Lemmenjoella

Kuuntelin tänään Kansanradiota toisella korvalla.

Siellä yksi lappalainen kertoi tarinaa Lapin Jounista, joka oli kiertänyt maailmaa ja nähnyt ja kokenut kaiken. Oli eksynyt Vatikaaniin ja paavi oli pyytänyt hänet kanssaan parvekkeelle siunaamaan katsomaan tullutta kansaa. 

Kertoja oli mukana katselemassa tapahtumaa ja hänen vieressään oli pari kiinalaista. Ne kysyivät häneltä, että tiedätkö kuka tuo pipopäinen on tuolla parvekkeella Jounin kanssa!

Minä kuulin tämän tarinan joskus 40 vuotta sitten Lapissa, mutta päähenkilö oli silloin Piera Jomppanen, yksi aikansa tunnetuimpia kullankaivajia.

Minä kohtasin Pieran syyskuussa 1972 Lemmenjoella, kun olimme Matin, Riston ja Eeron kanssa ruskavaelluksella.

Piera oli huuhtomassa kultaa ränninsä ääressä, kun tulimme paikalle.
Sain minäkin heittää yhden lapiollisen hiekkaa ränniin, mutta ei siitä mitään löytynyt.
Rahavarat olivat silloin sen verran heikot, että ostin Pieralta vain hopeisen hipun, josta teetin Ullalle kaulariipuksen.

Minulla oli mukana vaelluksella patterikäyttöinen transistoriradio.
Se toimi vain ylhäällä tunturissa ja jouduimme kiipeämään tunturiin, jotta voimme kuunnella selostuksen Munchenin 5000 metrin finaalijuoksusta.

Riemullamme ei ollut rajaa, kun Lasse pesi kovan porukan. Sitähän me odotimme – emme me turhaan olisi kiivenneet tunturin laelle.

Kuvassa minä takanani reppu, joka painoi noin 20 kiloa.
Taaempana Risto vastaava pakkaus selässä.
Viikon vaelluksella tarvitaan varusteita ja ruokaa.
Ei noita varusteita ilman energiaa jaksa kantaa. 

Tässä kullankaivaja Piera Jomppanen ja ränni.
Hänellä oli yhtä komea parta kuin minulla siihen aikaan.
Oman partani jouduin ajamaan seuraavana keväänä kun opiskelut päättyivät
ja jouduin hakemaan työpaikkaa.
Piera kun ei ottanut minua apumiehekseen...