Tuomiopäivä

Vasen lonkkani on vihoitellut viime aikoina normaalia enemmän.

Kun suvussa on henkilöitä jonossa polvinivelten leikkaukseen, niin olen tässä aatellut, että pääsisin arvovaltaiseen joukkoon, jos minulle laitettaisiin keinolonkka.

Siinä kyllä jäisi sitten maratonit juoksematta eikä se suunnistuskaan kovin helppoa olisi proteesilonkalla.

Mutta kävelemään sellaisella kyllä pääsee – eikä tämä mun juoksuni nykyään ole kävelyä kummoisempaa.
Päinvastoin – kilpakävelijät etenevät kaksikymmentä kilometriä neljän minuutin km-vauhtia. Minä saattaisin päästä sillä vauhdilla sata metriä, ehkä!

Ensin ajattelin mennä näyttämään sitä erikoislääkärille, joka vähän aikaa haastateltuaan passittaisi minut rontgeniin.

Mutta koska minulla on hyviä kokemuksia fysioterapiasta, varasin ajan Relaxion Oy:ltä Kaarinasta.

Siellä minua kohdeltiin voimakkain ottein ja vasenta jalkaa väännettiin ja käännettiin aikuisen miehen voimakkain lihaksin.

Kerroin hänelle, että olen täysin tunteeton – ainakin vaimon mielestä.
Samaa mieltä oli terapeuttini, kyllä käsittelyssä minun olisi pitänyt huutaa, itkeä ja kirota.
Lopulta hä antoi huojentavia tietoja. Sanoi, ettei käsittelyssä tullut esiin mitään siihen suuntaan, että tässä tarvittaisiin puukkoa.

Todennäköisesti kivut johtuvat siitä, että vasemman jalan lihasvoima on paljon oikeaa jalkaa ja se aiheuttaa kipuilua.
Sain treeniohjeet ja kutsun saapua toiseen käsittelyyn pikapuoliin.

Vasemman jalan voimat katosivat kuusi vuotta sitten kun akillesjänteeni hajosi.
Mutta kyllä se tästä – työn ja tuskan kautta!

Jollakin tavalla tuttua näköä on tuossa Relaxionin mannekiinissä! 😄😏