TurkuRastit

Niinhän se meni kuin Strömsjössä - kun muisti kayttää kompassia ja mennä hiljaa.

Metsähän on täynnä polkuja ja vain osa niistä on kartalla. Tänään pystyin aika hyvin niitä lukemaan (=arvaamaan).

Ja suunnistusta helpotti se, että olin ensimmäisiä lähtijöitä eikä metsässä nähnyt juuri muita suunnistajia sekoittamassa pientä päätäni.

Jalka ei ollut kovin herkässä kunnossa johtuen maanantain kovasta lenkistä. Mäkeä riitti ja siksi ne oli mentävä kävellen ylös ja alas.

Kartassa oli paljon luettavaa - maastossa vielä enemmän ja se vaikeutti tehtävää. Olen tässä maastossa suunnistanut monen monta kertaa ja aina on tullut pummeja.

Siinä suhteessa tämä taisi olla paras suunnistukseni.
Matka linnuntietä 3,2 km.

Lähtökolmio on aika keskellä karttaa.
Ja paikka on Hirvensalon laskettelukeskuksen maastossa.
Kartan keskellä oleva kielletty alue on Golf-kenttä.

5 km testilenkki, DNF

Kolmen kuukauden juoksuohjelmani päättyi tänään.

Kyse oli Garminin ohjelmasta, jonka tarkoituksena oli parantaa nopeuskestävyyttä – se kun on vuosien saatossa heikentynyt rajusti.

Ohjelma oli varsin kevyt tällaiselle ultrajuoksijalle, vain kolme suhteellisen kevyttä treeniä viikossa. Mutta kun näitä maustoi muutamalla suunnistuksella ja muulla kovemmalla juoksulla, niin kyllä se välillä alkoi tuntua kropassa.

Ohjelma päättyi siis tänään viiden kilometrin testijuoksuun tarkoituksena juosta se läpi 6.24 km-vauhdilla.

Valitsin lähtöpaikaksi loivan alamäen, joten eka kilsa meni helposti tavoitevauhtiin. Toinen oli jo vaativampi ja jäin hieman tavoitteesta.
Sitten lisäsin hieman sykettä ja pääsin takaisin tavoitevauhtiin.
Neljän kilsan kohdalla alkoi loiva ylämäki ja kun pulssi oli jo noussut 159:ään, niin totesin, että jääköön tämä tähän.

Päätökseen ei vaikuttanut se, että eilen veteraanien MM-maratonilla Bukarestissa yksi ikäiseni suomalainen juoksija joutui keskeyttämään saatuaan sairaskohtauksen ja oli kuollut siellä.

Vaimo totesi tästä kuultuaan, että taidan olla kateellinen – minä kun olen aina toivonut kuolevani suunnistuskilpailun maalissa virheettömän suorituksen jälkeen.

Pitää nyt tehdä muutama tällainen pidempi veto, niin eiköhän se tavoite tule sitten juostua!

Tässä Stravan kommentti repäisystäni!

Bussimatka

Harrastin torstaina bussilla ajelua.
Siis itse en ajanut mutta istuin kyydissä jopa kaksi kertaa - se ylittää vuotuisen normaalin annokseni. 

Ensin hyppäsin kyytiin Karhunaukiolla Huhkolassa iltapäivällä neljän aikoihin.
Löysin tilaa vasta takapenkiltä, olisihan sitä tilaa ollut toisen ihmisen vieressä, mutta suomalaisena pyrin sitä välttämään.
Takapenkki on viiden istuttava, molemmilla ikkunapaikoilla istui teini-ikäinen poika. Molemmat olivat etnisesti peräisin aika paljon etelämpää tummanruskeasta ihonväristä päätellen.

Pari pysäkkiä myöhemmin bussiin tuli kaksi samanikäistä ja samanväristä tyttöä. Ne puhuivat kovaäänisesti hyvää Turun murretta. Toisella näistä päässään huivi ja päättelin hänen olevan islaminuskoinen.
Nämä tytöt tunsivat vieressäni istuvan pojan ja tämä huivipäinen kysyi häneltä mihin aikaan pääset huomenna koulusta.

Poika ei vastannut heti mutta hetken kuluttua vastasi että yhdeltä.
Huivipäinen tyttö kajautti kovalla äänellä: VITTU, niin aikaisin.

Pidättelin naurua, sillä puhe, asu ja mahdollinen uskonto olivat räikeässä ristiriidassa keskenään.
Mutta muuten nämä nuoret pojat olivat kyllä hyvin kasvatettuja. Kun toinen pojista poistui aikaisemmin bussista hän kätteli tätä toista poika poislähtiessään.

Myöhemmin illalla minä palasin vielä bussin kanssa kotiin. Silloin tilaa oli huomattavasti enemmän.

Kuvakaappaus Föli tiedotteesta.
En tiedä mistä kuva on otettu - Turussa ei tietääkseni tuollaista rakennusta ole!

Kolme oli liikaa

Eilen vietimme perinteistä luokkakokousta 51. kerran – vaimo kutsuu sitä nimellä poikien kaljailta.

Kyllä sitä olutta tuli eilenkin juotua, peräti kolme tuoppia sisällöltään 0,4 litraa.
Silloin opiskeluaikoina se olisi ollut vain pientä huulten kostuttelua, tällä iällä valtava urakka.

Meitä oli paikalla 11 muistelemassa menneitä ja kertomassa sairauksistaan. Se on ymmärrettävää, kun keski-ikämme ylittää 75 vuotta. Alkuperäisestä määrästä 25 meitä on vielä hengissä kaksikymmentä, joten osallistumisprosentti oli korkea.
Joukkomme on aika hyvin säilynyt Turun lähistöllä – se selittää runsaan osallistumisen, mutta oli joukossamme eilen yksi Nokian insinöörikin.

Poistuin paikalta jo ennen yhdeksää. Lähdin kohti Tuomiokirkkoa etsiäkseni taksiasemaa. Mutta eteeni pysähtyi bussi, jossa luki suuntana Skanssi, joten pääsin bussilla paluumatkankin. Aina ennen olen joko kävellyt tai ottanut pirssin kotiin.

Kotona odotti illan kuluessa sinne tuotu hoitokoira Koda – pääsin siis tekemään vielä illan päätteeksi kunnon kävelylenkin.

Sen jälkeen nukahdin hyvin, mutta heräsin ennen kahta. Olin hiestä märkänä ja kesti puolisen tuntia ennen kuin sain unen päästä uudelleen kiinni.
Kun normaalisti juon yhden kevytoluen ruuan kanssa, niin tuollainen ankara ryyppääminen on ehdottomasti liikaa.

Raittiuslupausta en sentään tee, mutta ensi kerralla pitää jättää juominen maksimissaan kahteen oluttuoppiin!

Tässä treenattuja insinöörejä.
Vasemmalta Kari, Ilkka, Eero, Raimo, Matti ja Simo.

Tässä kolme 51 vuotta sitten valmistunutta insinööriä Jaska, Late ja Ekka.
Ekka kylläkin jatkoi opintojaan ja valmistui myös diplomi-insinööriksi!
Ilmeet ovat vakavia, he kuuntelevat Eeron kertomusta.
Mutta kyllä meillä hauskaakin osattiin pitää...
Otsikko ei siis viittaa näihin kolmeen vaan juomiisi oluisiin. 😀

Makaronilaatikko

Vein eilen Ullan hammaslääkärille ja tein ympäristössä pienen kävelylenkin. Kotiin palattuamme kävin juoksulenkillä.

Sen jälkeen keskustelimme päivän ruokailusta ja HPJ ehdotti, että hakisin kaupasta raaka-aineet makaronilaatikkoon.
Kun ne olivat haettu, esitin että voisin opetella uuden ruokalajin valmistusta.

En ole saanut mitään positiivista palautetta aikaisemmin valmistamista pataruuista. Ne ovat olleet liian mausteisia, liian nestepitoisia ja kyllä niistä on muutakin vikaa aina löytynyt. Kritiikin laajuudesta johtuen olen niiden valmistamisen lopettanut, joten aika usein tyydymme pitsaan, hampurilaisiin tai kiinalaisiin aterioihin.

Kaivoin ohjeen esille ja kysyin vaimolta keittääkö hän makaronit ennen uuniin laittoa. Vastaus oli, että pakkohan ne on keittää ennakkoon. Sanoin, että täällä on kyllä ohje, jossa ne laitetaan raakoina vuokaan, silloin joutuu laittamaan hiukan enemmän nestettä vuokaan.

Vastaukseni oli ilmeisesti annettu väärällä sävyllä – vaimo poistui pienestä, ahtaasta keittiöstä ja totesi: hoida homma.

Minähän hoidin, keitin makaronit ja runsaan tunnin päästä otin valmiin ruuan uunista. Maistoin sitä ja totesin, että tuli laitettua liian vähän mausteita ruokaan.

Valmista tuli seitsemän kahden hengen päiväannosta, joten viikon ruuat olivat valmiina eikä työ ollut todellakaan vaikeaa tai raskasta.

Ja kaiken lisäksi vaimo kehui, että olipa hyvää ruokaa. Niin minunkin mielestäni – kun lisäsin sopivasti suolaa ja ketsuppia!

Tässä kuva valmiista makaronilaatikosta.
Tosin ei minun tekemästä vaan Snellmanin ohjeesta.
Tosin sitä ohjetta en käyttänyt, mutta tämän ohjeen kuva oli parasta A-laatua.
Ja minun tekemäni laatikko oli maultaan parasta A-laatua!

Kuulokoje

Kävin eilen hakemassa uudet kuulokojeeni Tyksistä.

Viisi vuotta minua palvellut kuulo jäi varalle ja sain tilalle uudenaikaiset kehittyneemmät mallit.
Olin jo aiemmin käynyt siellä ja minulle tehtiin korvakäytävien valumallit uusien sovitteiden tekemiseksi.

Minulle kerrottiin, että nämä kourut pään sisään ovat varsin ohuet, mutta kuuloni huonous ei johdu suinkaan rännien kapeudesta. Syyt ovat syvemmällä, mutta neidot jotka minua palvelivat eivät sentään minua ohjanneet psykiatrin puheille.
Kuten ensimmäinen vaimoni, jolla on tohtoritason tietämys kaikista maailman asioista. Kuten kaikilla vaimoilla!

Uusissa kuulokojeissa on mahdollisuus yhdistää ne älypuhelimeen. Kerroin kyllä, että en minä puhelinta puhumiseen tarvitse – kyllä sillä nykyään tämän ikäinen ihminen tekee vallan muita asioita.

Käyttöönotto sujui hyvin ja laitteet toimivat erinomaisesti.
Varhan toiminta oli ihan hyvää eikä mitään viiveitä ollut. Olin siellä sulkemisajan jälkeen, pääsin vastaanotolle ennen aikaani, muita potilaita en edes nähnyt.

Ja tänä aamuna Varhalta tuli viesti kännykkään. Kaipasivat palautetta toiminnastaan. Siihen ei voinut vastata, että laittakaa toimintanne kokonaisuudessaan kuntoon ennen kuin uhraatte kallisarvoista aikaanne tyhjänpäiväisten kyselyjen tekemiseen.

Tämän näköinen laite on kyseessä.
Harmaa osa tulee korvalehden taakse, läpinäkyvä mötikkä menee korvakäytävään.
Alussa mötikkä aiheutti pientä kutinaa korvassa, mutta kyllä se tasaantui niin, ettei sen olemassa oloa edes huomaa.
Pari kertaa laite on jäänyt paikalleen, kun olen mennyt suihkuun.
Nopeasti kun ottaa pois ja kuivaa sen, niin laite jatkaa toimimistaan
Tämän uuden vedenkestävyys on parempi, mutta ei silti suositella käytettäväksi saunassa ja suihkussa.

Magic Mile

 Heinäkuun puolessa välissä alkanut juoksuohjelma alkaa lähestyä päätösjuoksua.

Garmin on laatinut minulle ohjelman ja tavoitteena on juosta ensi viikon jälkeen viisi kilometriä aikaan 32.00.
Ohjelmassa on ollut kolme treeniä viikossa, mutta minä olen kyllä juossut paljon useammin. Lähinnä suunnistukset ovat olleet näitä ylimääräisiä harjoituksia.

Valmentajani on ollut Jeff Galloway, amerikkalainen olympiaurheilija. Tosin epäilen vahvasti, että valmentajani on tietokoneohjelma, mutta mitä siitä!

Ohjelma on antanut aivan uusia ärsykkeitä juoksun suhteen. Uskon, että ne ovat kyllä parantaneet vauhtiani ja valmentajan (tietokoneohjelman) mukaan tulen kyllä alittamaan tavoiteaikani.

Tänään oli ohjelmassa Magic Mile. Ensin hyvä verryttely ja nopea askellustreeni, jonka jälkeen maili niin kovaa kuin kulkee.

Olin laittanut tavoitteeksi alittaa kymmenen minuuttia. Juoksi matkan Lausteen pyöräteillä. Matka oli hieman alamäkivoittoinen, mutta aika kova vastatuuli mitätöi alamäkiedun.

Aikani oli 9.47 – se tekee km-ajaksi 6.04/km. Keskisyke oli 152, max 161, joten ihan kaikki ei ollut ulkona.

Tässä kuva aamun lenkistä.
Mitä kovempi vauhti sen punaisempi on reittiviiva.
Joten aika helposti voi havaita, missä tämä maili on juostu.
Mailihan on 1,61 km. Koko lenkin pituus oli hiukan yli viisi kilometriä

Lokakuu on täällä

Jaahas, tässä on kuu vaihtunut enkä ole viikkoon raportoinut mitään blogiini.

Syy ei ole sairauden – ainakaan minun.
Eikä mitään kiireitäkään voi syyttää.
Laiskuuskin on väärä vastaus – olen jotain hyödyllistäkin saanut aikaiseksi viime päivinä.
Joten ainoa oikea vastaus on saamattomuus!

Tänään pääsin suunnistamaan TurkuRasteille ja pitäähän siitä tehdä raportti!

Mulla oli jalassa ensimmäistä kertaa Hokan Goatspeed polkujuoksulenkkarit ilman nastoja.
Mukavat jalassa mutta jyrkällä kalliorinteellä ne eivät oikein pitäneet.

Nelosen jälkeen tullessani vihreästä ylös, niin näillä ei päässyt - nastareilla olisin kyllä päässyt ylös, mutta nyt oli pakko kiertää. Siinä hukkui puolitoista minuuttia.
Muuten olivat hemmetin hyvät ja kuivalla ilmalla varmaan täydelliset suunnistusjalkineet.

Rastit löytyivät hyvin mutta ihan parhaita reitinvalintoja en tehnyt.

Tuloslaskenta kertoi, että virheitä tuli yhteensä 3.10.
Sijoitus selkeästi puolen välin paremmalla puolella.