OHI ON ???

Sunnuntai ja suunnistus, voisiko sitä aikaansa paremmin käyttää?

Turku Rogaining Sprint meni hieman alakanttiin.
Tein suunnitelman, jota ei olisi ollut mahdollista toteuttaa minun voimillani.

Mutta yrityskin loppui, kun menin rastilta 33 rastille 95.
Rastivälin puolessa välissä alamäessä onnistuin jälleen kaatumaan, löin polveni, sain siihen ruhjeen, mutta luusto säilyi ehjänä. Ontuen lähdin kohti mäkeä, jossa oli rasti 95.

Kunnes tajusin, että karttani oli pudonnut kaatuessani, mutta jatkoin matkaa kaatumispaikalta kun suunta oli hyvin tiedossa.
Sadan metrin jälkeen huomasin asian. Ei siis auttanut muu kuin palata takaisin etsimään karttaa. En sitä heti löytänyt, mutta löytyihän se parin mutkan jälkeen ja matka jatkui.

Tämän rastin jälkeen kävin hakemassa 88:n ja palasin 95:lle, siitä kun siitä sai pisteet kahteen kertaan, kun kävi välillä toisella rastilla.

Hain vielä rastit 97 ja 108 ja hölkkäsin maaliin.

Ensimmäisen kaatumisen jälkeen kaaduin vielä kaksi kertaa, mutta ne tapahtuivat pehmeästi.

Veljeni joutui lopettamaan suunnistusuransa minun iässä juuri tasapaino-ongelmien takia.

Taitaa sama kohtalo olla minullakin pikaisesti edessä!
Talvella vielä pääsee suunnistamaan Street Orienteeringillä – siinä voi tehdä reitin niin, ettei joudu risukkoihin. Ja sprintit ovat myös ystävällisiä tasapainottomalle suunnistajalle.

Rastin viimeinen numero ilmoittaa siitä saadut pisteet.
Minä keräsin 36 pistettä, kilpailun paras sai lähes viisi kertaa minun saaliini.
Eli tämä kartta on vain pieni osa kokonaisuudesta!