Luonnon helmassa

 Saimme viettää viisi päivää Nauvon eläintarhassa ja kukkameressä.

Tänä aamuna, kun katselin keittiön ikkunasta ulos, siellä käyskenteli yksi valkohäntäpeura kaikessa rauhassa vierasmökin editse.

Ja päivää aikaisemmin riistakameraan osui yksi hirvi. Naapurimme – vakiasukas – kertoi, että se oli emon vierottama viimevuotinen vasa ja se on liikkunut tässä lähellä hyvin pienellä alueella.

Viime päivien lämpimät, aurinkoiset säät ovat saaneet kukat puhkeamaan.

Hennonvihreät koivikot ovat samalla muuttuneet nopeasti kesän vihreään väriin.
Myös kirsikkapuut kukkivat, mutta meidän on valkokukkaisia ja ne eivät ole niin näyttäviä kuin punasävyiset kukinnot.

Kevätesikot ovat myös puhjenneet ja unikkommekin alkavat kukkia.

Huolimatta tästä paratiisin omaisesta maisemasta, lähdimme tänään kaupunkiin ja taloon, jossa on vesiklosetti!

Haarapääskyt ovat saapuneet.
Kaksi istuskeli sähkökaapelilla viiden metrin päässä toisistaan.
Kun uros lennähti toisen viereen niin se lähti vielä pois.

Viimevuotinen vasa kumartaa kameralle.
Onkohan siinä pienet sarven alut silmien yläpuolella?

Huutelin peuralle, että kahvi on kuumaa.
Mutta ei otus tarttunut kutsuun vaan jatkoi rauhallisesti matkaa.

Hyötykasvi unikko eilen illalla.
Kukka on jo ehtinyt sulkea terälehtiään yöksi.

Kevätesikko on mielestäni yksi kauneimmista kuakkasista.