Koda

Saimme jo perjantaiaamuna hoitoomme Kodan, tollerin, joka on ollut meillä jo useamman kerran.

Huolimatta siitä, että poika on jo puolitoista vuotias, se on edelleenkin täydellinen käyttäytymiseltään.

Sekä perjantaina että lauantaina lenkkeilin sen kanssa kolmisen tuntia. Kuten koiran isäntä totesi, se ei mittaa matkaa eikä ihmisvoimin sitä pysty väsyttämään. Se tuli todistettua, että ei ainakaan minun voimillani.

Tänä aamuna kun tulin frisbee-kentältä pururadalle, niin siinä meni minun ikäiseni mies ja kysyi saako jutella – annoin luvan.
Hän kertoi, että heidän koiransa kuoli pari kuukautta sitten ja he ovat vaimon kanssa todenneet, että kyllä heidän pitää saada uusi koira.

Kehui Kodan ulkonäköä ja kyseli enemmän rodusta ja sen ominaisuuksista.
Kerroin rodusta ja omista kokemuksistani ja sanoin, että tämä on hoidossa vain viikonlopun. Kerroin myös, että kaikki tollerit eivät ole täydellisiä joka suhteessa – kuten tämä yksilö.

Kyseli myös mistä kennelistä koira on, kerroin mitä tiesin.
Lupasi viedä tiedot vaimolleen ja vaikutti siltä, että maailma saa pian uuden tollerin omistajan!

Ei koira väsymyksen takia pitkällään ole.
Katsoo vetoavasti, että milloin taas lähdetään ulos.
Onhan siitä jo pian tunti, kun tultiin edelliseltä!