Satarastit, Littoinen

Kehuivat kutsussa, että käytössä on uusi kartta. Kysyin lähdössä kun sain kartan, mistä sen erottaa vanhasta. En saanut vastausta, mutta näyttäisi siltä, että korkeuskäyrien väri on vaaleampi kuin vanhassa kartassa!

Heti ykkösellä minuutin pummi, kun kivikon ylitettyäni lähdin väärään suuntaan.

Seuraava virhe tuli, kun neloseltä lähtiessäni en käyttänyt kompassia ja tein kunnon mutkan pohjoiseen...

Loppu meni haparoiden väsymyksen ja jalkojen voimattomuuden takia kivikoissa ja rinteissä. Varsinkin nousu ysille oli tuskien tie.

Loppumatkan kyselin itseltäni onko tässä touhussa mitään järkeä.
Tiedän vastauksen omalta kohdaltani - ei ole!
Silti pelkään pahoin, että pian löydän taas itseni metsän siimeksestä kartta kädessä.

Vaikka lahjani viittaavat siihen, että minun pitäisi mennä metsän siimekseen ilman karttaa ja maata siellä selälläni ihailemassa pilvien liikettä...

Äänestämässä

Kävimme tänään Ullan kanssa äänestämässä – ajoimme Skanssiin jo eilen samassa tarkoituksessa, mutta jono oli niin pitkä, että käännyimme takaisin.

Tänään jonotus kesti alle puoli tuntia, kohtuuttoman pitkä aika kiireiselle eläkeläiselle. 😂

Äänestimme sekä kuntavaaleissa että aluevaaleissa. Kuntavaalien äänestyslippu oli puhtaan valkoinen. Aluevaaleissa se oli punertava – sanoin että helppo muistaa kun niillä valittiin hyvinvointialueen päättäjät. Ne vievät rahat meidän vanhusten hoidolta ja sehän tietää verisiä aikoja.

Päivällä radiossa kerrottiin, että näitä kaksoisvaaleja on ollut ennenkin.
Esimerkiksi kun Manu valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi, niin äänestettiin suoraan presidenttiehdokkaita ja eri lipukkeella valitsijamiehiä.

Tästä minulla ei ollut mitään muistikuvaa, mutta äänestin niissäkin vaaleissa kuten kaikissa muissakin vaaleissa, joihin minulla on ollut oikeus antaa ääneni.
Kuntavaaleissa äänestin Olli Mannia – hän kun kertoi, ettei äänestä raitiovaunuliikenteen puolesta.

Valkohäntäpeura

Olimme lähdössä äänestämään, kun katsoin ikkunasta ulos.
Siinä oli parin metrin päässä Peura syömässä vuorenkilven lehteä.

Tarkemmin kun katseli, niin sillä oli oikea etujalka loukkaantunut - se ei varannut sille jalalle lainkaan.

Yleensä vuorenkilpi ei kelpaa millekään eläimelle, mutta viimeisen viikon aikana sitä käyty syömässä. Lienee tälle kapiselle eläimelle ainoa ruoka, johon voimat riittävät?

Ilmoitin asiasta eläinsuojeluun. Jos se on kapinen, niin olisi varmaan parasta saada se pois päiviltä.
tietysti saattaa olla myös mahdollista, että eläin vaihtaa karvansa kesäaikaan!

Tarkkana se pälyili, kun minä kuvasin sitä ikkunan läpi.
Välillämme oli ikkunan lasit ja vajaat kaksi metriä!

Tässä näkee etujalan, joka ei ole todellakaan terve!

Nauvossa

Lähdimme keskiviikkona Nauvoon.

Sää oli hieno, perillä 14 astetta, aurinko paistoi eikä tuulikaan häirinnyt.
Tosin pakkotyömaalla ei ollut oikein tarjolla ulkotöitä.

Ensin piti siivota kämppä niin, että siellä voi tehdä ruokaa ja yöpyä.
Joten sängyt ja patjat piti tuulettaa ja vuoteet sijata. Olimme hankkineet uuden lämpöpeiton ja kun sen laittoi päiväksi lämmittämään niin illalla oli lämmin peti odottamassa.

Kun tuvan sai kuntoon niin siirryin saunalle. Kiukaan asentaminen vei aikaa, mutta sain sen lopulta illaksi kuntoon.

Minä kun en enää nykyään ole mökki-ihmisiä, niin yö meni huonojen unien kanssa. Oma sänky kotona on parasta, mitä tämän ikäinen ihminen tarvitsee!

Torstaiaamuna lämmitin saunan ensimmäisen kerran tänä vuonna. Tosin en saunonut, koska uusi kiuas pitää lämmittää kuumaksi, jotta kiukaan käryt poistuvat ilmaan. Ja todella sieltä tuli savuja saunaan, vaikka piippu veti hyvin. Ja kiukaan 30 litran vesisäiliö lämpeni huomattavasti nopeammin kuin vanhan kiukaan.

Laitoin myös vesijärjestelmän kuntoon ja pesin auton ensimmäisen kerran tänä vuonna.

Vielä piti vaihtaa maitokärryihin uudet renkaat. Hyvin ne vanhatkin kestivät 25 vuoden auringonpaisteen – kilometrejä ei renkaille paljoa sinä aikana kertynyt.
Illaksi palasimme kotiin.

Sitruunperhosia oli paljon ja yksi nokkosperhonenkin näkyi!

Krookus kukki kauniisti keittiön ikkunan alla.

Harmaahaikara seisoi vastarannalla.
Kuva otettu siis kaukaa ja laatu siksi heikko.

Kiukaan ensipoltto.
Saunan lattia ehkä vaatisi uusimista, mutta ei vielä minun elinaikanani! 😅

Vuoristokiipeilyä

Olin varustautunut tänään suunnistamaan kortteleissa, mutta lietolaiset olivat tehneet radan metsämaastoon.

Kaiken lisäksi reitti oli pelkkää nousua tai laskua - onneksi kalliot olivat kuivat, muuten olisin ollut lenkkareillani monta kertaa turvallani.

Kartan mittakaava oli 1:4000 ja se teetti muutaman virheen.
Ensimmäinen tuli rastilla 3, vauhdikkaasti sata metriä pitkäksi, sitten palasin alas rastille ja nousin takaisin ylös.

Sitten oli pari rastiväliä hieman tasaisempaa ja rastit löytyivät.
Kuutoselta noustiin melkein pilvien yläpuolelle ja jalat alkoivat täristä.

Seiskan jälkeen olin niin hapoilla, etten ymmärtänyt kartasta mitään.

Kasi löytyi, mutta eteneminen muuttui kävelyksi - kaiken lisäksi hyvin hitaaksi kävelyksi.

Pari kertaa harkitsin vakavasti keskeyttämistä, jalat olivat aivan hyytelönä.

Nousua tuli 154 metriä Garminin mukaan. Olin kyllä matkalla sitä mieltä ainakin kilsa nousua oli tullut jo puolessa matkassa.

Kun pullamössöpoika on koko talven suunnistanut Street Orienteeringia kaupunkien kaduilla, niin ei siellä voimat kehity.

Tarttis varmaan tehrä jottain. Mutta mitä - siinäpä vasta visainen kysymys!

Lähtö urheilukentän luoteiskulmasta.