Eilen osallistuin Kaarinan maratonille.
Tosin en juossut numerolappu rinnassa vaan olin toimitsijana.Ensimmäisessä syysmaratonissa v. 2011 olin mukana juoksijana, painelin maratonin hieman alle viiden tunnin.
Sen jälkeen olen ollut mukana kaikissa juoksuissa - mutta toimitsijana liikenteen ohjaajana.
Töitä riitti kymmenestä neljään, periaatteessa koko ajan jalkojen varassa.
Ensin ohjattiin autot parkkiin ja sitten pääsin yhteen risteykseen pysäyttämään autot, etteivät aja juoksijoiden päälle.
Hyvin se meiltä sujui rutiinilla – ainoastaan kerran yksi Audi-kuski ei välittänyt stoppimerkistä ja vähältä piti, ettei osunut juoksijaan. Rekkaria en saanut ylös.
Kaikki muut autoilijat toimivat hyvin.
Ohjaajan tähtihetki tuli, kun kaksi autoa lähestyi suojatietä peräkkäin. Ensimmäisen auton päästin menemään, mutta toisen pysäytin, kun juoksija lähestyi ylityskohtaa.
Vasta sitten huomasin, että auto oli mustamaija ja kaksi virkapukuista konstaapelia etupenkiltä moikkasivat hymyillen minulle.
Ilma suosi kisaa, lämpötila oli yli kymmenen astetta eikä reipas etelätuulikaan pahemmin haitannut juoksijoita.
Osanottajia oli reilusti yli kuusisataa, taisi olla kisojen ennätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti