Tänään sain suunnistaa Paimion Preitilässä.
Kahden viikon takaisen pienen epäonnistumisen jälkeen lähdin tänään metsään sillä mielellä, että A) en kaadu ja B) en pummaa.
En kaatunut enkä isommin pummannutkaan, joten usko taitoihin palautui.
Kunto on kyllä samaa luokkaa kuin suunnistustossut maalissa. RAPAISIA MOLEMMAT!
Ei tästä oikein mitään voi kertoa. Tarkasti ja polkuja pitkin, kun maasto oli aika hidasta meille, joiden jalka ei nouse edes mustikan varpujen yli.
Rastivälillä 6-7 reittiviivani väittää, etten mukamas ole osunut polulle. Kyllä minä sitä polkua tallasin, joten virhe on kartanpiirtäjän ei minun!
Alkuverryttely tuli tehtyä hyvin - matkaa lähtöön yli kilometri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti