Voittoisa Turku Rogaining Sprint

Tänään ei vanhat luut palelleet, kun lämpötila huiteli parhaimmillaan 28 astetta.

Suunnistustehtävä oli tosi vaikea. Teitä ei juuri päässyt käyttämään ja metsä ei ollut mitään helppoa edetä.

Alkuun kohti luodetta rastille 158. Sieltä koukkasin 166:lle - se taisi olla virhe.

Sitten lähdin länteen 154-169-78-159 ja juomarastille 70.
Pisteitä oli kertynyt hyvin, mutta voimatkin olivat höyrystyneet taivaan tuuliin.

Juomaa ja geeliä nauttiessa tein suunnitelman loppumatkalle uusiksi.

Pitkä siirtomatka 147:lle ja sieltä 137:lle, jonka sai tuplata käymällä välillä jollakin toisella rastilla.

Siis 161 ja äkkiä takaisin rastille 137.
Siellä hengitin syvään, mittasin matkaa maaliin ja totesin, että rastit on haettu ja kiire on kova, ettei tule sakkoa myöhästymisestä.

Vanhana naantalilaisena totesin, että nopeimmin pääsen tielle menemällä kallioita pitkin kaakkoon. Siellä kulki jonkinlainen polku ja pääsin tielle.

Loppumatkalla syke oli koko ajan punaisella alueella ja naama hohti myös kuin saaristolaismökin punamaalinen seinä.

Maltoin sentään kävellä jyrkimmät ylämäet, kun ajattelin, ettei omaishoitajan parane vielä kuolla. Syke nousi pahimmillaan 167:ään - en muista koska viimeksi noin ylös on pulssi noussut.

Ukko Yli-Jumala ei vielä huolinut minua täyshoitolaansa, ehdin maaliin puoli minuuttia ennen määräaikaa ja urakkani palkittiin Pojat75-sarjan voitolla niukalla kolmen pisteen erolla.

Tässä kartassa kaikki rastit.
Lisäksi meille annettiin suunnistuskartta, jolla pystyi hakemaan rastit.

Aamulla Garmin tervehti minua iloisella viestillä.
Kertoi, että olen lyömätön tämän päivän kisassa.
En ollut voitosta ollenkaan niin varma kuin Garmin!