SAATANAN TUNARI!

Eilen vanhaa ateistia koeteltiin Isän kädestä.

Epäilen, että asialla oli tämä uusi paavi – oma isäni ei meikäläistä isommin koetellut. Ei kauheasti ollut syytäkään, olin varsin kiltti ja kuuliainen lapsi.
Lähdin aamulla kohti Ylänettä suunnistuskisoihin.

Sain moottoritiellä hyvän peesin 700-sarjan Bemarista, ratin takana ei ollut mikään nuori hurjapää joten vauhti oli ihan asiallista ja jopa laillista. Moottoritien päättyessä minun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, mutta aamu-unisena jatkoin seuraamista. Heräsin vasta Auran jälkeen ja käänsin pikkutielle, jota en ollut ennen ajanut.

Sen varrella näki maaseudun tilan. Tien varrella oli runsaasti autioita rapistuneita maataloja. Pienviljelijät olivat eläköityneet ja lapset eivät jatkaneet raskasta, heikosti kannattavaa työtä. Pellot olivat myyty tai kesannolla.

Reitinvalintavirheestä huolimatta sain kartan käteen ja syöksyin metsään.
Ykköselle luin karttaa ja käyriä tarkoituksena saapua rastin suuntaan menevälle polulle. Sitä en löytänyt mutta selvisin kyllä kohtuudella ykköselle.

Kakkoselle mennessä olin kartalla vielä parisataa metriä ennen rastia, mutta sitten tein käsittämättömiä kiemuroita, ajattelin jo keskeyttää.

Kolmoselle luin taas karttaa huonosti ja hirveän mutkan, rastilla sain kiinni kaksi minuuttia ennen minua lähteneen.

Tiemme erosivat ja loput rastit menivät ihan kohtuudella. Ennen 6-rastia tullessani alas avokalliolta, kompastuin johonkin oksaan tai kiveen ja tulin maahan rintakehän ja oikean käden varaan. Käsi oli veressä, naama mudassa ja kylkiluut murtuneina.

Olin niin pahan näköinen, että ensiapu ohjasi minut paikattavaksi.
Pikaisen hoidon jälkeen ajoin kotiin, tunnin ajomatka…

Pikainen suihku ja auton pakkaus, nokka kohti Nauvoa.
Matkalla alkoi särkyneet paikat särkeä, mökillä pummasin Ullalta Panadolia ja sen avulla pystyin jatkamaan elämää.

Mitään en pystynyt tekemään. Syvään hengitys oli mahdotonta, kun kylkiluuhun sattui.
Oikealla kädellä ei pystynyt tekemään mitään, se oli täysin voimaton ja sitä särki mahdottomasti. Iltaa kohden helpotti, särkylääke alkoi toimia.
Pystyin sentään nukkumaan runsaat neljä tuntia.

Ilmeisesti jään henkiin...

Laskujeni pummeihin hukkui aikaa lähes 30 minuuttia.
Se on ennätykseni - liikkeellä oli Saatana tunari! 😓😡