Nauvossa

Tulimme taas viettämään muutamaa hellepäivää Nauvoon ikivanhaan hirsitaloon.

Sitä on lähes mahdoton pitää lämpimänä talvella, mutta näin kesällä se pitää lämmön kyllä ulkona. Varsinkin, jos tekee ruuan ulkona grillissä, ei pidä ovia auki ja hengittää ulospäin vain ollessaan ulkona.

Ja ulkotöitä täällä kyllä riittää.
Nurmikot ja käytävät piti ajaa, jotta punkit pysyisivät loitolla.
Ja kun Ulla katseli ympärilleen, hän löysi paljon tekemistä ulkona – minulle.

Vähiin ne työnteot jäivät, kun piti käydä aamulla juoksemassa tai pyöräilemässä. Nekin tuppasivat jäämään lyhyiksi, ei sitä tällä iällä jaksa helteellä muuta ulkotyötä tehdä kuin kitata olutta terassilla!

Tänään sentään ryhdistäydyin, kun tein aamulla 30 km pyörälenkin sähköisellä avustuksella.
Palkinnoksi sain tarjota rouvalle päivällisen Nauvon kirkonkylässä!

Juuri ennen maaliviivaa kuvaaja sai pyydystettyä minun kuvaan.
Kuvaus tapahtui kun olin helteessä suunnistanut kaksi tuntia.
Tai itse asiassa minuutin alle.
En siis nuku, vaikka molemmat silmät ovat kiinni! 😜

Torstaiaamuna kamera löysi valkohäntäpeuran naapurin metsästä.

Perjantaiaamun pyörälenkki.
Lähtö ja maali Sexnappan kylässä.

Luontokuvia

 Tänään onnistuin kuvaamaan luontoa.

Ensin Nauvon riistakamerassa oli lähikuva hirvestä.

Ja aamukävelyllä ulkoilutiellä vaskitsa ylitti kulkuväylää.
Jäin valvomaan, että se pääsee terveenä tien yli ja otin siitä hieman kuvia.

Molemmat asiat onnistuivat!

Harvoin olen päässyt kännykällä lähikuvaamaan vaskitsaa. 😀

Harvoin se hirvikään tunkee itseään aivan kameran linssiin kiinni!

Voittoisa Turku Rogaining Sprint

Tänään ei vanhat luut palelleet, kun lämpötila huiteli parhaimmillaan 28 astetta.

Suunnistustehtävä oli tosi vaikea. Teitä ei juuri päässyt käyttämään ja metsä ei ollut mitään helppoa edetä.

Alkuun kohti luodetta rastille 158. Sieltä koukkasin 166:lle - se taisi olla virhe.

Sitten lähdin länteen 154-169-78-159 ja juomarastille 70.
Pisteitä oli kertynyt hyvin, mutta voimatkin olivat höyrystyneet taivaan tuuliin.

Juomaa ja geeliä nauttiessa tein suunnitelman loppumatkalle uusiksi.

Pitkä siirtomatka 147:lle ja sieltä 137:lle, jonka sai tuplata käymällä välillä jollakin toisella rastilla.

Siis 161 ja äkkiä takaisin rastille 137.
Siellä hengitin syvään, mittasin matkaa maaliin ja totesin, että rastit on haettu ja kiire on kova, ettei tule sakkoa myöhästymisestä.

Vanhana naantalilaisena totesin, että nopeimmin pääsen tielle menemällä kallioita pitkin kaakkoon. Siellä kulki jonkinlainen polku ja pääsin tielle.

Loppumatkalla syke oli koko ajan punaisella alueella ja naama hohti myös kuin saaristolaismökin punamaalinen seinä.

Maltoin sentään kävellä jyrkimmät ylämäet, kun ajattelin, ettei omaishoitajan parane vielä kuolla. Syke nousi pahimmillaan 167:ään - en muista koska viimeksi noin ylös on pulssi noussut.

Ukko Yli-Jumala ei vielä huolinut minua täyshoitolaansa, ehdin maaliin puoli minuuttia ennen määräaikaa ja urakkani palkittiin Pojat75-sarjan voitolla niukalla kolmen pisteen erolla.

Tässä kartassa kaikki rastit.
Lisäksi meille annettiin suunnistuskartta, jolla pystyi hakemaan rastit.

Aamulla Garmin tervehti minua iloisella viestillä.
Kertoi, että olen lyömätön tämän päivän kisassa.
En ollut voitosta ollenkaan niin varma kuin Garmin!

TurkuRastit

Ensimmäiset kuusi rastia menivät kohtuullisesti, vaikka pieniä kupruja tulikin.

Seiskalle mennessä hain polun, kun en halunnut mennä vihreää reunaa. Ennen rastia vähän pitkäksi ja paluu rastilta polulle uraa, joka oli yhtä hyvä edetä kuin se polku. Minuutin pummi.

Välillä 8-9 päätin toteuttaa Metsänpojan ohjetta suojuoksusta. Tosin ei se mun voimilla juoksua ollut!

Parilla seuraavalla välillä yritin väistellä pystyvihreää kohtuullisella menestyksellä.

En ollut kovin tyytyväinen suoritukseeni, mutta sijoitus 27/117 oli ihan hyvä.

Satarastit

Vaihteeksi metsäsuunnistusta, sitä jossa olen tehnyt isoja töppäyksiä tänä vuonna.

Olen alkanut epäillä, että vinttikammarissa viiraa oikein kunnolla.
Vaimo kysyi, että vastako sä nyt sen itse huomaat! 😂

Tänään ykkönen putkeen, mutta kakkosella jo virhe - seurasin edellä meneviä, mutta ymmärsin korjata aiemmin ja olin rastilla ennen heitä.

Sitten aloin suunnistaa itsenäisesti ja tulosta alkoi syntyä.

Vasta ysillä alkoi tulla vaikeuksia, kun en malttanut laskeutua vauhdilla alas mäeltä. En siis ihan tarkkaan tiennyt missä olen, mutta hidastelusta ei suurta virhettä syntynyt, kun olen niin jumalattoman hidas muutenkin.

Kunto on niin huono, että vähänkin korkeammat mustikanvarvut muuttavat etenemisen taaperteluksi.

Olisko kunnon mäkitreenit nyt paikallaan???

Luonnon helmassa

 Saimme viettää viisi päivää Nauvon eläintarhassa ja kukkameressä.

Tänä aamuna, kun katselin keittiön ikkunasta ulos, siellä käyskenteli yksi valkohäntäpeura kaikessa rauhassa vierasmökin editse.

Ja päivää aikaisemmin riistakameraan osui yksi hirvi. Naapurimme – vakiasukas – kertoi, että se oli emon vierottama viimevuotinen vasa ja se on liikkunut tässä lähellä hyvin pienellä alueella.

Viime päivien lämpimät, aurinkoiset säät ovat saaneet kukat puhkeamaan.

Hennonvihreät koivikot ovat samalla muuttuneet nopeasti kesän vihreään väriin.
Myös kirsikkapuut kukkivat, mutta meidän on valkokukkaisia ja ne eivät ole niin näyttäviä kuin punasävyiset kukinnot.

Kevätesikot ovat myös puhjenneet ja unikkommekin alkavat kukkia.

Huolimatta tästä paratiisin omaisesta maisemasta, lähdimme tänään kaupunkiin ja taloon, jossa on vesiklosetti!

Haarapääskyt ovat saapuneet.
Kaksi istuskeli sähkökaapelilla viiden metrin päässä toisistaan.
Kun uros lennähti toisen viereen niin se lähti vielä pois.

Viimevuotinen vasa kumartaa kameralle.
Onkohan siinä pienet sarven alut silmien yläpuolella?

Huutelin peuralle, että kahvi on kuumaa.
Mutta ei otus tarttunut kutsuun vaan jatkoi rauhallisesti matkaa.

Hyötykasvi unikko eilen illalla.
Kukka on jo ehtinyt sulkea terälehtiään yöksi.

Kevätesikko on mielestäni yksi kauneimmista kuakkasista. 

Pyörällä pääsee

Tiistaina suunnistaessa kaaduin vauhdikkaasti. Hiukan naarmutin käsivarsiani ja loukkasin kylkeäni.

Ei se kylkiluu heti alkanut ilmoitella tilastaan, mutta yöllä sitä vihloi, kun kääntyilin nukkuessani.
Seuraava yö meni hyvin Buranan voimalla. Välttääkseni lääkkeiden liikakäytön, jätin pillerin ottamatta ja nukuin äärettömän huonosti.

Seuraavana yönä eli eilen otin taas ja yö meni hienosti.

Aamulla olo oli loistava yhdeksän tunnin unien jälkeen ja lähdin pyöräilemään.

Tein neljänkymmenen kilometrin lenkin eikä missään tuntunut mitään vikaa.

Taidan silti ottaa lääkettä vielä ensi yöksi.

Heinäkuun alussa pitäisi jaksaa polkea tuplamatka tietyistä henkilökohtaisista syistä! 😂

Kävin ensin lauttarannassa lännessä.
Sitten ajoin kirkonkylään.
Paluumatkalla tein vielä mutkan Kaptenskan puodin luona saadakseni matkan täyteen.

Takaisin mökille

Ehkä se pahin sekoilu eilen johtuikin siitä, että kaaduin suunnistaessa aika pahasti.

Kädet ja käsivarret eivät menneet verille – johtuen siitä että tulin maahan kylki edellä. Yöllä sen huomasin, kun käännyin ja kylkeen pisti armottomasti. Taitaa olla sellainen kevyt murtuma kylkiluussa.

Joten suunnistukset loppuivat hetkeksi ja oli hyvä syy palata mökille.
Auto oli täynnä tuomisia ja niitä raahasin kylki vinossa ensin autoon ja sitten mökille.

Alan hommiin sitten kun paranen. Huomenna, viikon päästä tai viimeistään ensi vuonna…

Kun en ulkotöihin oikein pysty, niin sisällä vaimo alkoi kyselemään, että mitä voisin tehdä keittiössä olevan työpöytäni jalalle.

Se pöytä on tehty pari sataa vuotta sitten, jolloin ihmiset olivat puoli metriä lyhyempiä. Saimme sen kaupan yhteydessä ostaessamme tämän mökin.
Kun otin pöydän käyttööni noin viisitoista vuotta sitten tein siihen tarvittavan korotuksen, jotta saan jalkani pöydän alle.
Sopivan korotuksen sain yli jääneestä lattialaudasta.

Hyvin on pöytä palvellut, mutta jostakin syystä vaimo on toistuvasti huomautellut korjaustyöni laadusta.

Pöytä on vuosisatojen kuluessa hieman kulahtanut ja maali on rapissut.
Korotuspala sen sijaan on melko hienossa hapessa.
Ehkä jopa paremmassa kuin korjaustyön tekijä! 😂

Omatoimisuunnistus

Tänään olisi pitänyt lähteä pitkälle pyöräretkelle eikä suunnistamaan.

Oli sen tasoinen suunnistus tänään, että saa nähdä toipuuko tästä milloinkaan!

Ykkösellä en löytänyt rastin lähelle vievää polkua ja jouduin tarpomaan pitkään suolla.
Kakkosella eksyin pahasti matkalla mutta rasti löytyi hyvin.
Kolmosella pieni mutka ennen rastia, nelonen löytyi hyvin, viitonenkin kohtuullisesti.

Sitten tapahtui jotain ihmeellistä, sekosin täysin selkeällä rastivälillä, joka oli oravanpolkutasoa. Matkalla näin neljä ihmistä ja kerroin heille mitä olin tekemässä – ehkä se sekoitti pääni.

Tänään tuli tehtyä sellaista jälkeä, että pitänee tilata aika kallonkutistajalle.
Toinen vaihtoehto olisi paketti margariinia ja hamppuköysi!?

Koda

Saimme jo perjantaiaamuna hoitoomme Kodan, tollerin, joka on ollut meillä jo useamman kerran.

Huolimatta siitä, että poika on jo puolitoista vuotias, se on edelleenkin täydellinen käyttäytymiseltään.

Sekä perjantaina että lauantaina lenkkeilin sen kanssa kolmisen tuntia. Kuten koiran isäntä totesi, se ei mittaa matkaa eikä ihmisvoimin sitä pysty väsyttämään. Se tuli todistettua, että ei ainakaan minun voimillani.

Tänä aamuna kun tulin frisbee-kentältä pururadalle, niin siinä meni minun ikäiseni mies ja kysyi saako jutella – annoin luvan.
Hän kertoi, että heidän koiransa kuoli pari kuukautta sitten ja he ovat vaimon kanssa todenneet, että kyllä heidän pitää saada uusi koira.

Kehui Kodan ulkonäköä ja kyseli enemmän rodusta ja sen ominaisuuksista.
Kerroin rodusta ja omista kokemuksistani ja sanoin, että tämä on hoidossa vain viikonlopun. Kerroin myös, että kaikki tollerit eivät ole täydellisiä joka suhteessa – kuten tämä yksilö.

Kyseli myös mistä kennelistä koira on, kerroin mitä tiesin.
Lupasi viedä tiedot vaimolleen ja vaikutti siltä, että maailma saa pian uuden tollerin omistajan!

Ei koira väsymyksen takia pitkällään ole.
Katsoo vetoavasti, että milloin taas lähdetään ulos.
Onhan siitä jo pian tunti, kun tultiin edelliseltä!

Tarkkuussuunnistus

Tutustuin tänään perinpohjin minulle uuteen lajiin eli tarkkuussuunnistukseen.

Olin mukana järjestelyissä, koska seurani Turun Metsänkävijät järjestää lajin Euroopan mestaruuskilpailut.

Ensimmäinen osakilpailu pidettiin Mälikkälässä Länsi-Keskuksen takamaastossa.
Laji on hyvin tasapuolinen, kaikki kilpailevat samassa sarjassa iästä, sukupuolesta ja juoksukunnosta riippumatta.

Kilpailureitti on pituudeltaan runsas kilometri ja kaikki kilpailijat kulkevat ulkoilutietä pitkin. Rasteja on paljon ja niillä erilaisia tehtäviä, joissa täytyy määritellä rastilipun sijainti.

Osa kilpailijoista liikkui pyörätuolilla ja he taistelevat ihan oikeasti kilpailun voitosta.

Ihan mielenkiitoinen laji, mutta en aio alkaa sitä harrastamaan.

Kyllä tämä normaali metsäsuunnistus on minun lajini jatkossakin täydennettynä sprintillä, joka on sama laji mutta se kisaillaan normaalisti kaupunkiympäristössä.

Se sopii tällaiselle hieman lihavalle ja huonokuntoiselle laiskurille.

Tämä kuva on kopioitu Suomen Suunnistusliiton lajiesittelystä.
Tässä on yksi esimerkki tehtävästä - näin helppoja ne eivät olleet tänään EM-kilpailussa.
Kyseessä on siis tehtävä nro 1 ja rastiympyrän keskipiste on kartan mukaan rakennuksen luoteisnurkassa.
Aurinko on etelässä ja tällä perusteella oikea vastaus on B.

Lippurivistö tämän päivän kisan osanottajamaista.

Satarastit

Jos aloittaisi positiivisilla asioilla. 

Juoksu alkaa sujua!

Sitten tähän minun murheenkryyniini - suunnistukseen.

Ykkösellä pyörin rastiympyrässä kotvan aikaa, rastia ei löytynyt siitä missä sen kartan mukaan piti olla. Eikä ihan lähialueelta. Jatkoin matkaa leimaamatta.

Kakkonen meni ihan OK, mutta sitten vintti pimeni matkalla kolmoselle. Käännyin ihan oikein pohjoiseen mutta käännyin 200 metrin jälkeen takaisin. Kävin kartan ulkopuolella ja palasin nöyränä takaisin. 

4 minuuttia elämästäni hävisi - olen varma, että minut otettiin kyytiin UFOon ja näytettiin isänmaata ylhäältä.
Mitään muistikuvaa ei kylläkään jäänyt aivoihin...

Loppu meni sitten ihan hyvin ja omasta mielestäni tein ihan oikeat  reitinvalinnat.

Maalissa kerroin, että ykkönen ei ollut oikealla paikalla. Se oli jo tiedossa järjestäjilläkin. 
Onneksi oli kyseessä vain iltarastit - ratamestarilta ei lähtenyt kortti hyllylle.

Reittiviivan väri vaihtuu nopeuden mukaan.
Ylhäällä on asteikko värin ja nopeuden suhteesta.

Kia Nero

Tulimme eilen kotiin mökiltä.

Kesäinen lämpö teki hyvää sekä meille että autolle.

Nykyään kun Nauvosta tullaan, niin ei oikein hurjastelemaan pääse, jos ajaa nopeusrajoitusten mukaan.
Siltatyömaat tekevät sen, että keskinopeus jää alhaiseksi ja bensamoottori kuluttaa polttoainetta varovaisesti.

Ajoin siististi enkä edes 80 alueella nostanut nopeutta yli sallitun.
Kotona jätin Ullan kotiin ja kävin vielä kauppareissulla sen jälkeen.

Kia Nirossa on voimanlähteenä 1,5 litran bensamoottori ja sen apuna pieni sähkömoottori, joka kerää jarrutuksissa akkuihin virtaa.

Se, alhainen nopeus ja eläkeläisen ajotapa varmistivat sen, että kulutus oli vajaan sadan kilometrin matkalla 3,7 litraa sadalla kilometrillä.
Entinen ennätys parani 0,2 litralla.

Olenkin alkanut nimitellä autoani Kia Neroksi!

Tässä auton näyttö, kun pysäytin biilin kotipihalla.
Tällä kulutuksella auton vaihtaminen sähköiseen, ei ole taloudellisesti järkevää!

Lintuhavaintoja Vappuna

Tulimme jo eilen viettämään rauhallista Vappua mökille.

Ensin piti laittaa tupa lämpimäksi ja sitten vuoteet sellaiseen kuntoon, että niissä voi nukkua yli yön.
Ehdin sentään katselemaan myös paikalle saapuneita lintuja.

Kalatiira tuli tapansa mukaan huhtikuun lopussa Nauvoon.
Mutta kirjosieppo oli liikkeellä aikaisemmin kuin edellisinä vuosina. Pari urosta pyöri kahden linnunpöntön ympärillä. Eikä niistä tarvinnut tänä vuonna ajaa talitinttejä pois pesistään.

Vappupäivä oli todella kaunis ja lämmin.
Lämmön mukana pihaan tuli pensaskerttu. Niitä oli bongattu tänä keväänä näillä seuduilla vain Utössä ja Jurmossa.

Ja illalla lämmitin saunan. Se olikin ensimmäinen saunominen viime lokakuun jälkeen. Kehtaako sitä tunnustaa enää olevansa suomalainen?

Pensaskerttu - uskoakseni!

Auringonlasku Thorasinlahdella.
Oli aika tyyni ilta Vappuaattona.