Työt alkoivat vasta vuoden neljäntenä päivänä eli ensimmäinen suunnistus tuli juostua Vätissä Turun keskustan pohjoispuolella olevassa kaupunginosassa.
Siellä on asutuksen keskellä jyrkkiä mäkiä, joille rastit oli viety.
Kun kysyin Maijalta lähteekö hän mukaan Talvirasteille, Maija kysyi, että eikö
se Vätti ole aika kamalaa maastoa. Vastasin on tai ei - riippuu ratamestarista.
Ratamestari hoiti
homman kotiin, maasto oli vixxumaista. Paljon kivikkoa ja kalliot sekä varsinkin
rinteet olivat tosi liukkaita.
Rastit olivat
jyrkkien mäkien päällä, ylös pääsi hitaasti ja turvallisesti - alas vielä
hitaammin koko ajan peläten henkeni puolesta. En itseni takia vaan hoidettavani
takia, hän jo eilen epäili, etten tule ehjänä takaisin.
Maassa oli
sellainen lumihuntu, joka paikoin helpotti rastien löytymistä, jos osasi
seurata edellä menneiden jälkiä ja hieman vaikeutti kartan lukua.
Mitään isoja
pummeja ei tullut, väliaikojen perusteella WinSpits kertoi, että pummia tuli
2,5 minuuttia. Todellisuudessa hieman enemmän.
Ei tämä maasto
todella ole parasta mahdollista tällaiselle isolle veteraanille, jolla on vielä
tasapainon kanssa ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti