Ikimuistoinen matka

Teimme tuttavapariskunnan kanssa pikaisen risteilyn Tukholmaan ja takaisin.

Kun molempien perheiden paremmat puolisot käyttävät rollaattoria pidemmillä kävelyillä, niin otimme mukaan laivalle auton, johon saimme mukaan riittävästi tavaraa. Eikä tarvinnut kävellä pitkiä käytäviä satamassa.

Matka sujui hyvin, söimme ja joimme hyvin – lukuun ottamatta paluumatkaa, jolloin kuski joutui olemaan mietojen nesteiden varassa.

Pienenä haittana oli myös se, että paluumatkalla pelasimme korttia FastLane baarissa. Lähellä pöytäämme oli ovi kannelle ja tupakoitsijat kulkivat sitä nauttimaan häkämyrkytystä.

Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta tupakoimatta ja elin sellaisessa harhaluulossa, että vain ani harvat polttavat enää nykyään.
Mutta se ovi kävi koko ajan ja ulkoa puhalsi pöytäämme raikasta kaksiasteista ilmaa. Minulla on olematon ääreisverenkierto ja sormeni olivat kohmeessa pelin jälkeen.

Tästä siirryimme ruokailemaan. Minä otin tietenkin kunnon sisäfilepihvin, vaikka olimme kalaravintolassa. Ruokaryypyksi otin 2 cl skottiviskiä, vaikka juuri minä olin se autokuski. Alkoi veri välttävästi kiertämään.

Laiva tuli satamaan ja pääsin ajamaan ulos laivasta toisena. Ajoin viskin takia nopeusrajoituksen 20 km/h mukaisesti ja edessäni ajanut auto katosi horisonttiin.
Tullia ei ollut ja vanhana turkulaisena kadotin opastuksen ulos satamasta ja päädyin ajamaan Viking-Linen autojen sisääntuloon.

Koska meillä ei ollut lippuja toiseen risteilyyn, pysähdyin ennen lippujen tarkistusta ja kävin kysymässä, miten täältä pääsisi pois. Sain vastauksen, että pitää ajaa takaisin yksisuuntaista väylää väärään suuntaan. Minua kehotettiin ajamaan varovaisesti vasenta reunaa – lipuntarkastaja totesi hymyillen, etten ollut ensimmäinen virheen tehnyt.

Koko tämän virheprosessin ajan seuralaiseni nauroivat hillittömästi – joko sen kirvoitti vahingonilo tai laivalla nautitut juomat. Varsinkin tuttavapariskunnan vaimo iloitsi vilpittömästi. Hänen miehensä mainitsi, ettei ole vuosiin nähnyt vaimoaan näin iloisena.

Minunkin mielestäni matka onnistui loistavasti ja päätös täydellisesti johtuen maagisista kyvyistäni loihtia iloa ja hymyä tähän synkkään maailmanpoliittiseen ilmastoon.
Vaikka tein sen tällä kertaa tahattomasti... 😃

Tässä ohitamme Nauvoa paluumatkalla.
Kuvassa on ensimmäinen vaimoni ja taustalla Lövskärin majakka.
Matkaa tästä on mökillemme noin kolme kilometriä.
Noilta vesiltä olen nuorempana narrannut monta ahventa.

Paluumatkalla tuuli nousi Ahvenanmerellä aika kovaksi.
Laiva hiukan keinahteli ja pärskeet nousivat hyttimme ikkunan tasolle.