Elämä on ihanaa...

...kun sen oikein ymmärtää. Ja huomenna loppuu Tipaton Tammikuu...

Minä – kuten kaikki muutkin – sairastan sukupuoliyhteydessä tarttuvaa vakavaa, kuolemaan johtavaa tautia, jota elämäksi kutsutaan.

Matkalla taivaaseen (tai minun tapauksessani alakerroksen lämpöön) pitää aina välillä olla yhteydessä lääkäriin ja ottaa ammattilaisen määräämää lääkettä, joilla siis pitkitetään tätä maanpäällistä ihanuutta.

Olen jo vuosia pitänyt yhteyttä omalääkäriin netin välityksellä, mutta kun valtakunta siirtyi Varhan aikaan, se onni loppui.

Pari kuukautta sitten hyvinvointialueemme sai tämän toiminnan taas kuntoon ja niinpä eilen lähetin viestin lääkärille.
Tänään sieltä tuli vastaus. Toiminta on siis taas kunnossa ja yhtä nopea kuin ennen hyvinvointialueita.

Eli vaikka uutta systeemiä on paljon moitittu, niin ei kaikki toiminnot ole sentään huonontuneet.
Tiedä vaikka tästä vielä tulisi hyvä. Ainakin jos saadaan jostain henkilökuntaa meitä vanhuksia hoitamaan.

Jos ei näitä palveluja pystytä järjestämään, niin olisi syytä kehittää järjestelmä, jolla loppuun käytetyt ihmiset päästettäisiin ajoissa nauttimaan ikiunen auvoisuudesta!

Alla keskustelumme lääkärin kanssa. Ei kai näitä saisi julkaista, mutta poistin tuosta lääkärin nimen, rikokseni lienee suhteellisen mitätön?

Tässä kysymykseni.

Ja tässä vastaus.
Pitää kokeilla näitä tukisukkia.
Kyllä mulla sellaiset onkin, täysin käyttämättömät.
Mitä nyt kerran lentokoneessa kokeiltu!
Suolan käytön lisäystä tervehdin ilolla.
Nykyään kun kaikki ruuat tuppaavat olemaan ihan mauttomia,
kun tätä suolan käyttöä pidetään kuolemansyntinä!!! 😋

Gaia kylässä

Meillä on ollut tapana aina välillä pyytää Annaa tuomaan Gaian kylään samalla kun hän on menossa töihin.

Tänään oli taas se päivä. Onneksi oli jäät sulaneet pois, Gaia kun on niin voimakas ja omapäinen, että tällaisen vanhuksen on sitä vaikea hallita liukkailla keleillä.

Nämä meidän hoitokoirat ovat sellaisia, että ne tulevat juosten kyläilemään ja hyppäävät syliin. Ihan kuin ne pitäisivät joko meistä, huushollistamme tai tarjoiluista.

Realisti sanoisi, että tuo jälkimmäinen on se painavin syy.
Kyllä ne koirat tykkäävät myös siitä, että teen niiden kanssa runsaasti kävelylenkkejä. Tänään tein kolme lenkkiä, yhteensä seitsemän kilometriä.

Sää oli mukava eikä edes kevyt räntäsade haitannut ulkoilua. Aurinkokin pilkahti pilvien takaa toisella lenkillämme.

Anna lupasi hakea koiran pois kuuden aikoihin.
Lähetin hänelle viesti Gaian kuvan kera, hän vastasi tulossa ollaan!
Hakiessaan koiran pois, hän kertoi, että työ oli ollut sen verran kiireistä, että hän oli kokonaan unohtanut koiran olemassaolon.

Kuva ensimmäiseltä lenkiltämme.

Tämän kuvan lähetin Annalle ja viesti oli: ei mitään kiirettä, Gaia nukkuu jo!
Hyvä että lähetin, nämä professorit ovat tunnetusti hieman hajamielisiä! 😉

Näihin hommiin ei synnytä, näihin kuollaan

Tämä laulu tuli radiosta, kun palailin suunnistamasta.
Se ei kyllä osunut puuntyöstökonekauppiaan urani tapahtumaan ei alun eikä lopun suhteen.
Mutta elän toivossa, että se pitäisi paikkansa suunnistuksessa!

Pohjoisen poikana lähdin länteen, eli järjestys 25-56-31-42-52, siellä yritin lähteä ensin lounaaseen.

Katsoin kompassia ja käännyin oikeaan suuntaan.

Jatko 45-53 ja 54, tosin ennen tätä rastia jatkoin suoraan, pysähdyin ja tutkin karttaa hiukan tarkemmin ja palasin oikealle tielle.

Sitten joen yli 46 ja ylös rastille 55-26-41.

Ylämäki 51:lle ja siinä alkoi eilinen puolentoista tunnin lenkki painaa ja Tipattomasta Tammikuusta huolimatta alkoi hapotus vaikuttaa, ainakin reisissä.

Edelleen 21 ja 16, tässä luin karttaa huonosti ja ylitin tien kielletyssä kohdassa - onneksi liikennettä ei ollut maanantaiaamuna.

Vielä rasti 11 ja maaliin.
Siellä Maija jo odotti ja epäili, että minulla meni yliajalle.
Se johtui siitä, että rastin 26 jälkeen vastaan tuli yksi vanha, tuttu suunnistaja, jonka kanssa juttelin hetken kello pysäytettynä.

Äkillisen pysähdyksen johdosta verenpaine laski ja vintti pimeni, mutta pysyin pystyssä ja hetken jälkeen huimaus meni ohi.

Kartta ei ole etelä-pohjoissuunnassa.
Pohjoinen osoittaa melkein itään!

Urkilla oli tytär!!!

Piipahdimme tänään Paimiossa.

Siellä paikallinen harrastajateatteri esitti näytelmän Kekkosen tytär.

Yleisesti ei ole ollut tiedossa, että Kekkosella – tällä Urho Kalevalla – olisi ollut tyttölapsia.
Tämän illan jälkeen ainakin minä tiedän tarkalleen, että kyllä hänellä oli tytär ja näin varsinais-suomalaisena pitää olla ylpeä että tytär on paimiolainen.
Ja tietenkin myös kepulainen, mutta viis siitä.

Ja kun tuli tietoon paikallisille poliitikoille, niin sittenhän tytärtä vietiin mukaan politiikkaan ja aina presidentin vaaleihin asti.
Siinä sitä riitti tapahtumaa kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Eikä tullut aika pitkäksi, ei katsomossa eikä näyttämöllä.
Voin kyllä suositella sitä – jos vapaita paikkoja vielä löytyy…
Todella miellyttävä ilta!

Illan päätti illallinen Aurajoen rannassa Nooa-ravintolassa.
Tupa oli täynnä eikä ruokakaan ollut hassumpaa.

Jostakin syystä minulla oli ruokajuomana 0-olut ja Ulla pysytteli vesilinjalla.
Ei, ei hän ole raskaana!

Tässä näyttämö, jolla koko esitys suoritettiin.

Ja tässä kaikki näyttelijät esityksen loputtua.
Vaalimainoskin oli päässyt näyttämölle.
Huikea esitys - ei sitä oikein voinut uskoa harrastelijoiden tekemäksi.

Urheilu on vaarallista

Pyydän aluksi anteeksi tähän juttuun liittyvää kuvaa.
Se on kamala, mutta niin on elämäkin - ainakin nyt kun maailmoja hallitsevat Trump ja Putin.
Ainakin molemmat uskovat näin - totuushan on, että se isoin päällikkö pitää majaansa Kiinassa.

Kuvasin tänä aamuna oikean jalan varpaat - pari kynttä tekevät pesäeroa meikäläiseen.

Viime huhtikuussa juoksin elämäni toistaiseksi viimeisen maratonin Kaarinan Rataultrassa. Se käytiin nollakelissä ja lumi/räntäsateessa Kaarinan urheilukentällä.

Olosuhteet olivat sellaiset, että jalat joutuivat koetukselle. Olivat aika pahasti hapoilla, mutta se palautui parissa päivässä.

Isovarvas vaurioitui niin, että muuttui mustaksi ja alkoi kasvattaa uutta, normaalin väristä kynttä juuresta alkaen. Nyt on siis yhdeksän kuukautta kulunut ja musta osa alkaa olla kasvanut kokonaan pois.

Tästä opimme, että 77 vuotta nuorella pojalla isoimman kynnen uusiminen kestää lähes vuoden.

Viereisen varpaan kynsi on juoksun jälkeen lähtenyt pois  pari kertaa, mutta uusi kasvaa aina sen alle. Tämän varpaan kynsi irtoaa ihan normaalinkin juoksun yhteydessä - siihen ei maratonia tarvita.

Kauniiksi ei noita kynsiä voi sanoa.
Mutta olen käynyt jalkahoitajalla ja ne ovat kehuneet jalkojeni ihoa.
Jalkapohjassakin iho on persikkainen ja pehmeä eikä siellä kovettumia tai halkeamia.

Tänä vuonna tämä tapahtuma juostaan kesäkuussa. Olen vakaasti ajatellut osallistua siihen tänäkin vuonna. Eilisestä kaatumisesta ei siis jäänyt mitään pysyviä fyysisiä vammoja.
Ja henkiset vammani pysyviä ja parantumattomia - ainakin jos on vaimoon uskomista...

Joo, sulkekaa silmänne, kiitos! 😀😘

Polvi sanoi POKS

Tänään pääsin taas harrastamaan suunnistusta. 

Olimme saaneet Turkuun 5 cm lunta ja sitä pöpperöä oli alla joka paikassa.

Luonto oli kaunis ja puhtaan valkoinen.
Jäisten väylien päällä oli kerros tätä valkoista huntua.
Etenin varovaisesti ja hissukseen.

Ensimmäiset kolme kilsaa sujuivat hienosti enkä ollut lähelläkään menettää tasapainoani.

Kunnes sitten alamäessä jalka lähti alta. Tulin alas persuuksilleni - valitettavasti oikea jalkani jäi takapuoleni alle.
Reisi ja pohje iskeytyivät toisiinsa lähes sadan kilon voimalla ja parahdin äänekkäästi - turhaan kukaan ei ollut kuulemassa, jollei Ukko Yli-Jumala ollut kääntänyt kuulevaa korvaansa puoleeni.

Nousin ylös ja varovasti laitoin painoa vammaiselle jalalleni. Epäilin, että nivelsiteet polvesta olivat entisiä.

Vaikutti kuitenkin siltä, että mitään ei ollut totaalisesti rikki.
Pystyin etenemään lyhyin köpöttelevin askelin.

Haeskelin ensin lyhintä tietä maaliin. Parin minuutin kävelyn jälkeen tutkin jo miten saisin käytyä parilla rastilla.
Parin rastin jälkeen otin jo muutaman kevyen juoksuaskeleen.

Pari tuntia lenkin jälkeen polvessa oli pientä jomotusta, mutta vaikutti siltä, että mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.

Laitetaan nyt karttakin retkestäni. Positiivisena asiana se, että keskipulssi oli varmasti alhaisin suunnistusurallani. 😂

Keisari Nero

Keisari Nero on syntynyt uudelleen – valitettavasti.

Rooman Nero tuli valtaan alaikäisenä ja ensimmäiset vuodet valtakuntaa hallitsivat viisaat neuvoantajat.
Trump tuli valtaan yli-ikäisenä, eikä hän kuuntele viisaita neuvonantajia.
Molemmat ovat itserakkaita paskiaisia, joilla ei ole mitään häpyä missään asiassa.

Nero oli täysin hillitön seksuaalisuudessan. Hän nai niin naisia kuin miehiä ja hänen väitetään harrastaneen seksiä myös lähisukulaistensa kanssa. Trump taitaa hävitä tässä suhteessa idolilleen – tiettävästi hänellä on riittänyt naispuoliset seksikumppanit.

Nero oli kiinnostunut myös urheilusta. Hän sai paljon palkintoja urallaan – kukaan ei uskaltanut voittaa keisaria. Trump poistuu myös voittajana golfkentältä, viisaampi on hävitä kuin voittaa hullua, jolla on valtaa.

Nerolta riistettiin valta, kun hän oli vasta 30-vuotias. Niin paljon pahaa hän oli saanut aikaiseksi, että näin oli parasta. Nero teki itsemurhan.

Trump tulee saamaan aikaan myös paljon pahaa, mutta häntä tuskin syöstään vallasta. Eikä hän tule tekemään itsemurhaa.

Mutta kun Amerikassa ollaan, niin saattaa hyvinkin olla, että hänet lopuksi murhataan. Ainakin yritetään…

Nero, kuvakaappaus Wikipedian sivuilta.

Talvirastit, Lauste

Talvirastit naapurissa.

Lähtö ja maali olivat vajaan kahden kilsan päässä kotoa, niin piti mennä, vaikka huomenna on oikein suunnistuskilpailu.
Tarkoitus oli mennä verrytellen kilpailupaikalle ja hölkätä leppoisasti pintakaasulla reitti läpi.

Heti ykkösellä luin karttaa huonosti ja tein pahaa mutkaa rastille mennessä.

Sitten lähdin rastilta väärään suuntaan ja reitinvalinta meni sen takia uusiksi. Siinä omaa tyhmyyttäni kirotessa unohtui pintakaasuttelu, kun juoksin katua itään.

Kolmoselle mennessä nousin liian aikaisin mäelle ja siitäkin tuli kiertelyä. Polut olivat karmeassa kunnossa - niitä ei ollut kukaan hiekoittanut. Varovaisesti edeten en kaatunut kertaakaan, mutta suihkuun mennessäni löysin säärestä avohaavan - olin varmaa törmännyt haavan oksaan!

Viimeisellä rastilla katsoin määritteeksi kumpare ja kumpareella tarkistin määritteen uudelleen, se olikin kivi.

Seuraavat Talvirastit ovat ohjelmassa sitten, kun on metrinen hanki tai valkovuokot kukkivat!

Osallistuin lyhimmälle matkalle, se on tarkoitettu lapsille ja ensteks pois lähteville.
Joten sijoitus kisassa podiumin kakkospallille ei pahemmin hymyilyttänyt.
Voittaja oli minua nopeampi kaikilla rastiväleillä, joten hän oli vielä enemmän väärässä sarjassa kuin minä!

Lähtö ja maali kartan vasemmassa alanurkassa.

Riston kanssa Lemmenjoella

Kävin tänään Sastamalassa tervehtimässä sisartani Sirkka-Liisaa ja hänen aviosiippaansa Ristoa.
Riston kanssa olemme kymmeniä kertoja vaeltaneet Lapissa niin kesällä kuin talvella - mukana on ollut myös veljeni Matti.

Liitän tähän matkakertomuksen yhdestä matkastamme, tämä on vuodelta 1972. Siihen aikaan kirjoituskoneestani ei löytynyt isoja kirjaimia eikä pahemmin välimerkkejäkään.
Tässä olkaa hyvä ja nauttikaa lukukokemuksesta!

Retki Lemmenjoen tunturi- ja suoalueelle 19720907 – 19720915

Osanottajat: matti lainema eero kelonen risto tomula eino tervamäki ilkka lainema

torstai 19720907

14.30 lähdin turusta

18.30 lähtö vammalasta. kattilat risto jätti säästäväisyyssyistä kotiinsa. porukka täysin koossa. matka taittui äveriäästi kahdella autolla. 

19.00 tampere

21.30 jyväskylä: tankkaus ja kahvit. lähtiessämme pyörähtelimme muutaman minuutin kauniilla esikaupunkialueella…

perjantai 19720908

01.00 oulu pateniemi tankkaus kahvit

02.00 kemi

03.25 rovaniemi

06.15 nattaset näkyvät (mieli tekee saariselälle)

07.10 ivalo tankkaus

08.15–09.30 inari syönti ostoksia kalastusluvat jne.

10.15 njurgalahti pakkaaminen lemmenjoen ylitys veneellä 5,-

11.00 lähtö kaapinjounilta

11.30 tauko noin 2 km alkupisteestä lammen rannalla pientä tihkusadetta

12.00 kahvitauko pienen heinäjärven rannalla matti ja ilkka kalassa kalatta erityistä huomiota herätti uhrautuvainen anteliaisuus ruokatarvikkeiden suhteen

13.42 tauko keskustelua kartan paikkansapitävyydestä

15.05 saavuttiin serappijärven autiomajalle keiteltiin kahvia ja kalasoppaa kämpällä oli kaksi nuorta kaveria jotka ulostuivat ajassa 16.31 illan ohjelma koostui lähinnä syömisestä ja juomisesta kahvia ja neljä (4) pulloa punkkua matti ja risto yrittivät käydä uimassa ei onnistunut syy lähinnä matalassa rannassa???? aamukahvin keittäjäksi kortilla viimeinen tikki matti

19.00 hiljaisuus

lauantai 19720909

06.00 herätys

08.00 sataa
08.55 lähtö
09.00 sade lakkasi
09.20 sadevaatteiden poisottotauko
09.40-10.30 sade piiskaa raivokkaasti
12.15 kahvitauko marastotunturien ja soabbekeäldimoaivin välissä puron rannalla jonne matti ja eikka etukäteen jossa kuivattelimme vaatteitamme
13.10 lähtö kaikilla nuha nousimme soabbekeäldimoaiville pienen sateen saattamana risto eikka ja matti lähtivät suoraan vaskojoen kämpälle eero ja ilkka ensin roavveajan risteykseen jossa kahvit ilkka veisteli terävällä puukollaan sormeaan on muuten parantunut
17.35 perillä kämpällä jossa jo yksi asukas tyttö maija pakarinen söimme muusia ja säilykelihaa se kun painaa eniten
20.00 matti käsittelee kirvestä sivusta katsellen askartelu näyttää päreitten vuolemiselta olemme kalastelleet maija sanoo että se on turhaa kun ei hänkään ole saanut kuin pari sinttiä
21.00 letunpaistoa suhkuksi meni valkoista lämmintä massaa maku kyllä muistutti yllättävän paljon räiskälettä illan sökö matti voitti
23.00 hiljaisuus jonka aikana risto löysi tiensä maijan viereen

sunnuntai 19720910
08.30 herätys ja aamukahvi
09.45 lähtö ladnjoaiville 592,5 metriä
13.00 takaisin kämpälle porukka jakaantunee tällä näkymällä matti ja eikka lähtevät suoreitille kietsimän autiotuvalle ja muut etelään kultalaan treffit leämmijoen ä:n kohdalla keskiviikkona klo 14.00-15.00 risto lievässä kuumeessa
17.00 suomalaiset ovat saavuttaneet kaksi kultamitalia viren vasala paraikaa herroja haastatellaan radiossa eeron vuoro voittaa sökössä maija on lähtenyt kertoi yöpyvänsä tulilla jonkun lähitunturin rinteellä oli tiskannut astiamme poissa ollessamme ilta kului syöden ja sökötellen
21.oo hiljaisuus
00.00 risto eero ja ilkka lähtivät kahvinkeittoon
00.30 uusi hiljaisuus

maanantai 19720911
07.30 herätys ja aamukahvit

08.30 matti ja eikka tekevät lähtöä
09.25 kämppä siistitty lähtö
13.30 kahvitauko puron rannalla jäkäläpäästä 2 km luoteeseen
14.30 lähtö kipusimme jäkäläpäälle joka oli tosiaan nimensä arvoinen kilometreittäin jäkäläniittyä ruskan väreissä hehkuen laskeuduimme keurulaisen kämpälle tyhjä edelleen pihlajamäelle jossa kolme kulkijaa syömässä sekä kullankaivaja
17.30 perillä pellisen kämpällä haimme puut kaukaa lähellä ei ollut valmistimme ruoan sököä
21.00 hiljaisuus

tiistai 19720912
07.30 herätys aamutoimet
10.25 lähtö kultasatamaan
12.00 perillä kultasatamassa
14.00 lähdimme morgam-viibukselle lemmenjoen ylitys tapahtui odysseus-kanootilla nousu huipulle vei 1,5 tuntia sää autereinen näkyvyys alle 10 km eero laskeutui alas oikeanpuoleista kurua kehui näkymiä risto ja ilkka alas samaa polkureittiä etsiskellen kadonnutta kompassia perillä yhtä aikaa kuten myös piera jomppanen kaupallistunut kullankaivaja joka istuskeli kanssamme kertoillen juttujaan koko illan ostimme pieralta pari haukea 4,- jotka syötiin illan hämärtyessä
22.00 hiljaisuus

keskiviikko 19720913
07.30 risto ja piera nostamassa verkkoja eero ja ilkka heräsivät aamukahville kuunneltiin pieran jutustelua ja perattiin tusina siikaa
10.00 lähdettiin eikkaa ja mattia vastaanottamaan
14.00 saavuimme kohtauspaikalle väärästä suunnasta suureksi yllätykseksemme olivat paikalla odottamassa kahvi valmiina olivatpa vielä vieneet läpi v-mäisen reittinsä yöpyneet ensimmäisen yön kietsimän kämpällä ja toisen jossakin pusko-oaivin luoteispuolella eivät oikein itsekään tienneet missä kehuivat pitäneensä suosta me olimme uskovinamme
14.30 lähdimme ylös poijuskaidille lemmenjoen varteen vaijoen risteyksessä
17.30 perillä kultasatamassa ilta kului normaalien askareiden parissa ja pieran juttuja muistellen
22.00 hiljaisuus ???

torstai 19720914
06.00 herätys ja aamukahvi
07.30 lähtä pieran mökille katselimme kullan rännitystä kultaa hopeaa jalokiviä joimme kahvia ja palasimme kultasatamaan pieran kanssa yritti myydä kiviään muillekin kuin meille epäonnistuen
14.00 jätimme pieran ja kultasataman matka ravadaskönkäälle 1 tunti 20 minuuttia ilta kämpällä syöden pelaten ja puolukoita poimien
2.00 hiljaisuus

perjantai 19720915
05.00 herätys
06.00 lähtö kämpältä
09.30 njurgalahti
12.00-14.00 sauna laanilassa ja ruoka
01.30 vammala
03.30 turku

Jos nämä kelloajat ovat oikein, niin vaikuttaa siltä, että välillä on ajettu hieman ylinopeutta...

Tämä kuva ei ole ylläolevalta reissulta.
Se on kuvattu 30 vuotta myöhemmin Pyhätunturin mökiltä.
Vaatetuksesta päätellen kyseessä on ollut hiihtoviikko.
Näköjään siihen aikaan sekä Risto että minä vielä harrastimme tupakoinnin syntiä.
Kuvan on ottanut Matti.

Street-O, Itäharju

Tänään pääsi harrastamaan katusuunnistusta melkein kotimaastossa.
Lähtöön oli matkaa kotoa pari kilometriä ja kisa käytiin selkeällä kortteliradalla - metsään ei tarvinnut mennä.

Alkuun rastit 13-34-23-36-54 ja 46.
Matkalla käänsin katseen länteen ja näin vastauksen myös rastille 11.

Sitten 51-32-53-44.
Matkalla 55:lle totesin, että ehtinen käväistä myös rastilla 14.

Jatko 45 ja Itäharjun ylitys alkoi hapottamaan, mutta loppu olikin etupäässä alamäkeä: 43-41-12-42.

56:lle olisi kartan mukaan pitänyt päästä suoraan, mutta en nähnyt aidassa rakoa, joten kiersin kiltisti rastille 56 ja edelleen 15-31-M.

Taisin kerätä streettihistoriani korkeimmat pisteet.

Ja aikaakin jäi niin, että viimeisen puoli kilometriä hölkkäsin hissukseen palautellen sykettä ja lihaksia.

Lähtö ja maali kartanoikeassa alanurkassa.

Hoitoviikko maalissa

Viime maanantaina sain hoitokoiran ulkoilutettavaksi. Ulkoilun lisäksi huolehdin koiran ruokailuista, Ulla hoiti koiran silittelyn.

Aiemmin jo kerroin päiväohjelman eli nyt on sitten loppuraportin aika.

Parhaiten se selviää OnTrailin viikkoraportista. 
Näin paljon tehollista kuntoilua on kait tullut joskus Lapin hiihtoviikolla ja myös 24 tunnin juoksuissa ja rogaining suunnistuksissa.
Oman koiran kanssa en milloinkaan ole näin paljoa liikkunut.

Koiran ansiosta olen myös nukkunut yöni erittäin hyvin.

Siitä älysormus Oura tykkäsi ja tänään se ilmoitti, että resilienssini nousi huippulukemiin - näin korkealla se ei ole milloinkaan ollut.

Kokonaan sitä ei voi laskea koiran ansioksi - myös se, että en ole viikon aikana tehnyt juoksulenkkejä vaikuttaa asiaan. Koiran kanssa patikoinnista palautuu välittömästi, kun istuu alas hetkeksi. Juoksusta palautuu muutamassa tunnissa tai parissa päivässä. Se riippuu lenkin pituudesta ja vauhdista.

Normaalisti resilienssini liikkuu tuossa Vakaan ja Vahvan välimaastossa.
Mieli ry antaa selityksen, mitä tämä ressilienssi tarkoittaa:
Resilienssi on psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja uudelleen orientoitumista, ja se vaihtelee eri elämäntilanteissa. Se ilmenee arjessa kohtuullisena pärjäävyytenä, haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta. Resilienssi syntyy vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön kanssa ja on osa mielenterveyttä.

     

Yllä erittely viikon kuntoilusta!

Koirahoitolan arkea

Hoitokoira Koda on ollut seuranamme jo viidettä päivää.

Tämän kanssa ei oikein ongelmia pysty löytämään, vaikka kuinka yrittäisi.
Se nukkuu saman kaavan mukaan kuin minä. Kymmenen jälkeen sänkyyn ja kuuden jälkeen ylös.

Tosin aamulla kun nousen, niin se jää tyytyväisenä loikoilemaan. Vasta kun olen pukeutunut ja päivittänyt tilanteen ulkomaailman kanssa netissä, se tulee  luokseni paijattavaksi ja nuolemaan rähmät silmistäni.

Käymme pienellä aamulenkillä ennen kuin minä syön aamiaiseni ja sen jälkeen pomo antaa koiralle ruuan.
Sitten on vuorossa pidempi aamulenkki ja palaamme takaisin keittämään Ullalle aamukahvit.

Sen jälkeen minulla on omaa aikaa kunnes joskus kolmen aikoihin – vielä valoisalla – teen uuden tunnin lenkin koiran kanssa.
Viiden aikoihin on vuorossa oma ruokailu ja vähän myöhemmin Kodan toinen ateria.

Viimeinen koiralenkki joskus iltakahdeksan tietämillä.

Olen asettanut Kodalle tavoitteen ulkoiluttaa minua yli kymmenen kilometriä päivässä – hyvin se on toteutunut!

Koda lepää torstain pitkän lenkin jälkeen.
Ei syytä huoleen, kun nousen ylös ja siirryn ulko-ovelle, niin tämä ehtii ennen minua eteiseen.

Torstain lenkit, aamun ensimmäinen alimmaisena.

Vastaavat ulkoilut keskiviikkona.
Tuo lyhyin lenkki on aamulehden haku ja koiran aamutoimien teko.
Vartin aikana uroskoira pissaa ainakin kymmenen kertaa ja kakkaa kerran.

Street-O, Yli-Maaria

Tänään on Street Orienteerin-päivä. Tosin minä olin tämän tehnyt jo maanantaina.

Ja menin siitä mistä aita oli matalin.

Lähtö koilliseen 35-41-43-54-11-55, tällä rastilla vintti oli jo pimeänä ja piti katsoa kompassin kanssa mihin suuntaan on lähdettävä.

Se olikin ainoa pummi.

Välin 44-52 juoksin kielletyn tien pientareella. Sen takin nopeuden väri ei ole tummanvihreää vaan kellertävää. Katuojassa eteneminen on hitaampaa kuin asvaltilla.

Aikaa jäi käyttämättä 4 minuuttia ja turboahdinta ei siten tarvinnut käyttää.

Selkeää etenemistä ja tehtävien vastaukset yksiselitteiset.
Rastivälillä 43-54 jouti etenemään umpihangessa ja käyttämään hiukan kompassiakin.

Koirahoitolassa

Saimme eilen hoitokoiran seuraksemme, tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa.

Kyseessä on Koda, joka on todella helppo koira. Paitsi että sillä on kuntoa ja halua tehdä pitkiä kävelylenkkejä oli sää mikä tahansa.

Eilen teimme pari pientä iltalenkkiä, mutta tänään rimaa nostettiin oikein kunnolla.

Aamulla tuli kymmenen senttiä lunta ja auraustoiminta oli heikkoa. Lumipöpperössä pari kappaletta kolmen kilometrin lenkkiä alkoivat tuntua jaloissa.

Onneksi illaksi pyörätiet olivat auratut ja homma keveni oleellisesti.

Kuva otettu päivälenkiltä nollakelissä.
Katse on vaativa - kuka tässä on taukoa luvannut!

Päivän lenkit.
Alin lenkki oli aamulenkillä käynti.
Ja ylimpänä iltalenkki, luulisi koiralle unen maistuvan.
Tosin se nukkuu joka yö meitä häiritsemättä.