tietoa maailmankaikkeudesta ja kaikesta tärkeästä, niin sitä vajavaisemmille ihmisille valta on keskittymässä.

On ihmetelty miksei avaruudesta ole vielä löytynyt toista sivilisaatiota meidän lisäksemme – jos nyt meitä sivilisaatioksi voi kutsua.
Jospa syy tähän on se, että sivistys johtaa siihen, että pätemättömät narsistit lopulta nousevat johtamaan valtiota ja tuhoavat ne järjettömyydellään!

Kirjan kansikuva.
Kuvasta löytyy Trump ja Putin, ehkä myös Netanjahu!

Kiukaan asennus

Lähdimme jälleen Nauvoon laittamaan kesäkotia kuntoon. Sää oli kaunis, aurinko paistoi ja lämpötila selkeästi plussan puolella. Jos jotain negatiivista haluaa löytää, niin tuuli oli jäätävä, vaikka ei kovin kova.

Päivän agendana oli laittaa sauna kuntoon.
Kylmä helpotti vanhan kiukaan poistamista ja uuden siirtämistä paikoilleen – siinä hommassa voi ottaa toppatakin pois.

Kuudenkymmenen kilon siirtely ahtaissa tiloissa vaati aikaa ja hiukan voimaakin. Mutta hyvin se sujui eikä saunan puulattiaan tullut suurempia jälkiä tohelosta työntekijästä.

Piipun asentaminenkin onnistui kertaheitolla.

Sitten kaivoin jo esille asennusohjeen – se oli virhe. Sen mukaan piti kiinnitellä osia pienillä ruuveilla. Jos olisin sytyttänyt tulen kiukaan alle ja lämmittänyt saunan, niin se olisi kyllä onnistunut.

Mutta olemmattomalla ääreisverenkierrolla varustetulle äijänkäppänälle se osoittautui mahdottomaksi. Valkoisilla ja kohmeisilla sormilla ei tapahtunut mitään ja posket olivat jäässä, niin ei edes kiroilu ääneen onnistunut.

Joten päätin odottaa lämpöaaltoa ja palata sitten saariston paratiisiin.
Kävin siirtämässä riistakameran utteen paikkaan ja vaihdoin sen paristot ennen poislähtöä.

Kun pakkasimme autoa, niin Vahalahden Sinikka käveli takatietä ja vaihdomme hänen kanssaan kuulumisia.

Ilta oli jo niin pitkällä, että nautimme päivän pääaterian Paraisten Hesellä.

Tämä oli ainoa kuva, jonka otin päivän aikana.
Ei työläisellä ole aikaa kuvia napsia!
Eikä myöskään odottaa, että aurinko kiertyisi kuvan kannalta parempaan paikkaan.

Kilpajuoksu Ilkkaa vastaan

Juoksin tänään testilenkin kaksi vuotta nuoremman Ilkan kanssa.

Kännykkäni nimittäin ilmoitti aamulla, että minulla on muisto kahden vuoden takaa. Juoksin silloin kympin Kupittaalle ja mutkitellen takaisin. Keskivauhti oli 8.15/km ja -syke 125.

Niinpä aamukahvin ja -puuron jälkeen pukeuduin pyhävaatteisiin ja lähdin tarpomaan asvaltille.

Alkumatka meni kevyesti myötätuuleen. Syke oli alhaalla ja vauhti parempaa kuin 2 v sitten. Kun Kupittaalla käännyin 90 astetta tuuli muuttui vastaiseksi. Vauhti hiljeni ja syke nousi.
Ja kun käännyin kotiin päin tuuli oli edelleen vastainen.

Pidin keskivauhtini oikealla tasolla. Kun tulin seitsemän kilsan kohdalle, niin sekä syke että vauhti oli samalla tasolla kuin vertailujuoksussa.

Mutta loppumatkalla syke alkoi nousta, kun lievä väsymys tuli peliin.
Kympin tullessa täyteen vauhti oli siis oikea, mutta syke oli noussut 3 pykälää vertailujuoksua korkeammalle.

Eli kunto oli selkeästi huonompi kuin kaksi vuotta sitten – ikä tekee tehtävänsä.
Tosin tänään pysähdyin vain kaksi kertaa, yhteensä vähän yli minuutti. Ja silloin taannoin kelloni oli pysäytettynä kolme minuuttia – siinä ajassa syke ehtii laskea roimasti ja askel alkaa uudelleen lentää.

Joten ei se kunto kauheasti oli romahtanut.

Tässä juoksun sykekäyrä!

Alienien uhrina?

Ensiksi K-18 VAROITUS:
Jouduin alienien kaappaamaksi rastivälillä 54-52, kun tulin 54:lta ruutukaava-alueelle, niin reittiviivani tekee koukkauksen vihreälle alueelle, sen kesto oli 1 min 50 s.

Minä en siellä käynyt, mutta Garmin kelloni sen sijaan on käynyt.

Eli avaruusolennot ovat ottaneet kelloni ja palauttaneet vajaan kahden minuutin päästä.
Sitä en tiedä mitä minä tein sillä aikaa.

Kiertosuunta vastapäivään: L-36-53-34-25 (tämän vastauksen näki jo sadan metrin päästä) -43-55-23- (rastista seuraavassa talossa asuin kymmenen vuotta 60-luvulla) -32-46-16-56-11-54- (tässä välissä piti käydä rastilla 24, mutta se siis estettiin!) -52-41-44-13-42-12-M.

Lähtö oli Aurajoen rannalla - Aurakadun sillan ja Kirjastosillan välissä.
Kiertosuunta vastapäivään eli ensin sillan yli rastille 36.
Tämä tapahtuma on sen asteinen mysteeri, 
että tulen viettämään monta unetonta yötä sitä ratkoessa! 😡

Kevättä ilmassa?

Kävin aamukävelyllä ja kun sää vaikutti kovin keväisellä, laitoin päähäni lippiksen ensi kertaa tänä vuonna.

Kun tulin pihapiiristä huomasin tehneeni valtavan virheen, nollakeli ja kova tuuli teki sen, että pää alkoi jäätyä. Olin kaiken lisäksi hyötykävelyllä, vein kirjettä postiin puolentoista kilometrin päähän.

Siinä puskiessa vastatuuleen aloin miettiä kuinka mukava olisi istua autossa ja kuunnella radiota. Varsinkin kun aamulla Turku Radiossa siteerattiin Ilkan viestiä Huhkolasta. Paikallisradio kertoi, että Turun alueella ei pakkanen ylittänyt kymmentä astetta, vaikka Satakunnassa olikin sellaisia lukemia.

Otin kuvan lämpömittaristani ja laitoin sen eteenpäin radion toimittajalle, lukema oli -10,1 astetta. Viestinä oli, että miksi mennä Siperiaan, kun meillä on Huhkola.

Musiikkikappaleen jälkeen juontaja kertoi viestini ja mainitsi sen tulleen Raision Huhkolasta. Vastasin hänelle, että Huhkola sijaitsee Turussa Skanssin kupeessa. Juontaja kyllä korjasi lähetyksessä virheensä ja sanoi, että sekoitti sen Raisiossa olevaan Huhkon kylään ja kartanoon.

Tätä en kyllä kävellessäni miettinyt.

Mietin, että kumpi kuluttaa enemmän energia kolmen kilometrin matkalla – ihminen vai auto.
Ja kumpi saastuttaa enemmän ilmastoa!

Jätän asian selvityksen Petteri Taalakselle! 😂

Tämän aamun säätila.
Jos olisin herännyt hieman aikaisemmin, niin mittari olisi näyttänyt -15,8 astetta!

Kerran me kaikki kuollaan

Tähän ikään kun tullaan, niin niin ikätoverit lähestyvät sitä ikää, jolloin vääjäämättä kuolema korjaa satoa. Ja saattaa siinä kutsu tulla itsellekin - itse asiassa varmasti tulee!

Olen vaimolleni ja monelle muullekin taitanut sanoa, että toivoisin  sen omalta kohdalta tapahtuvan jossakin suunnistuskilpailussa maaliviivan ylitettyäni virheettömän suorituksen jälkeen.
Se lienee hiukan liikaa toivottu. Ei näitä puhtaita suunnistussuorituksia enää kovin usein osu kohdalle!

Lisätoiveena olen viikatemiehelle esittänyt, että tämä tapahtuisi jossakin pikkukilpailussa kaukana sairaaloista. Etteivät ehdin viemään minua sinne tekohengitykseen - vaaranahan voisi olla, että jää kasviksi loppuelämäkseen. 

En tiedä mitä Kalevi Saukkonen ajatteli kuolemastaan, mutta todennäköisesti hän olisi aika tyytyväinen luojansa päätökseen. 
Kalevi nimittäin oli Raisiossa Kerttulan urheilukentällä juoksulenkillä kuolema korjasi hänet.

Hän ei lähtenyt täältä saappaat jalassa, hän lähti lenkkitossut jalassa.

Hieno mies lähti hienolla tavalla!

Kalevi Saukkonen In Memoriam

Tänään sain viestin, että Mr. Marathon Kalevi Saukkonen on kuollut. Kalevi on juossut uransa aikana yli 2000 maratonia.

Hänen muistolleen juoksin tänään kymmenesosamaratonin - kokonaista en tällä kunnolla pystynyt juoksemaan.

Olen tavannut Kalevin lukemattomia kertoja maratonien yhteydessä, ensimmäisen kerran ensimmäisellä maratonillani Vammalassa vuonna 2003.

Olen kirjoittanut tästä tapaamisesta näin:

Ilma oli hieno juoksemiseen, pari astetta plussan puolella eikä sadekaan haitannut, vaikka taivas oli koko ajan raskaassa pilvessä. Puolen matkan jälkeen minut ohitti mies, joka eteni tasaisen varmasti eikä olisi varmaan hylätty kävelystäkään. Vammalassa yli sadan maratonin miehet saavat numerokseen maratoninsa järjestysnumeroa osoittavan numerolapun laakerinlehvin koristeltuna. Tällä miehellä numero oli yli 900! Sen verran olin vihreä maratoonari, että menin ja kysyin, että "olek sää torella juassu yli 900 maratonia". Mies vastasi, että "olen mää". Hämmästelin tämmöistä ahkeruutta ja kysyin, että onko näitä paljonkin maailmassa, jotka ovat juosseet yli tuhatkin maratonia. Mies vastasi, että "yks sakemanni on juossu paljon yli tuhat".

Kun kyseinen juoksija oli kadonnut horisonttiin minut ohitti toinen seppelenumeroinen juoksija. Kerroin hänelle käydyn keskustelun sisällön. Tämä mies kertoi juoksijan olleen legendaarisen Kalevi Saukkosen Raisiosta ja totesi vielä, että olin saanut Kalevin ryhtymään kesken maratonin Runebergiksi!
Yleensä Kalevi kuulemma vastaa kilpailun aikana yksitavuisella murahduksella: mrhgh. Nyttemmin Kalevi on juossut jo reippaasti yli tuhat maratonia, mutta ei ole enää minua ohittanut vaikka olemme juosseet samojakin kisoja.

Kalevi siirtyi ajasta iäisyyteen melkein lenkkarit jalassa. Hän juoksi maratonin vielä joulukuussa viime vuonna 81-vuotiaana.

Rest In Peace, Kalevi!

Kuva kaapattu Kalevin Facebook-tililtä.

Putinin sylikoira

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Pallomme johtava valtio USA on ajautunut muutamassa viikossa, Trumpin astuttua valtaan, Putinin sylikoiraksi.

Kolme vuotta sitten Putin aloitti säälimättömän hyökkäyssodan Ukrainaan. Eurooppa kuppasi mahdollisuutensa, kun kaikki – Ukrainaa ja ehkä Suomea lukuun ottamatta – rakastivat Venäjää ja Venäjän energiaa.
Euroopan maat hylkäsivät Ukrainan ja vätystelivät apunsa kanssa.

USA teki parhaansa vielä Bidenin aikana, mutta pitää muistaa, että he ovat kaukana Venäjästä ja maan mielenkiinto oli pysytellä Kiinan rinnalla tai rinnanmitan edellä kilpailussa pallomme johtavana maana.

Kun Trump astui valtaan rapakon toisella puolella ja antoi kaikki kortit Putinin käteen, niin jo alkoi Eurooppa ryhdistäytyä.
Ikävä kyllä, Eurooppa on nyt ainoa maanosa, jossa demokratia vielä toimii. Ja kun USA teki oharit, niin taistelemme täällä ainoana demokratian pesäkkeenä Kiinaa, Venäjää ja USA:ta vastaan.

USA on seuraavat neljä vuotta keskiajassa, päällikkönään umpihullu äijä, jonka lähimmät apurit ovat avuttomia pelkureita.
Pahalta näyttää.

Ja vielä pahemmalta, kun tänään ilmoitettiin, että Ukrainan rauhasta Venäjän raukkamaisessa hävityssodassa neuvottelevat Ukraina ja Putinin sylikoira USA.
Minä jätän maailmanpolitiikan Putinin ja Trumpin osaaviin käsiin ja jatkan suunnistusuraani.

Tänään oli vuorossa StreetOrienteering Naantalissa.
Suunnistustaidot voivat olla vielä tärkeät, kun pakenemme ryssiä Suomen metsiin!

Lenkkeilyä

 Kävin eilen suunnistamassa Talvirasteilla – tosin se ihan keväinen sää suosi meitä, lunta tai jäätä ei enää näkynyt missään.

Kisa meni muuten ihan hyvin, kolmosella rastilippu oli kuopassa näkymättömissä ja hain sitä kaksi ja puoli minuuttia.

Paras rastiväli oli 5-6. Maltoin lukea karttaa ja hakea kiertotien. Siinä pystyi juoksemaan koko matkan ja suora reitti olisi vaatinut fyysistä voimaa jaloista enemmän kuin minulla on.

Jaksoin painaa loppuun saakka ja sijoitus nousi koko ajan.
Pummin jälkeen olin sijalla 43 ja maalissa olin noussut sijalle 18.

Hyvä näin!

Tänä aamuna lähdin palauttavalle, kevyelle lenkille. Juoksu sujui hyvin ja ihan vahingossa tuli juostua kymppi alhaisilla sykkeillä.
Juotavaa ei ollut mukana ja tunnin jälkeen alkoi hiuka jano yllättää.
Mutta ihan kivasti homma eteni – kymppiin kului aikaa 1.24.46 ja keskisyke oli 124.

Kevät !!!

 Olin tilannut netistä mökille uuden kiukaan - vanha kun alkoi olla puhkiruostunut ja osa savusta tuli ulos kiukaasta eikä savupiipusta.

Aina tilanteen tasalla oleva vaimoni kertoi minulle luottamuksellisesti, että tilanne saattaa johtaa katastrofiin eli sauna syttyy palamaan.

Yritin vakuuttaa vaimoa, että mikä katastrofi se olisi, päinvastoin, saisimme vakuutuksen kautta entistä ehomman saunan. Saunan ehkä, mutta jos minä palaisin samalla, niin miten sitten kävisi lupaavan suunnistusurani kanssa?

Joten kiuas oli tulossa tänään mökille Nauvoon ja me olimme siellä ennen puolta päivää, kuski soitti eilen ja kertoi tulevansa tuomaan tavaran puolen päivän jälkeen.
Ja tulihan hän, viisi minuuttia sen jälkeen kuin me eli ennen puolta päivää.

Kuskasin kiukaan maitokärryillä saunalle, purin pakkauksen ja poistin kiukaan sisältä kaiken ylimääräisen. Siten sain sen painon alle 60 kilon ja onnistuin taiteilemaan sen ylös saunan portaista haavereitta.
Asennuksen jätin seuraavaan kertaan.

Kun palasin takaisin mökille niin huomasin mökin sivulla muutaman leskenlehden täydessä kukassa.
En muista koskaan nähneeni leskenlehteä näin aikaisin keväällä, en täällä Turussa enkä varsinkaan Nauvossa - siellä ne kukkivat meri-ilmaston takia myöhemmin kuin mantereella.

Vein riistakameran metsään ja lähdimme takaisin kaupunkiin. Matkalla poikkesimme Sydänjärvelle, siellä järvi oli vielä paksussa jäässä, rannat olivat jo sulat.

On se kukka kaunis - ainakin tämä kevään ensimmäinen.

Kiuas on jo toisella porrasaskelmalla.
Näyttää pahuksen helpolta sen nostaminen.
Mutta kun saavuttanut lukemat 77 ja kuoleman välissä,
niin kyllä sen ylös saaminen edellytti hikeä, kyyneleitä ja
 tulenpalavia terveisiä Ukko Yli-Jumalalle! 
Ei vaiskaan, ne terveiset menivätkin tuonne alakerran isännille...😱

Kuntoihme! 😂

Tänään vietin kevään kunniaksi hyvin aktiivisen päivän.

Aamulla ennen yhdeksää Maija laittoi viestin, että TV2:ssa alkaa pian jumppaohjelma, joka on tarkoitettu meille varttuneille teineille. Det var på svenska, mutta oli tekstitetty suomeksi, joten tällainen vajavainen pärjäsi hyvin.
Ohjaaja näytti helpon tavan tehdä liikkeet ja myös raskaamman. Minä tein jälkimmäisen ja kyllä siinä välillä syke nousi ja tuli jopa hieman lämmin.

Se oli hyvää alkuverryttelyä päivän juoksulenkille. Matkaa taittui kymppi, alkumatka kovaan vastatuuleen, mutta paluumatka kotiin tapahtui reippaaseen myötäiseen.

Juoksu sujui hyvin ja varsin alhaisilla sykkeillä matka taittui nopeammin kuin viime vuonna vastaavilla sykkeillä. Siis kunto on nousussa – olen sen kyllä havainnut itsekin.

Eikä aikaakaan, kun olin jo pyörän kimpussa tarkistamassa sen kunnon talven jälkeen. Hyvin se oli talvehtinut, mutta pyörän akku oli lähes tyhjä.
Ohjehan on, että akku talvehtii 80 % varauksella.

En muista millaiseen varaukseen se jäi syksyllä, pitää nyt ladata ja katsoa mitä tapahtuu…

Juoksusuunta myötäpäivään eli alkumatka Skanssin ja Petreliuksen kautta.
Tuulen suunta oli lännestä päin, joten alkumatkan menin vastatuuleen.
Se oli tarpeettoman kova, mutta palkinto odotti käännöksen jälkeen...

Narsistin riepoteltavana

Nyt on pakko lainata TS:n kolumnistin Rain Koolin eilistä kirjoitusta, jossa hän erittelee D. Trumpin sielunmaisemaa.

Tässä kirjoituksen loppu:

Aina silloin tällöin joku uhmaikään juuttunut aikuinen pikkupoika pääsee kuitenkin asemaan, jossa hänellä on aivan liikaa valtaa. Kuninkaaksi,  vallankumousneuvoston puheenjohtajaksi… tai presidentiksi. Pahimmassa tapauksessa minäkeskeisyyteen liittyy vaurioitunut itsetunto ja syvällä kalvava epävarmuus, joka näyttäytyy pullataikinaksi paisuneena egona.

Silloin räjähdysherkkä yhdistelmä muuttuu todella vaaralliseksi.
Tasapainoinen ja sisäisesti vahva ihminen ei alista muita, ei tarvitse muiden ihailua, ei julista omaa ylemmyyttään kaikille eikä hänellä ole tarvetta todistella valtaansa ympäriinsä. Hän ei nöyryytä ketään varsinkaan TV-kameroiden edessä.

Maailman mahtavimmaksi kuvailtua valtiota näyttää tällä hetkellä johtavan narsistinen uhmaikäinen, jolla on ydinasesalkku. Häntä ympäröi lauma samanlaisia.

Euroopan näkökulmasta tämä tarkoittaa todellista etsikkoaikaa.
Maanosamme ei ole ollut täysin riippumaton toisesta maailmansodasta lähtien. Tämä on se hetki, jolloin Euroopan on löydettävä itsensä – ja oltava se, mitä Venäjä ja Yhdysvallat eivät ole.

Olisin itse tämän kirjoittanut, jos olisin osannut!

Kuva TS:n sivusta, jolla oli Koolin kirjoitus.
Rain Kooli on virolaissyntyinen ja hän vaikuttaa ja asuu nykyään Suomessa.

Suunnistusta lentokentällä

 Kävimme tänään aamupäivällä Maijan kanssa taas suunnistamassa Street Orienteeringia Artukaisten vanhan lentokentän kupeessa.

Nykyään siellä ei harrasteta lentämistä vaan jääkiekkoa, messutoimintaa ja Turun Sanomien painamista.

Nyt oli selkeä kartta ja minulle sopiva lenkki oli helppo suunnitella.

Aliarvioin hiukan ehtymättömiä voimiani ja pystyin tekemään alustavan reittisuunnitelmani, vaikka lopussa rastivälillä 43-51 vintti oli ihan pimeänä ja menetin kolme minuuttia, kun lähdin etsimään rastiani liian aikaisin.
Käsittämätön virhe näin kokeneelta striittaajalta! HYI!

Kiersin radan myötäpäivään, siis alku oli rastit 41-42-15 ja 56. Siinä tuli pieni pummi, kun kiersin mökin väärältä puolelta ja vastauksen lukeminen vaati kiipeilytaitoja.

Sieltä nousu 54.lle vaati myös kiipeilyä mutta ihan nelinkontin ei jyrkintäkään kohtaa tarvinnut kulkea.

Reipasta vauhtia pystyin pitämään loppuun asti ja tunnin määräajasta jäi käyttämättä vajaat kaksi minuuttia.

Lähtö oli kartan yläreunassa.
Sen vieressä oikealla puolella virtaa Raisionjoki.

Kriisiajan ruokaa

 Viimeaikaiset uutiset eivät lupaa kovin hyvää ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Jotkut povaavat, että kolmas maailmansota on lähempänä kuin koskaan ennen.

Ja koskaan ennen ei maailmoja ole hallittu vähemmällä järjellä.
Ihminen, joka haluaa laajentaa maataan ja aluettaan hinnalla millä hyvänsä, ei ole missään nimessä älykäs, vaan pikemminkin sen täydellinen vastakohta.

Koska tilanne on mikä on, niin päätin tänään valmistaa meille aterian, josta riittää kriisitilanteessa syötävää hieman pidemmäksi aikaa. Kuuden päivän annos jäi pakastettavaksi, kun tänään söimme jo yhden aterian kahden kesken.

Ja tapahtui niin, että HPJ vastoin tapojaan kehui, että olipa hyvänmakuista makaronilaatikkoa.

No, todellisuudessa en kyllä usko laajan sodan syttyvän – tai siis kuten tänään kuuluu sanoa: en usko, että Venäjän raukkamainen hyökkäys sukulaiskansaansa Ukrainaa kohtaan eskaloituu maailmansodaksi.

Ai, että minua ankarasti pännii tämän eskaloitua sanan käyttö mediassa nykyään.
Mikään ei enää kasva, laajene, tehostu, vauhditu, kiihdy, laajennu tai suurennu.
Se eskaloituu, PRKL!

Mutta takaisin asiaan. Manun sanonnan mukaisesti uskon, että kyllä tämä tästä lopulta selkiintyy. Mutta aikaa siinä kuluu...

Tärkeintä ei ole ulkonäkö vaan maku!

Mielentilatutkimukseen - JA SASSIIN

 Tämä USA:n presidentiksi valittu vastikään D. Trump on jo edellisen kautensa aikana ja sen jälkeen toistuvasti käyttäytynyt siten, että normaali länsimainen ihminen on alkanut epäillä hänen mielenterveyttään.

Hän itse ei sitä ehkä epäile eikä myöskään osa amerikkalaisista.
Tai jopa peräti yli puolet, ainakin siitä päätellen, että hän sai yli puolet annetuista äänistä.

Hän on luvannut lopettaa Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ensin päivässä, sitten viikossa ja vielä eilen aamulla pikaisesti.

Eilen hän tapasi Washingtonissa Ukrainan presidentin Zelenskyin.

Trump ja hänen papukaijansa varapresidentti Vance aloittivat Zelenskyin hiillostamisen. He kun ilmeisesti kuvittelivat, että Z tulee paikalle nöyristelemään ja polvillaan pyytämään Trumpilta pientä sivustatukea sen jälkeen, kun Ukraina on lahjoittanut kaikki kaivosoikeutensa amerikkalaisille.

Kun Z jatkoi keskustelua tasavertaisena Trumpin kanssa, niin tämä riehaantui täysin haukkuen Zelenskyin alimpaan helvettiin.
Zelenskyi nousi ja jätti tämän hullun apupoikansa seuraan.

Diplomatiaa tässä eivät kumpikaan osapuoli harrastaneet – Trumpin osalta kyseessä oli kait täydellinen kyvyttömyys sen asian suhteen.

Eurooppa on häkeltynyt ja hämillään tilanteesta, Vladimir Putin sen sijaan nauttii tilanteesta.

Ja kaikkein parhaiten nauraa eräs Xi Jinping, kun USA on menettämässä tai menettänyt jo johtoasemansa maailmanpolitiikassa.

Ja pian ollaan tilanteessa, että ainoa joka hymyilee leveästi on Xi.

Kuvakaappaus Ilta-Sanomien jutusta.
Tässä vielä keskustellaan sivistyneesti.
On veikattu, että Trumpin pokka petti, kun Zeneskyi tuli paikalle asussa, jota hän on kantanut siitä saakka kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Pikkusielu Trumpilla keitti yli, kun USA:n pyhimpään tultiin ilman kravattia!

Ylikunnossa???

Viime viikonloppuna kävin kahdessa suunnistustapahtumassa – Talvirastit ja StreetOrienteering.

Ne ovat sellaisia tapahtumia joissa syke nousee. Ja kun on kartta kädessä ja kello käy niin se nousee ihan eri tavalla kuin normilenkeilläni.

Mutta kroppa kaipaa myös rauhallista pidempää juoksua ja tiistaina ohjelmassa oli puolentoista tunnin juoksu eli minun mittapuuni mukaan pitkis.
Ilma oli hieno ja ensimmäiset kilometrit rallattelin myötätuuleen. Se sujui hyvin.
Sitten käännyin vastatuuleen ja löysin sieltä vähän ylämäkiäkin. Jalka alkoi painaa ja vauhti hidastui mutta sitkeästi hölkkäsin aikatavoitteen täyteen.

En tästä lannistunut, vaan tänä aamuna päätin juosta toisen samanpituisen lenkin.
Juoksin ensimmäiset viisi kilometriä todella hitaasti. Hitaus toteutui hyvin, mutta kun vitosen jälkeen nostin vauhtia, niin kilometrin jälkeen palasin rauhalliseen vauhtiin.

Sen verran kunto on keskeneräinen, että kahta pitkistä lyhyellä palautusajalla ei kannata tehdä.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.

Pienen levon jälkeen taas kovia lenkkejä, mutta vähän lyhyempänä!

Kiertosuunta myötäpäivään eli ensin suunta pohjoiseen.