Edelleen olen omissa pienissä ympyröissäni, enkä puutu maailmanpolitiikkaan enkä Putinin pöydällä olevaan punaiseen (?) painonappiin, jolla voidaan syöstä maapallo lopulliseen tuhoon muutamassa minuutissa.
Lähdin siis aamulla juoksulenkille kokeilemaan, miten kuntoilu sujuu lonkan hoidon jälkeen.
Alku oli tahmeaa, olin tehnyt eilen terapeutin minulle suunnitteleman jalkojen voimaohjelman.
Mutta pikku hiljaa juoksu alkoi sujua, vaikka vastatuuli oli aika kova.
Normaalisti pidemmillä - yli kympin - lenkeillä otan aina välillä kävelyjaksoja pitääkseni sykkeen peruskestävyysalueella. Nyt se syke nousi tuulen takia rajan yli jo parin kilometrin juoksun jälkeen.
Mutta homma helpottui viiden kilometrin jälkeen kun käännyin myötätuuleen.
Viimeiset kolme kilsaan painelin jo alle 7.30 km-vauhtia - siinä alkoi tulla nuoruus mieleen. Siis tarkoitan sitä aikaa kun ikä alkoi kuutosella! 😂
Koko treenin aikana otin kävelyaskeleita vain alle kaksi minuuttia Garminin mukaan. Sehän ei kerro potaskaa - se on niitä ainoita, johon voi tänä päivänä luottaa...
Kun kuntoutus on vasta alkanut ja jo nyt alkaa tulla tuloksia, niin ensi keväänä voisi melkein ilmoittautua sellaiselle maratonille, jossa aikaraja on kuusi tuntia. Hampurista ja Kööpenhaminasta on hyviä kokemuksia. 👌
Tosin jos ongelmat ovatkin olleet vain korvien välissä eikä jalkojen lihaksissa, niin sehän on sitten vielä helpompaa nostaa juoksuvauhtiaan.
 |
| Sininen väri kartassa tarkoittaa hölkkää, punainen juoksua ja vihreä jotakin siltä väliltä. Keskisyke oli 129 ja maksimi 147, joten hyvin rauhallinen lenkki tämä oli. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti