Takaisin mökille

Ehkä se pahin sekoilu eilen johtuikin siitä, että kaaduin suunnistaessa aika pahasti.

Kädet ja käsivarret eivät menneet verille – johtuen siitä että tulin maahan kylki edellä. Yöllä sen huomasin, kun käännyin ja kylkeen pisti armottomasti. Taitaa olla sellainen kevyt murtuma kylkiluussa.

Joten suunnistukset loppuivat hetkeksi ja oli hyvä syy palata mökille.
Auto oli täynnä tuomisia ja niitä raahasin kylki vinossa ensin autoon ja sitten mökille.

Alan hommiin sitten kun paranen. Huomenna, viikon päästä tai viimeistään ensi vuonna…

Kun en ulkotöihin oikein pysty, niin sisällä vaimo alkoi kyselemään, että mitä voisin tehdä keittiössä olevan työpöytäni jalalle.

Se pöytä on tehty pari sataa vuotta sitten, jolloin ihmiset olivat puoli metriä lyhyempiä. Saimme sen kaupan yhteydessä ostaessamme tämän mökin.
Kun otin pöydän käyttööni noin viisitoista vuotta sitten tein siihen tarvittavan korotuksen, jotta saan jalkani pöydän alle.
Sopivan korotuksen sain yli jääneestä lattialaudasta.

Hyvin on pöytä palvellut, mutta jostakin syystä vaimo on toistuvasti huomautellut korjaustyöni laadusta.

Pöytä on vuosisatojen kuluessa hieman kulahtanut ja maali on rapissut.
Korotuspala sen sijaan on melko hienossa hapessa.
Ehkä jopa paremmassa kuin korjaustyön tekijä! 😂