Olen taas kärsinyt vahvasta huimauksesta.
Viime viikolla korvavaikku teki tulpan oikeaan korvaan niin, että en kuullut sillä mitään.
Minulla on ainetta vahan poistoon ja se toimii siihen hyvin.
Pienenä rasitteena sen käytössä on se, että seuraavana päivän jouduin kävelemään seiniä pitkin.
Seuraavana päivänä tasapaino oli taas normaali, joka tarkoittaa minulle nykyisin sitä, että tämä huimaus on lievää. Mutta en voi katsoa ylös enkä alas - jos niin teen niin kaatuminen on lähellä.
Tänä aamuna tilanne oli taas päällä ja kävelystä ei tullut mitään.
Totesin, että nyt lienee aika tarttua härkää sarvista ja aloin tutkia turkulaisista lääkäriasemista henkilöä, jolla olisi kokemusta huimauksesta.
Sellainen löytyi Mehiläisestä ja sain varattua häneltä ajan huomenna illalla.
Olis se aika hienoa, jos pääsisi viettämään normaalia terveen ihmisen elämää - jos nyt tämän ikäinen enää siihen milloinkaan yltää! 😐
 |
| Kuvakaappaus Googlen sivuilta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti