perjantai 10. lokakuuta 2025

Vuoden tärkein kokous!

Vuonna 1973 Turusta valmistuneet konstruktiotekniikan insinöörit pitivät perinteisen vuosikokouksensa Panimoravintola Koululla Turussa.

Meitä valmistui aikoinaan 25 nuorukaista valmiina palvelemaan innokkaasti isänmaata ja sen yrityksiä.

Jäljellä
tänään porukasta on vielä 19 – nuorukaisiksi ei meitä enää kukaan epäile.
Ja paikalla
oli löytänyt 12, joten osanottoprosentti oli suorastaan juhlallinen ottaen huomioon, että keski-ikämme lienee noin 77 vuotta.

Kokoontumispaikka on valikoitunut siitä syystä, että kuulumme siihen ikäluokkaan, jonka nuoruudessa keskiolut vapautui,
sitä olemme tottuneet nauttimaan niin juhlassa kuin arjessa.

Tosin meistä kolme on lopettanut kokonaan oluen ja muidenkin alkoholituotteiden nauttimisen ja yksi siirtynyt käyttämään lonkeroa – annettakoon se hänelle anteeksi.

Kokouksen kulku on muotoutunut seuraavaksi:
- ensin vapaata seurustelua oluttuoppia kohotellen, sen aikana äänen voimakkuus pikku hiljaa nousee tasolle, että tällainen kuulovammainen ei saa puheesta enää mitään selvää

- toiseksi tilaamme ateriat, nautimme ne ja kallistelemme edelleen tuoppia - sivistyneistö juo ruuan kanssa viiniä

- kolmas vaihe on se, että kukin meistä kertoo vuorollaan mitä oleellista ja tärkeää on vuoden aikana tapahtunut – kielletty aihe oli sairaudet, mutta eihän sitä tässä iässä oikein muuta raportoitavaa ala olla!

Joten rikkureita alkaa olla aika paljon kertojissa…
Tässä vaiheessa minäkin sain kertomuksista selvää, kun vain yksi puhuu kerrallaan!

Sitten jatkuu vapaa seurustelu.
Muutama vuosikymmen sitten se tarkoitti Koululla oloa valomerkkiin asti ja sen jälkeen siirtymistä johonkin toiseen paikkaan, jossa sai virvokkeita yli puolen yön.
Nykyään me, tai ainakin minä, olen puolilta öin ollut jo pitkään unten mailla.

Istumajärjestys vasemmalta Matti, Pekka, Lauri, Jaakko, Ilkka ja Eero


Vasemmalta: Raimo, Jukka, Arto, Erkki ja Simo.

Kuvista puuttuu kuvat ottanut Kari.
Hän on porukkamme paras kuvaaja, tai ainakin hän osaa käyttää kännykkää parhaiten.
Kouluaikana Kari oli kurssimme toiseksi paras shakinpelaaja.
Nykyään hän on paras, koska kouluaikainen primus inter pares alkaa olla hieman seniili! 😢

2 kommenttia:

  1. Olipa hyvä kirjoitus, tosin että olin toiseksi paras shakin pelaaja vähän kismittää - vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sitä sanotaan - joka menneitä muistaa, sitä tikulla silmään!
      Minua taas kismittää nykyinen tilanne!

      Poista