Ei parta...

Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville.
Tämä on yksi Suomen kansan sananlaskuja.

Tässä maailmantilanteessa on parempi tyytyä tähän kuin arvostella sitä, kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.

En nyt tarkoita Putinia enkä Trumpia.

Jos niillä olisi edes vähän järkeä, niin maailma olisi paljon parempi paikka.

Mutta jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia.

Parempi jättää arvostelu tähän, ettei tule kunnianloukkaussyytettä.

Tosin em. herroilla ei enää ole jäljellä edes kunnian rippeitä, niin niitä ei voi loukata.

65-lääkärillä

 Lääkärillä käynti oli virhe. Se johti välittömästi toiseen!

Kuukausi sitten kävin apteekissa ja kysyin olisiko teillä jotain keinoa, jolla poistaisin vaikkua korvistani. Ei se muuten minua häiritse, mutta kuulolaite ei toimi, kun vaha tukkii kuulolaitteen röörit.

Sain Otocur korvasuihketta, jota sumutetaan korvakäytävään.
Kolmen päivän käytön jälkeen minulta katosi tasapaino ja huimausta esiintyi varsinkin kun kumarruin alaspäin tai tuijotin taivaan lakeen. En kertaakaan kaatunut, mutta lähellä oli lukemattomia kertoja.

Lopetin käytön mutta kahteen kertaan aloitin sen uudelleen.
Pari viikkoa sitten totesin, että suihkeen käyttö loppuu nyt ja lopullisesti. Mutta huimaus ei kadonnut minnekään vaikka tein kaikenlaisin jumppia sen poistamiseen.

Syyskuun 1. päivänä alkoi kokeilu, jossa yksityisille terveysasemille pääsi 65 täyttänyt henkilö alle kolmen kympin maksulla yleislääkärin juttusille.

Tilasin ajan Pihlajalinnasta ja sain ajan seuraavaksi päiväksi. Laitoin käynnin syyksi huimaus eli sen verran lääkäri tiesi vaivastani ennen käyntiä.

Vastaanoton aluksi käytiin läpi vaivani ja sen lyhyt historia. Kerroin miten huimaus ilmenee ja että olen selannut hiukan nettiä ja tehnyt muutaman kerran Epleyn manööverin, mutta ei se ole vaikuttanut minuun.

Lääkäri tunsi Epleyn ja muutenkin hänellä tuntui olevan tietoa huimauksesta.
Hän teki ahkerasti tutkimuksia tilastani, mutta ei runsaan puolen tunnin istunnon päätteeksi pystynyt antamaan minulle tarkkaa lausuntoa, mikä tasapainossani oikein mättää ja miten se korjataan.

Antoi lähetteen labratesteihin ja kertoi, että tällä samalla rahalla voin tilata häneltä puhelinajan.

Todella positiivisen vaikutuksen sain tästä käynnistä yleislääkärillä. 

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Täällä Yliopistonkadulla minä kävin hoidattamassa itseäni.
Kuvakaappaus Pihlajalinnan nettisivuilta.

Lemmenjoki 1972

Ensimmäinen vaellus Lappiin, josta kirjoitin päiväkirjaa, oli vaellus Lemmenjoelle.

Olin silloin viimeistä vuotta Tekussa ja varat olivat niin vähäiset, ettei ollut varaa käyttää isoja kirjaimia ja välimerkkejä. Mutta kyllä tästä selviää missä oltiin ja mitä tehtiin.

Ja tarve julkaista tarina johtuu siis siitä, että Risto poistui joukostamme vajaa viikko sitten.

Retki Lemmenjoen tunturi- ja suoalueelle 19720907 – 19720915

Osanottajat:

matti lainema

eero kelonen

risto tomula

eino tervamäki

ilkka lainema

torstai 19720907

14.30 lähdin turusta

18.30 lähtö vammalasta. kattilat risto jätti säästäväisyyssyistä kotiinsa. porukka täysin koossa. matka taittui äveriäästi kahdella autolla. 

19.00 tampere

21.30 jyväskylä: tankkaus ja kahvit. lähtiessämme pyörähtelimme muutaman minuutin kauniilla esikaupunkialueella…

perjantai 19720908

01.00 oulu pateniemi tankkaus kahvit

02.00 kemi

03.25 rovaniemi

06.15 nattaset näkyvät (mieli tekee saariselälle)

07.10 ivalo tankkaus

08.15–09.30 inari syönti ostoksia kalastusluvat jne.

10.15 njurgalahti pakkaaminen lemmenjoen ylitys veneellä 5,-

11.00 lähtö kaapinjounilta

11.30 tauko noin 2 km alkupisteestä lammen rannalla pientä tihkusadetta

12.00 kahvitauko pienen heinäjärven rannalla matti ja ilkka kalassa kalatta erityistä huomiota herätti uhrautuvainen anteliaisuus ruokatarvikkeiden suhteen

13.42 tauko keskustelua kartan paikkansapitävyydestä

15.05 saavuttiin serappijärven autiomajalle keiteltiin kahvia ja kalasoppaa kämpällä oli kaksi nuorta kaveria jotka ulostuivat ajassa 16.31 illan ohjelma koostui lähinnä syömisestä ja juomisesta kahvia ja neljä (4) pulloa punkkua matti ja risto yrittivät käydä uimassa ei onnistunut syy lähinnä matalassa rannassa???? aamukahvin keittäjäksi kortilla viimeinen tikki matti

19.00 hiljaisuus

lauantai 19720909

06.00 herätys

08.00 sataa
08.55 lähtö
09.00 sade lakkasi
09.20 sadevaatteiden poisottotauko
09.40-10.30 sade piiskaa raivokkaasti
12.15 kahvitauko marastotunturien ja soabbekeäldimoaivin välissä puron rannalla jonne matti ja eikka etukäteen jossa kuivattelimme vaatteitamme
13.10 lähtö kaikilla nuha nousimme soabbekeäldimoaiville pienen sateen saattamana risto eikka ja matti lähtivät suoraan vaskojoen kämpälle eero ja ilkka ensin roavveajan risteykseen jossa kahvit ilkka veisteli terävällä puukollaan sormeaan on muuten parantunut
17.35 perillä kämpällä jossa jo yksi asukas tyttö maija pakarinen söimme muusia ja säilykelihaa se kun painaa eniten
20.00 matti käsittelee kirvestä sivusta katsellen askartelu näyttää päreitten vuolemiselta olemme kalastelleet maija sanoo että se on turhaa kun ei hänkään ole saanut kuin pari sinttiä
21.00 letunpaistoa suhkuksi meni valkoista lämmintä massaa maku kyllä muistutti yllättävän paljon räiskälettä illan sökö matti voitti
23.00 hiljaisuus jonka aikana risto löysi tiensä maijan viereen

sunnuntai 19720910
08.30 herätys ja aamukahvi
09.45 lähtö ladnjoaiville 592,5 metriä
13.00 takaisin kämpälle porukka jakaantunee tällä näkymällä matti ja eikka lähtevät suoreitille kietsimän autiotuvalle ja muut etelään kultalaan treffit leämmijoen ä:n kohdalla keskiviikkona klo 14.00-15.00 risto lievässä kuumeessa
17.00 suomalaiset ovat saavuttaneet kaksi kultamitalia viren vasala paraikaa herroja haastatellaan radiossa eeron vuoro voittaa sökössä maija on lähtenyt kertoi yöpyvänsä tulilla jonkun lähitunturin rinteellä oli tiskannut astiamme poissa ollessamme ilta kului syöden ja sökötellen
21.oo hiljaisuus
00.00 risto eero ja ilkka lähtivät kahvinkeittoon
00.30 uusi hiljaisuus

maanantai 19720911
07.30 herätys ja aamukahvit 08.30 matti ja eikka tekevät lähtöä 09.25 kämppä siistitty lähtö

13.30 kahvitauko puron rannalla jäkäläpäästä 2 km luoteeseen
14.30 lähtö kipusimme jäkäläpäälle joka oli tosiaan nimensä arvoinen kilometreittäin jäkäläniittyä ruskan väreissä hehkuen laskeuduimme keurulaisen kämpälle tyhjä edelleen pihlajamäelle jossa kolme kulkijaa syömässä sekä kullankaivaja
17.30 perillä pellisen kämpällä haimme puut kaukaa lähellä ei ollut valmistimme ruoan sököä
21.00 hiljaisuus

tiistai 19720912
07.30 herätys aamutoimet
10.25 lähtö kultasatamaan
12.00 perillä kultasatamassa
14.00 lähdimme morgam-viibukselle lemmenjoen ylitys tapahtui odysseus-kanootilla nousu huipulle vei 1,5 tuntia sää autereinen näkyvyys alle 10 km eero laskeutui alas oikeanpuoleista kurua kehui näkymiä risto ja ilkka alas samaa polkureittiä etsiskellen kadonnutta kompassia perillä yhtä aikaa kuten myös piera jomppanen kaupallistunut kullankaivaja joka istuskeli kanssamme kertoillen juttujaan koko illan ostimme pieralta pari haukea 4,- jotka syötiin illan hämärtyessä
22.00 hiljaisuus

keskiviikko 19720913
07.30 risto ja piera nostamassa verkkoja eero ja ilkka heräsivät aamukahville kuunneltiin pieran jutustelua ja perattiin tusina siikaa
10.00 lähdettiin eikkaa ja mattia vastaanottamaan
14.00 saavuimme kohtauspaikalle väärästä suunnasta suureksi yllätykseksemme olivat paikalla odottamassa kahvi valmiina olivatpa vielä vieneet läpi v-mäisen reittinsä yöpyneet ensimmäisen yön kietsimän kämpällä ja toisen jossakin pusko-oaivin luoteispuolella eivät oikein itsekään tienneet missä kehuivat pitäneensä suosta me olimme uskovinamme
14.30 lähdimme ylös poijuskaidille lemmenjoen varteen vaijoen risteyksessä
17.30 perillä kultasatamassa ilta kului normaalien askareiden parissa ja pieran juttuja muistellen
22.00 hiljaisuus ???

torstai 19720914
06.00 herätys ja aamukahvi
07.30 lähtä pieran mökille katselimme kullan rännitystä kultaa hopeaa jalokiviä joimme kahvia ja palasimme kultasatamaan pieran kanssa yritti myydä kiviään muillekin kuin meille epäonnistuen
14.00 jätimme pieran ja kultasataman matka ravadaskönkäälle 1 tunti 20 minuuttia ilta kämpällä syöden pelaten ja puolukoita poimien
2.00 hiljaisuus

perjantai 19720915
05.00 herätys
06.00 lähtö kämpältä
09.30 njurgalahti
12.00-14.00 sauna laanilassa ja ruoka
01.30 vammala
03.30 turku

Eero ja Risto matkalla Lemmenjoen ylänköalueella.

Risto in memoriam

Viime viikonloppuna saimme suruviestin, sisareni Sirkkaliisan aviosiippa Risto nukkui pois.
Sisareni oli paikalla ja Risto todella nukahti ikiuneen vaimonsa vierellä lähes 60 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen.

70-luvun alussa aloimme vaeltaa Lapissa yhdessä veljeni Matin ja Riston kanssa. Aina välillä meillä mukana vierailevia tähtiä.
Ensimmäiset retkemme teimme vaeltaen rinkka selässä eri puolilla Lappia.
Pian teimme vaelluksiamme myös talvisaikaan hiihdellen.
Liittenä yksi päiväkirja syysvaelluksesta Lemmenjoen maastoissa.

90-luvulla muuttuivat rinkkavaelluksemme hiihdoiksi, yövyimme vuokrakämpissä.

Kymmeniä kertoja näitä reissuja teimme ja tuhansia kilometrejä tuli taivallettuja yhdessä.
Ja tuhansia muistoja niistä myös jäi mieliimme.

Laitan päiväkirjan erillisenä kertomuksena!

Hiihtoretket loppuivat muutama vuosi sitten, kun Riston näkö heikkeni. Viimeisellä hiihtoretkellä Ylläsjärvellä hän hiihti Palovaarasta Luosujärvelle. Se latu kun oli niin tasainen, että heikommallakin näöllä pärjäsi hienosti.

Lepää rauhassa Risto - perässä tullaan...

Risto 2000-luvun alussa Pyhätunturin mökillä

Risto ottaa aurinkoa Käsivarren Lapissa 70-luvulla.

Terveiden kirjoihin - fyysisesti!

Kävin lääkärillä, otin illalla ennen sitä Buranan ja nukuin kuin pieni porsas koko yön.

Joten menin vastaanotolle reippaana ja yritin olla klenkkaamatta, kun kävelin vastaanotolle.

Lääkäri kysyi mikä vaivaa ja kerroin.

Hän tarkensi että kummassa polvessa vaiva on. Vastasin oikeassa polvessa. Lääkäri totesi, että siis samassa polvessa mistä meni kierukka kolme vuotta sitten – myönsin.

Samalla lekuri todisti, että hän on lukenut historiani Pihlajanlinnassa – tämän vaivan takia vierailin heillä edellisen ja tähän mennessä ainoan kerran kolme vuotta sitten.

Sitten kaveri alkoi rusentaa, väännellä ja painella polven ympäristöä. Kerran sai aikaan sellaisen kivun, että meinasi tulla paha sana suusta ja kyyneleet silmistä.

Pahoinpitelyn jälkeen hän totesi, että ei täällä mitään ole rikki ja voit alkaa käyttämään jalkaa kivun sallimissa rajoissa.
Eikä pitänyt pahana vaikka käyttäisin särkylääkettä kivun vaimentamiseen.

Kun kysyin hänen mielipidettään juoksutreenin aloittamisesta hän totesi, että vaikka heti. Tosin sillä rajoituksella, että voisin jättää alamäkitreenit ensi viikkoon ja kahden tunnin lenkit myös.

Kiitin miestä näistä ihanista sanoista ja tarkensin vielä, että miten olisi yksi maraton lokakuun puolessa välissä.

Sain myönteisen vastauksen.

Kaarina, täältä tullaan!!!

Kaarinan syysmaratonin puolikkaan lähtö viime syksynä.
Mä olen siis menossa kokonaiselle! 😂😨
Kuvakaappaus kisan nettisivuilta.
© Aki Sahlström

Ojasta allikkoon?

Viikko sitten harrastin Nauvossa maastopyöräilyä.
Sehän on hyvää treeniä niin jalkalihaksille kuin tasapainolle.

Tosin se päättyi kohdaltani kaatumiseen - suunnistajana olen kyllä tottunut kaatumaan ja useimmiten kaatuminen tapahtuu siististi, korkeintaan pari naarmua ilmestyy silkinsiloiseen ihooni.

Sääreeni tuli pieni ruhje ja kohtuullinen mustelma. Polvi otti myös tuntumaa nauvolaiseen maahan, mutta verta ei tullut eikä mitään kovin pahaa tuntemustakaan.

Viikonloppuna harrastin suunnistusta ja adrenaliinia oli kehossa sen verran, että mitään negatiivista ei tuntunut kehossa eikä jaloissa. Taisin kyllä napsaista yhden buranan aamulla!

Maanantaina tein rauhallisen kahden tunnin lenkin. Illalla polvessa alkoi hiukan kolottaa, mutta kun olimme Ullan kanssa sopineet menevämme mökille, niin annoin asian olla.

Tänä aamuna tein pienen kävelylenkin ja totesin, että pitänee pitää pieni tauko urheilun suhteen. Puolen päivän maissa lähdimme Nauvoon ja autossa oli runsaasti tavaraa, vaatteita, ruokaa ja muuta tarpeellista.

Kuskasin tavarat maitokärryillä parkkipaikasta mökille aika jyrkkään alamäkeen. Siitä polvi ei enää tykännyt ja sitä alkoi vihloa oikein kunnolla.
Ulla katseli klenkkaamistani hieman huolestuneena ja minä otin yhteyttä lääkäriasemalle kysyäkseni mitä tehdään. 

Sieltä annettiin aika lääkärille torstaiksi. Vaimo pohti asiaa tunnin verran ja ilmoitti, että pakataan tavarat autoon ja ajellaan kotiin sairastamaan.

Sanoin, että sehän sopii - torstai on toivoa täynnä!

Suunnistamassa kilpaa

Kauden pääkilpailu eli aluemestaruuskisa sprinttisuunnistuksessa.

Lähdöstä K-paikalle mentiin sellaista kinttupolkua, että oli pakko katsoa jalkojaan eikä karttaa.
Onneksi ykköselle ei tarvinnut miettiä reittiä, joten nasta lautaan ja menoksi.

Samalla katsoin reittiä kakkoselle ja totesin lyhyin reitti olisi suoraan eteenpäin. Näin tein ja kun lähestyin rastia, huomasin olevani menossa 3-rastille. Kun kyseessä oli hyvin yksinkertainen rata, niin totesin, että peli on sitten pelattu...

2-3-4-5-6 olivat pelkkää juoksua.

Rastien 6-7 väliviiva hukkui punaiseen rasteriin ja olin menossa rastille 8. Rasterialue oli autojen parkkialuetta ja kun pysähdyin ihmettelemään missä olen ja minne menen, niin näin oman autoni ja ymmärsin tilanteeni.

Löysin tien seiskalle ja loppu oli taas juoksukilpailua.

Koska parkkialueella ei ollut valvontaa, minua ei hylätty mutta hävisin am-pronssimitalin 14 sekunnilla.

Rikoksia siis voi tehdä, jos niistä ei käryä.

P.S:

Tuloksissa oli virheitä, nyt ne on korjattu ja tällä hetkellä olen noussut AM-pronssille.
Sijoitus on sama kuin viime vuoden kisassa!
Mutta silloin omatuntoni oli puhdas... 😂

Iso lepakko

Keskiviikkona ajoin Nauvossa nurmikot ja käytävät ja siistin reunoja siimaleikkurilla.

Kun tulin venevajan kohdalle, niin vajan alapalkissa oli kiinni lepakko, kello oli silloin kaksi iltapäivällä.
Meillä on mökin ympäristössä runsaasti lepakkoja, mutta niitä näkee ainoastaan iltahämärissä, kun ne pyydystävät hyönteisiä.

En onneksi osunut lepakkoon ja se jäi paikalleen.

Kuvasin sen kännykällä ja myöhemmin hain myös kunnon kameran – kuvien tasoero oli aika mitätön. Siksi en nykyään pahemmin kameralla kuvaakaan.

Se oman mittaukseni mukaan noin 7 cm pitkä ja netti kertoi, että ainoa Suomessa elävä lepakko on isolepakko, joka on varsin harvinainen.
Niitä havaintoja on tähän mennessä tehty vain 46 kappaletta. Tosin minun näkemäni lepakko oli hieman väärän värinen!

Jos se osoittautuisi oikeaksi havainnoksi, niin tällaiselle Hra47:lle se sopisi oikein hyvin.

Lähetin asiasta kyselyn eräälle lepakkohavaintoihin erikoistuneelle tutkijalle ja liityin myös Facebookissa Lepakkoryhmään.

Molemmista sain kohteliaan vastauksen. Kertoivat että hieno havainto, mutta isolepakko se ei ole!

Ei siis tullut kultaa ja kunniaa tälläkään kertaa...

Illalla se oli vielä samassa paikassa, mutta seuraavana aamuna se oli poistunut.

Lepakon pää on alaspäin.
Takaraajojen kynnet ovat aika vaikuttavan näköisiä.

Tässä kuvakaappaus netistä, kohteena on siis isolepakko!

Syksyn onni ja autuus

Helsingin Sanomien pilapiirtäjä on ollut numero yksi tällä alalla Suomessa ja aika korkealla myös kansainvälisesti.

Nykyiset pilapiirtäjät voisivat ottaa mallia Karista - sekä taiteellisesti että nimenomaan sanoman esittämisessä kuvin ja sanoin.

Eilen näin Karin piirroksen vuodelta -84.
Hän, kuten minäkin, ei ollut kesän suurin ystävä.

Niin samaistuin Karin piirroshahmoon monessa asiassa, tosin mökin porakaivon vesi maistuu taivaalliselta. Olisiko siinä hieman suoloja, kun kaivon pohja laskeutuu yli 60 metriä merenpinnan alle?

Mutta pahinta kesässä on se, että relienssini heikkenee helteellä pohjalukemiin.
Kokonaan en sitä laske auringon syyksi. Kyllä osansa haukuista saa tämä kesäinen pakkotyölaitos eli kaksisataa vuotta maailmaa nähnyt kesämökkimme ja sen vaatima työ.

Ja kun ne työt jäävät tekemättä voimien puutteessa, niin sehän se vasta stressiä aiheuttaa. Varsinkin kun ensimmäinen vaimoni kyllä osaa näyttää ne lukemattomat kohteet, jotka täällä ovat rempallaan.

Mutta nyt syksy saa ja elämä näyttää valoisalta... 👌

Tämä on kuvakaappaus netin syövereistä.
Copyright on KS:n perikunnalla ja kovin raskas synti se ei liene esittää se epäkaupallisessa blogossani!

 

Keinoäly selittää relienssin näin, keinoäly on myös lisännyt värejä selitykseensä:

Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä ja palautua vastoinkäymisistä, muutoksista ja stressistä. Se on henkistä joustavuutta ja sopeutumiskykyä, jonka avulla ihminen tai yhteisö voi jatkaa eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Resilienssi ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan sitä voi kehittää ja vahvistaa elämänkokemusten ja vuorovaikutuksen kautta. 

Australialainen punkki?

Eilen illalla hoidin lihaksiani raskaan suunnistuksen jälkeen.

Kävin läpi jalkojen isot lihakset mutta myös hoidin akillesjännettäni – en niinkään lihasvasaroiden vaan hieroen niitä vasaralla kevyesti.

Kun sain valmiiksi hoidon, niin tunsin akilleksessa ihmeellistä tuntemusta ja ryhdyin sitä hieromaan hellästi kätösilläni. Se oli hieman turvoksissa ja kipuili myös.

Kärsin tästä akillesvaivasta yli neljä vuotta, pelästyin hieman ja riisuin sukat. Tarkistin mitä siellä mättää ja syyllinen löytyi.

Kantapään yläpuolella oli punkki, joka oli nauttinut reippaan aterian verestäni.
Sain sen kyllä pois yhtenä kappaleena, mutta hieman se kärsi ja taisi raukka menettää henkensä jo pois ottaessa.

Yleensä punkki lähtee etsimään ruokapaikkaa ylämäkeen ja päätyy lähelle kalsareiden päättymiskohtaa.
Tämä veijari on ilmeisesti kotoisin Australiasta, se lähti alaspäin.

Nyt aamulla ei akilleksessa ole mitään tuntemuksia. Mieluummin otan vastaan borrelioosin kuin akillesvaivat.

Ja jos olen saanut borrelioosirokotetutkimuksessa oikeaa ainetta lumen sijaan, niin voipi olla, ettei borrelioosia enää tule.
Lähiviikot näyttävät...

GANT sprinttisuunnistus

Pääsin pitkästä aikaa sprinttisuunnistuksen pariin.
Se on laji, joka sopii tällaiselle isolle ja raskaalle äijälle, jolla ei ole jaloissa voimaa juosta ylämäkeen ta muuten raskaassa maastossa. 

Oli sen verran juoksuvoittoinen rata, että pääsi kunnolla irrottamaan karstat koneesta. Keskisyke 149, siinä joutui ylittämään maitohappokynnyksen oikein kunnolla.

Tosin viimeiset sadat metrit vaativat myös jaloilta kiipeilyvoimaa ja kohtuullista kartanlukua - niissä jäin luokalleni...

Rastien painatus on niin himmeä, että rastinumeroita ei oikein näy tässä reittikartassa. Jos avaat kartan uudessa ikkunassa ja suurennat, niin jo näkyy.

2-3 välillä ei olisi tarvinnut kiertää oikealta, mutta en lähtenyt portaita kapuamaan.

9-10 välillä minut ohittanut lähti ylös mäkeen ja seurasin, vaikka olin suunnitellut kiertää oikean kautta - se olisi ollut parempi tällaiselle taapertajalle! Peesaus ei kannata!!!!

13-14 välillä olin kyllä kartalla koko ajan, mutta A3-kokoista karttaa piti sovitella skanneriin ja jäi vähän infoa puuttumaan tästä kuvasta.

Oli kyllä ihanaa sprintata pitkästä aikaa, vaikka reidet olivat pahasti hapoilla.
Eilen juostu kymppi ei ollut parasta valmistautumista tähän kisaan... 😱

Lähtö melko keskellä karttaa.
Maali oikeassa ylänurkassa.

Sisarustapaaminen

Tänään oli se päivä vuodesta, jolloin tapasimme sisaruslounaalla.

Tilaisuus oli Sirkkaliisan luona Vammalassa ja Leena oli siellä emännöimässä toimien kokkina ja hovimestarina.

Me Ullan kanssa matkasimme Turusta ja Maija oli kyytiläisenä mukanamme.
Matti tuli Tuulansa kanssa Helsingistä, heillä oli kuski mukana, kun Matilla ei ole enää korttia ja Tuula sanoi, ettei hän kestä viittä Lainemaa ilman punaviiniä – varsin ymmärrettävää, siis Ullan mielestä.

Kiitos hyville geeneillemme me kaikki olemme vielä kohtuullisessa kunnossa.
Tosin ikä tekee sen, että kaikenlaista kremppaa alkaa olla itse kullakin.

Siinä heräsi ainakin minulle kysymys, että kuinka kauan jaksamme näitä järjestää ja osallistua.
Minä olen porukan toiseksi nuorin ja varsin pian täytän kahdeksankymmentä vuotta, niin nuoruus on todella jäänyt taaksemme.

Ensi vuonna on minun vuoroni toimia tapaamisen isäntänä, joten siihen ainakin minun on helppo tulla.

Tilaisuuden lopuksi tietenkin otimme perinteisen yhteiskuvan – sen perusteella saattaisi arvioida, että hyvinkin vielä neljännesvuosisata näitä järjestetään… 😂

Vasemmalta oikealle: Maija, Matti, Sirkkaliisa, Ilkka ja Leena.

Tuhon omia?

Yhdysvaltain presidentti D. Trump on jo varsin vanha mies ja päästelee suustaan kaikenlaista soopaa.

Viime maanantaina hän puhui julkisesti ja kertoi oikein kahteen kertaan, että hän on menossa tapaamaan V. Putinia Venäjälle Alaskan asemasta.
Tämä on jollakin tavalla ymmärrettävää, sillä Putinista on voimassa oleva pidätysmääräys, jos hän astuu vapaan maailman kamaralle.

Venäjän tsaari myi Alaskan pari sataa vuotta sitten Amerikalle ja voi olla, että tämä höyrypää Trump kuvitteli nyt myyneensä alueen takaisin Venäjälle.
Tällä tavalla hän välttäisi Putinin vangitsemiselta – sehän saattaisi aiheuttaa pienen pientä napinaa niin Venäjällä kuin muuallakin epädemokraattisesti hallituilla alueilla.

Vakavasti puhuen se on kyllä erittäin ikävää, että näiden kahden näennäisesti suurvaltoihin kuuluvan maan johdossa ovat tuollaiset miehet. Todelliset suurvallathan ovat Kiina ja EU.

Molemmat presidentit alkavat olla hieman liian vanhoja ja ilmeisen seniileitä johtamaan yhtään mitään isompaa kokonaisuutta.

Ja varsinkin kun molemmat ovat valinneet lähimmiksi apulaisikseen liudan joo-miehiä, jotka vievät maansa tuhoon. Saattaa siinä tuhoutua samalla koko sivistynyt maailma maapallolta.

Mikä tietysti isossa kuvassa olisi parasta mitä maapallolle voisi tapahtua!

Kuvakaappaus Aamulehden sivuilta, Kuva: Jorge Silva / Reuters

Satarastit, Rymättylä

Nämä iltarastit olivat hienolla avokallioalueella ja sinne oli päästävä.
Tosin matka meinasi tyssätä jo Turussa kun Ratapihankadulla liikenne ei vetänyt ollenkaan - varmaan seisoin ruuhkassa vartin verran.

K-1: Polkua ei ollut, joten kallioita pitkin rastille
1-2: Edelleen soita vältellen, ne olivat hitaita edetä
2-3: Pieni koukkaus ennen rastia, reittiviivassa liian iso

3-4: Rastilippu näkyi kalliolle, helppo nakki
4-5: Mietin mennä reittiviivan pohjoispuolelta kiertäen keltaiset ja vihreät alueet. Polku houkutteli etelän puolelle - se oli karmea virhe, aikaa kului risukoissa ja vihreässä rämpien!
5-6: Ei ongelmia

6-7: Varmasti kartalla koko matkan eikä rastinotossakaan ongelmia.
7-8: Menin rastin ohi väärältä puolelta ja oli nöyrästi palattava leimaamaan

8-9: Nössöt olisivat menneet alas aidalle ja sieltä vihreää pitkin rastille. Suunnistajana etenin ylhäällä kalliolla tarkoituksena tulla alas valkealle kaistalle kahden vihreän välistä ja napauttaa leima korttiin.
Rinteeltä en mitään selkeää parempaa aluetta nähnyt ja menin vihreän alueen läpi tielle asti. Siellä Metsänpoika näki epätoivoisen ilmeeni ja näytti suunnan rastilipulle. Jo löytyi! Ja maali myös.

Maalissa kiitin henkilökuntaa hienosta radasta ja ilmoitin, että ratamestarille viimeisestä puskarastista kaksi vuotta kuritushuonetta ilman vettä ja ilman leipää.
Koska ratamestarilla on aika paljon kaluunoita kauluksessa epäilen, että terveiset eivät mene perille... 😈

1/3 maraton

Muutin Garminin sykealueiden rajoja hieman oikeammiksi ja alakynnys tipahti 131:sta 123:een.

Juoksin tänään lenkin PK-alueella. Tarkoitukseni on lokakuun maratonilla juosta nimenomaan sykkeitä seuraten.

Saattaa olla, että viileämmillä ilmoilla voin pitää alusta alkaen vauhtia 9.20/km.

Sillä pääsisi aikaan 6.34. Olen siis 7h jäniksenä, mutta uskon, ettei seuraani tule minua hitaampia juoksijoita, joten saanen edetä haluamaani/jaksamaani vauhtia...

Garmin antoi ymmärtää, että olin kuluttanut kestävyydestä tällä lenkillä 32 %, joten eväät ovat hölkätä koko maraton jo tällä kunnolla ja tässä lämmössä (19 astetta).

Tässä reitti ja tiedot lenkistä.
Kyse oli siis rauhallisesta menosta sykettä seuraten.
Kävelin neljänneksen matkasta.

Sykemittarin arvio kyvystäni selvitä maratonista!

Nauvosta Nauvoon

Heinäkuun viimeinen viikko imi mehut vanhasta äijästä! En ole jaksanut edes päivittää kuulumisiani!

Näinä heinäkuun lopun hellepäivinä juoksin kaksi puolentoista tunnin pitkistä ja niiden välissä yli tunnin suunnistuksen.

Palasimme takaisin kotiin lauantaina ja pyhäaamuna juoksin vielä yhden lenkin, kun illalla tuli Koda hoidettavaksi, kanssa en oikein osaa juosta.

Mutta Koda kyllä piti huolta siitä, että sain riittävästi liikuntaa – tavoitteemme kun on kävellä kymmenen kilometriä päivässä.

Torstaina Koda haettiin pois ja sen jälkeen menin hammaslääkärille vuositarkastukseen, joka kohdallani tarkoittaa joka toista vuotta.
Löysi pari pientä halkeamaa ja antoi ajan ensi vuodelle niiden paikkaukseen.

Toin mukanani akulla toimivan ruohonleikkurin.
Hiukan epäilin, että miten sillä pärjää aina välillä viidakoksi muuttuvan ruohikkomme kanssa.
Siinä on kaksi isoa akkua ja ensimmäisen kerran jälkeen voin todeta, että kyllä se vaan riittää. Ensin loppui virta miehestä kuin laitteesta!

Täksi aamuksi Ulla antoi minulle tiukan käskyn mennä keräämään sieniä metsästä. Säät ovat olleet otolliset ja tulin takaisin mökille runsaan saaliin kanssa. 

En niitä sieniä metsässä puhdista, saa Ulla hoitaa sen puolen. Ja elän toivossa, että hän kyllästyy puhdistukseen eikä enää aja minua metsään.

Henkilövaa'an mukaan tässä on sieniä yksi kilo!

Saaristorastit

Tänään suunnistusta Nauvossa.

Sanoin vaimolle lähtiessäni, että helteen takia otan kahden kilometrin radan ja tulen aikaisin mökille

Kerroin tämän ratamestarille ja hän kysyi, että osaanko suunnistaa.
Sanoin, että viimeisten esitysten mukaan en osaa, mutta olen pari tuhatta suunnistusta tehnyt ja periaatteessa siis osaan.

Hän ei suostunut myymään lyhyttä rataa vaan tyrkytti 3,5 km radan. Koska olen heikko vastustamaan niin suostuin. Ja leimasin Emittini kartan myynnissä.

Lähtö oli puolen kilometrin päässä ja siellä huomasin, että Emit unohtui varmaan autoon, jossa kävin kartan oston jälkeen. Lähdin matkaan ilman ajanottoa.

Ykkönen löytyi hyvin, samoin kakkonen vaikka olin vielä nousemassa ylemmäs, kun näin rastilipun.

Kolmoselle käytin apunani tietä ja nelonen oli lyhyt siirtymä etelään.

Viitoselle suunnittelin meneväni tielle ja pellon kulmasta nousta mäkeen. Tuo vihreä tien jälkeen oli niin sankkaa viidakkoa, että päätin kiertää sen eli rastilta olisi pitänyt lähteä suoraan itään.
Isossa mäessä oli paljon enemmän käyrää ja jyrkänteitä kuin kartassa. Olin kyllä kartalla suota ennen olevan suon suhteen, mutta silti rastille meno otti aikaa.

Loppu tarkasti ja rastitkin löytyivät hyvin.

Alkaa taas uskoa, että osaan sittenkin suunnistaa.

Ja selvisin myös hyvin korkeuskäyristä, nousua tuli yli 200 metriä!

Hain autosta Emittini ja kävin ilmoittamassa maalissa, että olen hengissä ja löytänyt kaikki rastit. Sain jopa ajan, mutta se ei ollut ihan oikea aika.

Parkkipaikka oli Dalkarby sanan D-kirjaimen kohdalla.