Kaarinan syysmaraton

Kun tämä suunnistus ei oikein suju, niin keskustelin tänään Kaarinan syysmaratonin vetäjän kanssa.

Kerroin, että juoksin maratonin Kaarinassa v. 2011, silloin tämä tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran. Sen jälkeen olen ollut järjestellytehtävissä joka vuosi.
Sanoin, että ensi syksynä en ehkä ole mukana järjestelemässä, vaan tarkoitukseni on juosta siellä.

Hän tietää tämän hetkisen kuntoni ja ehdotti, että voisin toimia peräpään valvojana ja seitsemän tunnin jäniksenä. Kerroin välittömästi, että kiinni veti.

Lisäksi kun olen tällaisessa vastuullisessa tehtävässä, niin minun ei tarvitse maksaa osanottomaksua.

Mahtaako tästä mennä amatöörioikeudet?

Silloin 14 vuotta sitten olin vielä niinkin hyvässä kunnossa, että aikaa meni alle viisi tuntia.

H-hetki on 18.10.2015 klo 11.10.

SAATANAN TUNARI!

Eilen vanhaa ateistia koeteltiin Isän kädestä.

Epäilen, että asialla oli tämä uusi paavi – oma isäni ei meikäläistä isommin koetellut. Ei kauheasti ollut syytäkään, olin varsin kiltti ja kuuliainen lapsi.
Lähdin aamulla kohti Ylänettä suunnistuskisoihin.

Sain moottoritiellä hyvän peesin 700-sarjan Bemarista, ratin takana ei ollut mikään nuori hurjapää joten vauhti oli ihan asiallista ja jopa laillista. Moottoritien päättyessä minun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, mutta aamu-unisena jatkoin seuraamista. Heräsin vasta Auran jälkeen ja käänsin pikkutielle, jota en ollut ennen ajanut.

Sen varrella näki maaseudun tilan. Tien varrella oli runsaasti autioita rapistuneita maataloja. Pienviljelijät olivat eläköityneet ja lapset eivät jatkaneet raskasta, heikosti kannattavaa työtä. Pellot olivat myyty tai kesannolla.

Reitinvalintavirheestä huolimatta sain kartan käteen ja syöksyin metsään.
Ykköselle luin karttaa ja käyriä tarkoituksena saapua rastin suuntaan menevälle polulle. Sitä en löytänyt mutta selvisin kyllä kohtuudella ykköselle.

Kakkoselle mennessä olin kartalla vielä parisataa metriä ennen rastia, mutta sitten tein käsittämättömiä kiemuroita, ajattelin jo keskeyttää.

Kolmoselle luin taas karttaa huonosti ja hirveän mutkan, rastilla sain kiinni kaksi minuuttia ennen minua lähteneen.

Tiemme erosivat ja loput rastit menivät ihan kohtuudella. Ennen 6-rastia tullessani alas avokalliolta, kompastuin johonkin oksaan tai kiveen ja tulin maahan rintakehän ja oikean käden varaan. Käsi oli veressä, naama mudassa ja kylkiluut murtuneina.

Olin niin pahan näköinen, että ensiapu ohjasi minut paikattavaksi.
Pikaisen hoidon jälkeen ajoin kotiin, tunnin ajomatka…

Pikainen suihku ja auton pakkaus, nokka kohti Nauvoa.
Matkalla alkoi särkyneet paikat särkeä, mökillä pummasin Ullalta Panadolia ja sen avulla pystyin jatkamaan elämää.

Mitään en pystynyt tekemään. Syvään hengitys oli mahdotonta, kun kylkiluuhun sattui.
Oikealla kädellä ei pystynyt tekemään mitään, se oli täysin voimaton ja sitä särki mahdottomasti. Iltaa kohden helpotti, särkylääke alkoi toimia.
Pystyin sentään nukkumaan runsaat neljä tuntia.

Ilmeisesti jään henkiin...

Laskujeni pummeihin hukkui aikaa lähes 30 minuuttia.
Se on ennätykseni - liikkeellä oli Saatana tunari! 😓😡

15 vuotta sitten

Jäin eläkkeelle 15 vuotta sitten.

Aloitin työelämäni Projectan palveluksessa ja ensimmäis
en kerran kävin kansainvälisillä puuntyöstökonemessuilla vuonna 1973. Messut pidettiin vuorovuosina Hannoverissa ja Milanossa. Ensimmäiset messut joissa kävin olivat Hannoverissa.

Silloin ennen nämä messut olivat erittäin tärkeä tapahtuma, joissa tavattiin konetoimittajia kaikkialta maapallolta. Mukana oli runsaasti asiakkaita myös Suomesta.

Jäin siis eläkkeelle kesäkuussa 2010 ja juhlat asian tiimoilta pidettiin Milanossa Interbimall-puuntyöskonemessuilla tasan 15 vuotta sitten.

Yksi italialaisista päämiehistämme järjesti pienimuotoiset juhlat kunniakseni – tai sitten siitä syystä, että pääsivät minusta vihdoin eroon 37 vuoden jälkeen!
Tarjolla oli oikein täytekakkua kynttilöineen. En kyllä muista kuinka monta kynttilää kakun päällä oli ja mikä niiden merkitys oli.

Puheita pidettiin, spumantea nautittiin ja kuvista päätellen hauskaa oli.

Vuosien varrella kävin kyllä monilla muillakin konemessuilla ympäri maailmaa, mutta nämä kaksi olivat tärkeimmät.

Niinpä sekä Hannover että Milano tulivat tutuiksi. Tosin pääasiassa tutustuminen rajoittui messualueeseen, hotelleihin ja ravintoloihin…

Kuten kaikki minut hyvin tuntevat tietävät nautin suunnattomasti keskipisteenä olemisesta.
Mukana juhlissa oli pääasiassa italialaisia päämiehiä (ja -naisia), työkaverini ja muutama suomalainen asiakas.

Varsin miehisellä alalla juhlista löytyi sentään kaksi naistakin kuvaan.
Toinen on asiakkaamme vaimo ja toinen itävaltalaisen päämiehemme myyntipäällikkö.

TurkuRastit

Yli kahden viikon tauko suunnistuksissa - laiskuus ja pummailu aiheutti tauon.
Turun keskiviikkorasti suunniastettiin Ilmarisissa, siellä oli käytössä täydennetty kartta.

Ensiksi kiitos ratamestarille, ettei tarvinnut mennä pahimpiin ryteikköihin.

Siksi varmaan jaksoi ihan pikkuisen juosta loppuun asti.

Ykköselle kiersin vahvaa polkua, kun täällä näitä polkuja on paljon enemmän kuin kartassa näkyy. Eli pelasin varman päälle.

Kuutoselle saakka rastivälit olivat helppoja, joten en pystynyt niissä tekemään virheitä.

Seiskalle peesasin edellisellä rastivälillä minut ohittanutta Liedon Parman rouvaa. Ei olisi pitänyt, hän jatkoi pummia minua pidemmälle. Runsas minuutti siinä hukkui.

Ysillä hän sai minut uudelleen kiinni ja meni ohi.

Kympille mennessä menin alikulun jälkeen suoraan rastille, mutta en uskaltanut mennä jyrkänteeltä alas rastille vaan jouduin tekemään 15 metrin mutkan. Tämä rouva kiersi fiksusti alakautta, mutta nousi minut nähdessään turhaan ylös ja leimasin ennen häntä.

Maaliin saman alikulun kautta ja sen jälkeen valitsin väärän polun ja jouduin koukkaamaan jyrkkää rinnettä maalilipulle.

Gaia

Saimme pariksi päiväksi Gaian hoitoon.

Se on hieman taas rauhoittunut ja jos toisia koiria ja pyöräilijöitä ei olisi mailla eikä halmeilla, niin koiran hihna voisi olla pikkusormen varassa.

Mutta kun niitä täällä on, niin hihnan pitää omata 200 kg vetolujuus.

Muuten se on harmiton otus kun vaan muistaa rapsutella sitä runsaasti.

Nukkuu yönsä sikeästi paitsi eilen.
Sen jälkeen kun olin mennyt nukkumaan, se haukkui pari kertaa, kun naapurin pysäytti autonsa kadulle ikkunamme eteen. Mutta silloin olin vielä hereillä.

Ja kolmannen kerran yhdentoista jälkeen, silloin olin jo unessa. Se rauhoittuu kyllä, kun hieman sitä silittelee ja kertoo, että kadulla saa ajaa autoa niinkin myöhään illalla.

Tästä huomaa, että koira elää normaalisti ruutukaava-alueen ulkopuolella!

Tämä on Gaian mielipaikka.
Voi katsoa ulos ja vahtia reviiriään.
Ja pitää huolta, etten minä pääse livahtamaan ulos hänen huomaamattaan!

17-vuotiaana neito on kauneimmillaan

Kävimme oikein Tampereella asti.

Pojantyttäremme täytti 17 vuotta ja sitähän sanotaan, että silloin neito on kauneimmillaan.

Tämän käynnin jälkeen voin hyvillä mielin todistaa, että näin on!

Vaikka saattaahan tuo tuosta vielä pikkuisen kaunistuakin…

Mutta jo nyt pahaa pelkään, että aika moni poika menettää sydämensä.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... 💖

Lähin tähtemme

Yöllä voi nähdä mielettömästi tähtiä, jos on hyvä kaukoputki. Paljain silminkin määrä on sadoissa.

Päivällä voimme nähdä vain yhden tähden, se on tämä oma aurinkomme.
Olen koko ikäni ollut kiinnostunut avaruudesta, maailmankaikkeudesta ja mistä tämä maailma on alkanut, syntynyt ja mihin se päättyy.

Kuulun Ursaan, se yhdistys, joka liittää yhteen meidät tähtiin hurahtaneet.
Ursa kustantaa lehteä Tähdet ja avaruus.
Siellä esitellään kaikkea alaan liittyvää ja lehti sisältää paljon kuvia avaruuden ilmiöistä.

Viime numeron takakannessa oli hieno kuva meitä lähinnä olevasta tähdestä.
Me kutsumme sitä nimellä Aurinko.

Muut tähdet ovat meille pelkkiä pisteitä taivaalla, mutta Aurinko on muutakin kuin kellertävä pallo.

Petrus Kurpan ottamassa kuvassa voi nähdä runsaasti yksityiskohtia tästä atomivoimalasta, joka on mahdollistanut elämän maapallolla.

Aurinko.
Kuvakaappaus Tähdet ja avaruus -lehden takakannelta.
Kuvan copyright Petrus Kurppa.